Rallymöllit videokoosteena

Koska allekirjoittaneella ei valitettavasti ole kaamean pitkien lukio päivien jälkeen aikaa, postailen nyt luonnoksissa olevia postauksia pois alta näin viikolla.  Annikan kanssa tosiaan pidettiin ihana editointi- ilta viime perjantaina. Tehtiin tokokoe video ja koostettiin meidän kesän rallytokoilut myös yhdelle videolle. Saatiin Glorian kanssa kaksi paikkaa marraskuun rallytokon virallisiin kisoihin. Vähän jo jännittää uudessa lajissa kisaaminen. Mutta laittakaa ihmeessä kommenttia jos tykkäsitte videosta, haluaisitteko lisää videoita?

Tokokoe video 31.8.

No ei se meidän suoritus nyt videolla niin pahalta näyttänyt. Tuntui sitäkin kyllä sitäkin pahemmalle tuolla koetilanteessa. Mutta virheistä oppii! Myöhemmin tulossa videoolia myös meidän rallytokoilusta, kun molempien möllien videot on postaamatta. Annikalle suuri kiitos avusta videoiden kanssa!:)

Kaksi yhden sijaan = kaksinkertainen stressi

...mutta myös kaksinkertainen ilo tietysti. Monet sanovat aina, että kyllä siinä kaksi koiraa menee samalla kuin yksikin. Nehän syövät yhtäaikaa, lenkkeilevät yhdessä ja leikkivät yhdessä. No joo, itse en allerkirjoita tuota ainakaan tämän ensimmäisen kuukauden pohjalta. Aikaa menee tuplaten varsinkin, kun nämä kaksi lenkkeilevät yhdessä vasta lyhyitä lenkkejä ja Gloria käy sitten erikseen pidempiä. Molemmat syövät eri ruokaa. Gloria tarkkaa kotiruokaa ja penneli 50/50 suhteella. Koulutus menee erikseen ja penskaa pitäisi vielä tutustuttaa uusiin paikkoihin ja koiriin ja ihmisiin ja kaikkeen... Mutta koska koirien kanssa puuhailu on mielekästä niin mikäs siinä sitten.:)

Muutamia kämmejä on jo sattunut näin kahden koiran omistamisessa. Olemme esimerkiksi oppineet kantapään kautta, että ruokinnan aikana näitä vahditaan kuin haukka tai sitten nämä syövät erikseen. Gloria allergikko on näet vetäissyt jo kahdesti penskan ruoat, koska Romppula ei vielä uskalla sanoa sille mitään. Ihme kyllä mitään järkkyjä kutinoita ei ole ainakaan vielä tullut. Itseasiassa iho on ollut aika kivassa kunnossa. On myös tullut ymmärrettyä ettei kahden koiran eläinlääkäri maksut ole hirveän halpoja. Onneksi nämä on vaan nämä alun rokotusmaksut + haettiin näille reilu viikko sitten varulta nenäpunkki lääkkeet, kun Gloria vähän röhisi. Tein myös jättisupersiivouksen, kun imuroin, pakastin Rompun lelut, ja vaihdoin tyynyliinat niiden peteihin. Ja kaikki tämä turhaan, koska luultavasti kyseessä olikin väärä hälytys. Äiti oli käynyt imuroimassa pölyisen sängyn alusen, joka oli luultavasti nostattanut pölyt sängyn alla ilmaan. Gloria oli luultavasti vetänyt pölyä henkeen, koska se ei sen yhden yön niiskutuksen jälkeen ole oireillut kertaakaan. Mutta koska itse olen kauhea panikoiva koiranomistaja on lääkkeet aina haettava nythetipaikalla eikä jäädä odottelemaan lisäoireita, mikä olisi tietyissä tapauksissa  suhteellisen järkevää.

Mutta on näistä kyllä niin paljon iloa myös toisilleen. Gloria, joka ei ole ikinä leikkinyt tai ollut kiinnostunut muista koirista on nyt innostunut painimaan pennun kanssa. Illalla klo.9.00 alkaa meillä sellainen rytinä talossa ettei tosikaan. Molemmat ajaa vuorotellen toisiaan takaa ja itse katson vieressä sydän kurkussa, että nyt menee jommalta kummalta jalat. Usein avaankin vain ulko-oven ja yritän luotsata yli-innokkaat pihalle leikkimään. Siellä Gloria sitten vetää puutarhaa ympäri pikkuinen pallosalama perässään. Glorialle varasin juuri ajan osteopaatille tsekkaukseen, sillä luulisi rankan painin laittavan kropan jumiin, jos ei ole koskaan kunnolla paininut.

Rontti on myös erittäin oppivainen penska. Se osaa nyt peruskäskyt katso, istu, maahan ja tänne. Se on erittäin ohjaaja läheinen. Silloin, kun on namuja ja jotain muuta kivaa niin silloin tehdään hommia eikä välitetä mistään muusta.(Toivottavasti tämä ei muutu murkkuillessa...) Se tykkää todella paljon herkuista, mutta myös lelulla palkkaaminen onnistuu. Nyt ei puutu kuin ne tehosteet rokotuksista niin me lähdetään kentälle treenaamaan!:)

Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan

Viikonloppu oli kiireinen kaikkine menoineen. Lauantai aamun vietin näyttelytalkoissa, kun Äänekoskella oli ryhmänäyttely. Aamulla värkättiin sämpylöitä ja loppu aamupäivä tarkastettiin rokotuksia ja juostiin kehillä hakemassa tuloksia. Siinä välissä kävin kuvaamassa kaverin Kerttu cairnin kehän ja katselin westieitä.

Iltapäivä olikin raskas, kun lähdin hoitokoirani Doriksen muistotilaisuuteen. Hautasimme  Doriksen tuhkan maailman kauneimmalle paikalle koivun juurelle, järven rantaan. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Siinä vasta kunnolla tajusi sen loppullisuuden, että se ei enää tule takaisin. Muistelimme Dorista ja sen kommelluksia sekä selasimme ihanaa käsintehtyä valokuva-albumia, jossa oli kuvia Doriksen elämän varrelta. Doris oli onnekas koira, jolla oli ihana perhe. Nyt se saa levätä rauhassa sille tärkeällä paikalla, jossa se ennenkin vahti perheensä touhuja.

Sunnuntaina käytiin Glorian kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Gloria oli ihan fiiliksissä saadessaan juoksennella rauhassa ja muutenkin saadessaan laatuaikaa. Käytiin oikein pitkällä ja neiti sai jahdata oravia ihan rauhassa. Rannassa käytiin kanssa vähäsen kahlailemassa ja itsekin kastoin vähän varpaita veteen. Syötiin myös ihania mustikoita, jotka on todellakin parhaimmillaan nyt, kun pakkanen on purrut niistä pahimman kirpeyden pois. Oli ihanaa olla ilman kiirettä metsäilemässä. Hirveissä, mukavissa metsävaatteissa, ja oikein kauniissa syksyisessä säässä. 

Illalla vietettiin sitten laatuaikaa puolestaan Rompukan kanssa. Lähdettiin leikkimään 5kk ikäisen Otto mäyris mixin kanssa. Otto oli iästään huolimatta jo aikas iso mies, joka tällä kertaa koki olevansa liian iso leikkimään kaksitoista viikkoisen pomppulan kanssa. Siispä kävimme vain vähän kävelemässä ja Romppu sai ottaa pieniä spurtteja Oton perään ja harjoitella luoksetuloa. Ai että Romeo tuli hienosti kutsusta luokse. Se reagoi heti käskyn kuullessaan ja tuli upeasti eteen napottamaan. Hihnassa kävelykin oli aika hienoa eikä Romeo vetänyt ollenkaan. Toivottavasti kaikki hyvin menevät asiat eivät lupaa ongelmia murkkuiässä...;)

Ekat rokotuksensa Romeo sai torstaina. Pikku mies oli reipas eikä edes huomannut piikkiä. Lääkäri täti antoi sille ruokaa, jota se mussutti onnesta soikeana, joten piikki ei haitannut. Sen sijaan ärsytyskynnys ylittyi, kun lääkäri alkoi kopeloimaan polvia. Pyysin, että lääkäri tunnustelisi polvet läpi samalla, kun tutkii muutenkin poitsun. Polvet oli hyvät, samaten purenta ja molemmat kivekset olivat laskeutuneet. Hieno Romppula! Seuraavan kerran käydään vaan hakemassa tehosteet 4vk päästä.

Every day may not be good, but there's something good in every day

Kuvaa hyvin meidän tokokoe päivää Keuruulla. Tämä päivä ei ollut ehkä hyvä päivä tokoiluun, mutta tässä päivässä oli monia muita hyviä juttuja joista voi olla kiitollinen. Aamulla lähdettiin siis kokeisiin Keuruulle Marko Purasen tuomaroitavaksi. Alokkaassa seitsemän koiraa ja koe alkoi kymmeneltä.

Eipä siinä, koe alkoi ajallaan. Kaikki meni hyvin, kunnes Gloriaa ei huvittanut enää maata paikallaan. Se nousi viimeisten kymmenen sekunnin aikana ylös ja käveli pois rivistä. Heti tämän jälkeen tuli käsky palata koirien luokse. Ei ainakaan potuttanut... Vein Glorian autoon ja kokosin itselleni hyvän fiiliksen yksilösuoritukseen. Hyvän fiiliksen keräämisestä ei hirveästi apua ollut, kun jo seuraamisen ekoilla metreillä tuli sellainen olo, että koira kulkee kuin liimassa. Seuruu, ja työskentely muutenkin paheni ja paheni loppua kohden ja suoraan sanottuna meidän suoritus oli hirveä! Koira oli kuin unessa ja itse menin ihan lukkoon, kun koira ei tehnytkään töitä tavallisena innokkaana itsenään. Jälkeenpäin ajateltuna olin tyhmä, kun en keskeyttänyt suoritusta. Tuosta jäi vain ikävä ja epävarma olo sekä itselle, että koiralle! Kokonaistulokseksi tuli sitten lopulta ALO0 ja 98p. Koko kauhea tokopäivä kruunautui hienosti, kun itse unohdin vielä nolostuksekseni kätellä tuomarin ja kävin vain nopeasti nappaamassa kisakirjan toimitsijalta.:P 

Kolme liikettä meni nollille ja parista liikkeestä tuli todella alhaiset pisteet. Paikallamakuu, seisomaan jäänti ja estehyppy menivät nollille ja luoksetulosta tuli vain vitonen. Positiivisia ylläreitä oli kuitenkin pari. Luoksepäästävyydestä tuli kymppi, joka oli mahtavaa viime kerran vaikeuksien jälkeen. Samaten hihnassa seuruu oli todella kiva ja innokas! Aina ei voi onnistua ja tämä kerta meni nyt näin. Ensi kerralla parannetaan. En ole ilmoitellut Gloriaa mihinkään kokeisiin, mutta jos saadaan kasattua itsemme niin seuraava yritys voisi olla lokakuussa Varkaudessa. Katsotaan. Kivaa meillä kuitenkin oli ja suorituksen jälkeen käytiin pienellä kivalla kävelyllä ja Gloria sai muutenkin omaa aikaa. Neiti sai myös nukkua autossa ja siitä oli varmaan ihan kivaa olla vaihteeksi reissun päällä ilman pikkuveljeä. 

Tuota Glorian väsymystä ihmettelen suuresti. Siitä huomasi, että kiinnostus tekemiseen oli pyöreä nolla. Mietin sitten, että voisiko stressi vaikuttaa noin suuresti. Pikkuveli osaa olla aikamoinen piraija, joka pyörii ympärillä ja töheltää ihan koko ajan. Samaten Gloria on käyttäytynyt vähän juoksuisesti (Haistelee hirveästi ja piippailee urosten perään.), mutta toisaalta olisi outoa, että juoksut tulisivat taas kuukauden aikaisessa. Toisaalta Glorian mahakin on ollut vähän herkkänä ja yhtenä päivänä neiti oli vähän kuralla. Moni asia voisi nyt vaikuttaa. Pitää vähän seurailla Glorian tunnelmia lähipäivinä.Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka Marko Puranen olisi kuinka kiva tuomari ja vaikka Keuruu olisi kuinka mukava kisapaikka niin nyt me suunnataan muualle kokeisiin. Glorialla on aina tuolla kentällä jotenkin huono tekemisen meininki ja itsekin varmaan odotan sellaista väsyneempää suoritusta ja se vaikuttaa sitten koiraan, koska jään varmistelemaan sen tekemisiä. Nyt me nostetaan kuitenkin nokka ylös ja lähdetään reippaina kohti uusia haasteita!