Pientä iltapuuhaa...

Romppu on sellainen virtapiikki, että se sekoaa, jos se saa ainoastaan päivittäiset neljä lenkkiä eikä muuta ohjelmaa. Se tarvitsee lenkkien ohella myös aivotyötä tai matonreuna alkaa saamaan kyytiä ja Gloriaa kiusataan oikein olan takaa... Usein nappaankin naksuttimen käteen ja otan molemmat koirat vuorotellen kodinhoitohuoneeseen tekemään muutaman minuutin aivotyöt. Rompun kanssa ollaan kerrattu noudon alkeita ja kohdetta. Gloria puolestaan on saanut hömppäillä vanhoja temppuja sekä rallytokon eteentuloja.

Tänään tökkäsin kameran korokkeelle ja nappasin molempien harjoittelusta lyhyen videon. Koska meiltä ei löydy vieläkään videonmuokkausohjelmaa, niin näissä videoissa ei nyt ole mitään alku- tai lopputekstejä tms. mutta koska nämä on vain tällaiset pienet hömppäpätkät treeneistä niin tuskinpa niillä teksteillä mitään tekee.



Videolla näkyy hyvin Glorian mahtava asenne tekemiseen. Se rakastaa treenaamista ja uuden opettelua. Varsinkin sheippaamalla temppujen treenaaminen sujuu todella nopeasti kunhan allekirjoittanut saa naksun ajoituksen kohdilleen. Edelleen itselläni pieniä ongelmia poimia oikea toiminto, mutta koko ajan tässä kehitytään. Glorialla treenin alla oli siis uusi temppu kumarra/vaani/pyllistä, jota olen yrittänyt opettaa sille jo pitkään siinä onnistumatta. Nyt tajusin kuitenkin, että kun Gloria juoksee kohteelle eikä saa naksausta heti, se alkaa laskemaan ylävartaloa alaspäin, mikä on juuri sitä mitä haluan. Aloin siis naksuttelemaan siitä ja ei mennyt kuin muutama toisto niin Gloria kumarteli jo hyvin sujuvasti. Kohteen häivytys alta pois niin tadaa, temppu on valmis! Yhdessä kohdassa näkyy jo, että kohteen ei tarvitse olla enää alla Glorian kumartaessa eli kunhan saadaan idea kohdilleen niin nappaan kohteena olevan kirjan pois ja Gloria saa hetken miettiä miten saisi minut taas naksumaan.:)



Romeo puolestaan teki noudon pitoa kevyellä tunnarikapulalla. Rompun asenne treenaamiseen on ihan erilainen kuin Glorialla. Kun Gloria opettelee uutta asiaa, se koheltaa hurjan paljon, kunnes osuu vahingossa oikeaan ja alkaa sitten keskittymään siihen mikä meni oikein. Sillä on kuitenkin mieletön energia päällä koko ajan, kun taas Romppu poikamaisesti mietiskelee ja mutustelee oikeaa toimintoa, ja naksun äänen kuultua menee vielä muutama hetki ennen kuin Rompulla sytyttää. Se on niin ihana pikkumies, kun se miettii mikä meni oikein. Omalla tavallaan molemmilla on kiva tyyli oppia allekirjoittaneen vaan täytyy keskittyä aina vaihdon jälkeen, jotta osaan suhteuttaa oman tekemisen koiran työskentelyyn sopivaksi. Ja videoita katsoessa kannattaa laittaa ääni pienelle. Oma suloääneni kuulostaa kamalalta, jos äänet on kovalla...:P

Näyttelytreenit 24.1.

Tänään elikkä lauantaina heräsin aamulla aikaisin ja aloin pakkaamaan meidän treenireppua. Mukaan mahtui pussillinen herkkuja, näyttelyremmi ja kaikkea muuta sälää, jota ehdottomasti tarvitaan näyttelytreeneissä. Lähdettiin ajelemaan kohti Jyväskylän haukkuvaaraa ja saavuttiin perille yhdentoista pintaan. Melkein koko Romeon sisarusparvi oli päässyt paikalle yhtä siskoa ja yhtä veljeä lukuunottamatta. Paikalla olivat siis Roosa, Romeo, Immi ja Milo sekä muutama vanhempi konkari näyttämässä mallia nuorisolle.

Aluksi seisotettiin kaikki rivissä ja Rompun mielestä olisi ollut ihan super mukavaa leikkiä veljensä kanssa, joten se kääntyili vähän väliä taaksepäin. Nami nokan eteen ja uusi yritys. Sitten toimi, mutta tällä kertaa Romppu taas mussutti namusta hiukan ruman näköisesti. Pitäisi ottaa tehokkaan treenin alle seisominen ilman jatkuvaa namitusta. Kyllä se lopulta seisoi hyvin ja ohjaaja antoi muutaman neuvon, joiden avulla saada Romppu seisomaan paremmin. Hienosti toimi ja lopulta Romeo seisoi kivassa ryhdissä.

Sen jälkeen mentiin ympäri. Siinä puolestaan olisi Rompun mielestä ollut kivaa kaahailla, koska Roosa sisko meni edellä reippaan näköisenä. Sisko meni edellä ja velipoika tuli perässä, joten ihan aluksi meidän kävely oli hiukan poukkoilevaa. Parin kierroksen aikana Romeo kuitenkin kyllästyi sisarustensa kyttäämiseen, ja alkoi ravaamaan nätin näköisesti. Välillä otti kontaktin ja sitten taas ravasi. Todella hienon näköistä.

Ravailun jälkeen kävi kaikki yksitellen pöydällä. Siellä ohjaaja tsekkasi hampit ja käsitteli koirut läpi. Romppua jänskätti todella paljon, ja seisominen ei luonnistunut ollenkaan. Päädyttiin sitten vaan silittelemään Romppu läpi ja se sai syödä muutamia namjea pöydän päältä. Se antoi kuitenkin nätisti katsoa hampaat ja muutenkin käsittely meni hyvin. Taisi vain takaraivossa pesiä pelko siitä, että joku ottaa trimmipulikan käteen ja alkaa nyppimään. Olin näet itse nyppinyt sitä hiukkasen pari päivää takaperin. Pöydän jälkeen tehtiin vielä yksitellen kolmiot ja seisotettiin. Tämä meni jo todella hyvin ja Romeo ravasi hienosti. Ei ollut mitään ogelmaa, ja lopun seisominenkin meni paljon paremmin kuin edelliset seisotukset. 

Näyttelytreenien jälkeen mentiin Rompun kanssa vielä kasvattajan luokse ja Romppu pääsi trimmaukseen. Komea nuori poikahan se sieltä kuoriutui. Hiukan on sairasloman aikana pääsyt kertymään rasvakerrosta masuun, mutta piankos sellainen liikunnan lisäämisellä sulaa pois. Romppu laittoi jälleen railakkaasti vastaan ja allekirjoittanut katseli taas nolona vierestä: "Ei se koskaan kotona, ainakaan kovin usein..." Lopputulos oli kumminkin hieno eikä jätkä ole enää niin pörröinen. Pikkuinen pepputupsukin sai kyytiä.

Trimmin jälkeen Romppu riehui hetken aikaa pihalla siskonsa Roosan kanssa ja voi sitä riemun määrää, kun Romppula pääsi yli kuukauden tauon jälkeen juoksemaan irti ja leikkimään. Jalka ei vaivannut kyllä yhtään. Muutaman minuutin ne sai juoksennella, mutta sitten otettiin ne sisälle, kun kylmyys alkoi hiipiä luihin ja ytimiin. Eikä tietenkään saa rasittaa jalkaa liikaa, vaikka se nyt onkin jo oireeton.

Ruokakuppimme sisältö

Meillä molemmat koirat syövät eri ruokia.Gloria vetelee kotiruokaa (Joka ei siis meinaa meidän omien ruokien jäänteitä, vaan kypsytettyä raakaa + puuroa...) Romeo puolestaan syö ainakin vielä 50/50 suhteella, mutta tullaan luultavasti siirtymään täysin raalle, kun Romeo täyttää vähän reilun vuoden.

Glorian ruokavalio on tiukka sen osalta, että se ei saa kuin kolmen-neljän eri eläimen lihaa ja tattaripuuroa sekä lisäravinteet. Näin ollaan saatu iho ja vatsa pysymään suhteellisen hyvässä kunnossa melkein vuoden verran. Gloria syö kalkkunaa, lohta, seitiä ja hirveä sekä välillä on annettu kananmunia kerran tai pari viikossa, koska emme ole huomanneet suurtakaan muutosta ihossa kananmunan annon jälkeen. Namina Gloria pystyy syömään myös mm. ziwipeakin peuralastuja ja muuta riistaa sekä joitain vähän eksoottisempia lihatuotteita. Ja melkein kaikki ruoka mitä Gloria saa menee kypsänä, sillä olemme havainneet, että vatsa ei yksinkertaisesti kestä suuria määriä raakaa. Koska ravintoarvo ei juurikaan kypsennettäessä muutu, olemme päättäneet tehdä niin kuin vatsalle on parhaaksi. Päivässä ruokakupponen täyttyy Glorialla n.180g verran lihasta + puuro päälle. Puuro ei meillä koskaan korvaa lihan osuutta ruokinnassa. Kurkku on meidän molempien koirien herkku, joten sitä saavat välillä muuten vain ruoan sekaan.



Romeo puolestaan syö tällä hetkellä nappulana canaganin country gamea. Se on mennyt ihan ok:sti lihan sivussa, mutta nyt jätkä on alkanut nirppailemaan nappuloille. Toisaalta vatsakin ääntelee silloin tällöin, joten voi olla että tämä kys. nappula närästää hiukan. Syötetään siis luultavasti tämä pussi loppuun ja katsotaan jatketaanko samalla nappulalla vai vaihdetaanko merkkiä. Lihoina Ronpulla on broileri, kalkkuna, karitsa, lammas ja lohi sekä välillä ankka. Nautaa Romeo on saanut siedätyksen vuoksi ihan vain välillä, mutta muuten on pysytty aika kaukana naudasta. Possuakin on saanut vain pari kertaa. Puuroa Romeo saa silloin tällöin aamulla.

Gloria vetää lisäravinteina megadermin öljyä sekä biotiinifortea vaikean, atopiaan taipuvaisen, ihonsa vuoksi. Nivelille suunnattua cartivet msm:mää Gloria saa päivittäin polviensa takia ja onhan se jo pian seniori-ikään tuleva koiruli, joka tarvitsee niveliä tukevia tuotteita. Kalkin tarpeen tyydytykseen ja muiden vitamiinien täydennykseen meillä on kalkvita, jota menee vajaalla annostuksella päivittäin myös. Lisäksi hiivan puskiessa tassuihin ja suupieliin menee maitohappobakteerina inupektforte tai lactoseven.

Romeo puolestaan saa kalkvitaa hyvin pienellä annotuksella silloin, kun kalkin tarpeesta jää vielä hiukan täyttämättä. Nyt polvivamman aikaan on saanut yumoven lisäravinnetta, joka on suunnattu nivelongelmiin. Saatiin sitä kasvattajalta. Lisäksi yumegan öljyä saa myös päivittäin. Biotiinifortea menee kuureittain sinkin tarpeen tyydytykseen. Koirien ruokinta on omasta mielestäni kiinnostavaa ja välillä on kiva kokkailla ja laitella niille vähän hienommat ateriat niinkuin noissa kuvissa. Usein kuitenkin vain lätkäisen lihat, puurot ja vitamiinit sekaisin kuppiin, ja heitän koirille.

Varsinainen mysteeri...

... tuo Rompun jalka nimittäin. Kertauksen vuoksi siis Romeo satutti jalkansa iltalenkillä 20.12. Seuraavana päivänä kävi eläinlääkärissä ja jalassa ei havaittu ristisidevammaan viittaavaa löysyyttä ja röntgenissä kaikki oli jalassa kunnossa. Murtumia ei lunnollisestikaan löytynyt, kun kuvat kerran oli ok. Eläinlääkäri havaitsi kuvista vain oikean rasvatyynyn lievän korostumisen, joka voisi viitata rajuun nyrjähdykseen.

Ontuma alkoi paranemaan pikkuhiljaa, mutta kun Romeo vielä kolme viikkoa tapahtuneesta kevensi jalkaa aina välillä, kävi matkamme jälleen eläinlääkäriin. Siellä tunnusteltiin polvi uudelleen. Ei vieläkään ristisidevammaan viittaavaa löysyyttä. Myös polvilumpio oli täysin tiukasti paikallaan eikä sitä saanut väänneltyä pois paikoiltaan. Saatiin jatkoa kipulääkekuurille ja määräys kontrollikuviin, jos ontuma ei hellitä.

Nyt viikko eläinlääkärikäynnistä Romeo kävi hieronnassa Erikalla. Kipeän jalan lihakset ovat pahassa jamassa. Ne ovat pienentyneet ja koko puoli on aika lihakseton. Onneksi nyt ei sentään täysin, mutta kyllä siitä huomaa ettei sitä ole käytetty. Lantio oli myös ihan vinkurallaan. Koko kroppa ihan täysin venkuroitunut toiseen suuntaan. Toisen puolen kylkilihakset oli aivan ylikireät, kun taas toisella puolella ylivenyneet. Kipeä jalka on myös varsinainen makarooni. Se on täysin veltto ja voimaton, kun taas toinen jalka kunnollinen ja vahva. Erika suositteli käyntiä osteopaatilla ennen uutta käyntiä eläinlääkärillä, sillä todennäköisesti seuraava askel olisi jonkinlainen operaatio ja siihen en hevillä ryhtyisi näin nuoren koiran kanssa ellei ole pakko. Erika kuitenkin suositteli liikunnan lisäämistä pikkuhiljaa, koska lenkeillä Romeo ei onnu. Saataisiin ainakin lihaksia vähän takaisin jalkaan ja jos kipeä jalkakin alkaisi vahvistua, kun ei vain roiku käyttämättömänä. Liikunta on kai sitten parasta lääkettä...

Osteopaatteja löytyi, ylläri pylläri, ainoastaan pk. seudulta, mutta onneksemme sain ajan osteopaatti Hanna Kiviselle, joka on tulossa Jyväskylän Haukkuvaaraan käsittelemään 23.1. eli parin viikon päästä. Toivon mukaan jalassa näkyisi Erikan käsittelyn jälkeen edes jonkinlaista paranemista. Ja vaikka näkyisi niin onhan se kai hyvä tsekkauttaa vielä tuolla osteopaatilla. Tuo on niin vaikea, kun toisaalta Romeo ei ole ollenkaan kipeä, vaan jaksaisi hyvin myös pidempiä lenkkejä ja riehuisi loputtomiin, jos vain saisi. Toisaalta taas seistessä se ei ota ollenkaan painoa kipeällä jalalle, mikä taas viittaa siihen, että jotain siellä on. Voi että, allekirjoittaneella on mennyt sanoinkuvaamattoman monta kertaa hermo näiden viikkojen aikana, sillä en vaan kestä tällaista epätietoisuutta. Onko vertaistukea saatavilla? Onko lukioiden koirilla ollut pitkäaikaisia ja selittämättömiä ontumisia, miten olette selvinneet? Ja pahoittelu kuvattomuudesta, nyt ei ole ollut fiilistä kuvailla, kun lenkit on näitä 15min pituisia hihnalenkkejä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui rakettien paukkeessa ja hyvässä seurassa jälleen kerran. Koirat oli onneksi rauhallisia eikä kumpikaan hötkyillyt turhia. Romeo ei tosin illalla syönyt mitään, vaikka yleensä onkin suursyömäri. En tiedä johtuiko syömättömyys stressistä vai tilapäisestä mielenhäiriöstä, mutta seuraavana aamuna sapuska maistui.

Nyt asiaa tavoitteista... Eli tällaisilta näyttivät tavoitteet vuodelle 2014.

1. Pää tavoite olisi pitää Gloria terveenä. (Ei niin paljon ell. käyntejä kuin viime vuonna)
Tämä vuosi oli Glorian osalta terveempi. Iho oli hivenen paremmassa kunnossa koko vuoden ja tammikuussa sairastettua suolistotulehdusta lukuunottamatta Gloria kävi eläinlääkärissä vain rokotuksilla.

2. Tokossa olisi tavoitteena saada TK1 ja päästä kokeilemaan avoa loppuvuonna. (Sekä tietty pitää hauskaa treenien yhteydessä)
Allekirjoittanut oli laiska. Käytiin hakemassa se yksi ykköstulos alokasluokasta, mutta mitä tapahtuikaan sitten? Monta kuukautta täyttä laiskottelua ja lopulta se yksi surkeasti mennyt koe elokuussa pilasi koko tokomotivaation eikä sen jälkeen uskallauduttu uudelleen kisakentille. Avon liikkeet saatiin melkein valmiiksi.

3. Rallytokossa olisi tavoitteena kisata rennolla mielellä mölleissä ja virallisissa tilanteen mukaan!
Innostuttiin rallysta ja käytiin kahdesti mölleissä ja korkattiin virallisetkin. Glorialla on nyt siis yhtä tulosta vaille RTK1 kasassa. Eli tämä tavoite saavutettiin kyllä täydellisesti.

4. Kokeilla koiratanssia, jälkeä ja retkeilyä.
Tanssahtelut vähän jäi, mutta kai temppujen opettelua voi pitää tanssailuna, ainakin jossakin mielessä? Jälkeä tehtiin kerran vuoden alussa. Retkeilyä tuli pienen karhunkierroksen merkeissä kokeiltua myös ja käytiin myös retkeilemässä kapeenkoskella ja muutenkin metsässä.

5. Saada jälleen lisää koirakavereita ja löytää Glorialle leikkikaveri. (Gloria on aika tarkka seurastaan... Se tykkää usein pidättyväisistä pienistä uros koirista.)
Rompun tulemista taloon voisi ehkä kutsua leikkikamun löytymiseksi. Muiden koirien kanssa Gloria ei sitten leikkinytkään, mutta mitäpä tuosta. Ei sitä kaikista tarvitse pitää vai mitä?

6. Pitää huolta lihasten ja kehon huollosta eli käynti fyssarilla/hierojalla voisi olla paikallaan. Lisäksi seuruun vastapainona temppuja toiselle puolelle niin, että keho on notkea molempiin suuntiin.
Käytiin hierojalla vissiin kolmesti ja osteopaatilla kahdesti. Kehonhuollon temppuina meillä oli pyörimiset molempiin suuntiin ja peruutukset. Olisihan noita  temppuja voinut tehdä enemmänkin, mutta toisaalta uiminen ja muut kroppaa tukevat jutut oli mukana elämässä koko vuoden.

Tavoitteet vuodelle 2015:

Gloria:

1. Pitää Gloria terveenä ainakin siltä osalta miltä itse voin siihen vaikuttaa.
2. Pitää kroppa kunnossa eli säännölliset käynnit hierojalla ja osteopaatilla.
3. RTK1 ja RTK2
4. TK1 ennen sääntömuutoksia.
5. Se tanssailu koputtelee edelleen tuolla takaraivossa eli sitä haluaisimme kokeilla.
6. BH-koe on kiinnostanut jo pitkään. Se on kuitenkin sellainen haaste, jota ei vuodessa täytetä. Tämä on siis pitkän linjan tavoite eli tämä vuosi treenataan ahkerasti BH-koetta varten. 

Romeo:

1. Pitää Romeokin terveenä ja parannella tuo jalka kuntoon.
2. Perehdyttää pikkumies rallytokoon ja korkata kisat. (RTK1?)
3. Käydä muutama näyttely.
4. Luustokuvat + silmä&polvitarkit
5. Harjoitella arjen taitoja sekä joitakin liikkeitä silmällä pitäen BH-koetta. Rompullakin tämä on tavoitteena vasta vuodelle 2016-2017, mutta on hyvä lähteä rakentamaan pohjia jo nyt. Varsinkin hihnakäytös on nyt ihan retuperällä jalan takia eikä ihmisiinkään suhtautuminen ole kovin kivaa katsottavaa. Kaikki ihmiset on mörköjä ja niille pitää haukkua ja murista...
6. Olla aktiivinen vähän kaikessa ja etsiä Rompulle se oma juttu.