perjantai 27. helmikuuta 2015

Valkoista valkoisella



Kävin loman alussa ostamassa vihdoinkin Romeolle oman treenipäiväkirjan. Päivyrin virkaa saa toimittaa tavallinen ruutuvihko, johon länttäsin kanteen Rompsusta söpösen pentuposeerauksen. Siihen tullaan nyt kirjaamaan ylös treenit ja niiden aiheet tarkasti, jotta nähdään ollaanko sitä kehitytty mihinkään. Olihan sitä jo pakko päästä täyttämään, joten ollaan tehty sisällä parit kivat paikallamakuu treenit. Toisella kerralla kestoa, toisella kerralla sivulla maahan menoja. Romppu oli pätevä poika ja pysyi maassa pisimmillään 12s. Nyt saadaan vihdoin mustaa valkoisella, mitä ollaan siis oikeasti tehty treeneissä. Sunnuntaina Romeo pääsee rallytokoilemaan, kun pidetään paikkakunnan koiraharrastajien kanssa yhteiset ratatreenit. Jätkä pääsee siis tekemään pieniä pätkiä alokasluokan radoista.




Tänään Gloria kävi aamulla trimmissä ja se muuttui tursakemaisesta kehonrakentajasta nätiksi neidiksi. Glorian tassun pohjat oli kyllä todella ärtyneet johtuen huonoista säistä. Kosteus, hiekka, muta ja karva ei ole kiva yhdistelmä, sillä anturoiden välit oli täynnä töhnämäisiä huopatakkuja.Osittain hiekka oli myös tulehduttanut ihon ja  hangannut ihonkin rikki. Ja siis minähän luulin pesseeni ne oikein hyvin eilen... Vissiin shampoo ei sitten irrottanut likaa, koska Glorian anturat on todella syvät. Gloria pani täysillä vastaan, mutta välit saatiin putsattua edes hiukan parempaan kuntoon. Tänään otan illalla käyttöön laimennetun mäntysuopaliuoksen, jolla pesaisen tassujen välistä kaiken lian ja desinfioin välit vielä kunnolla. Toivottavasti näillä toimilla saadaan tassukat kuntoon.




Käytiin Glorian uudesta lookista innostuneena pitkällä lenkillä metsässä ja kuvailin koiria hieman pitkästä aikaa. Vähän vaikea on kyllä kuvata valkoisia koiria, kun lumi tekee kuviin valkoisen taustan. En jaksanut edes säätää asetuksia, vaan napsuttelin automaatilla. Muutama ihan kiva räpsy kameraan tuli. Eniten tykkään noista koirien yhteiskuvista, ne kun on yleensä niin vaikea saada samaan kuvaan! Hassulta näyttää, kun Romeolla on miltei jokaisessa kuvassa sama tyrmistynyt ilme ja Gloria taas väistää Romeota kauhistuneen näköisenä. Romppu ei muutenkaan katso yhtään juokseeko se jonkun päälle vai ei. Se viuhahtaa aina röyhkeästi Glorian ohi tönäisten sen samalla ulos polulta...


lauantai 21. helmikuuta 2015

Hyvin menee, mutta menköön!



Tänään oli kaksiviikkoisen jännityksen loppuhuipennus eli Rompun ensimmäinen näyttely. Lähdettiin jo aamulla aikaisin ajelemaan kohti Tuusniemeä. Pentuluokkaan oli ilmoitettu vain yksi uros eli Romppu ja narttuja oli kolme, joista kaksi oli Romeon siskoja. Tuomarina meillä oli tanskalainen Hanne Laine Jenssen, josta tykkäsin itse hurjasti. Oli mukava, selkeä ja jutusteli koko ajan koiralle. Yllä olevissa kuvissa hieno tupeerattu Romppula ja minä paniikissa selaamassa meidän kehän aikatauluja...;)

Itse olin esittänyt Glorian viimeksi meidän ensimmäisessä (Ja todennäköisesti viimeisessä ellen nyt hirveästi innostu, kun G pääsee vetskuihin...) näyttelyssä v. 2012. Kehätaidot oli siis erittäin ruosteessa ja jännitys oli katossa, kun menin itse Romeon kanssa kehään! Kasvattajamme laittoi Romeon todella hienoksi ennen kehää ja Rompusta kuoriutui mahtavan näköinen westiemies! Varsinkin, kun herra päätti isotella parille ohi menevälle afgaanille niin asento oli mieletön. Voikun se joskus seisoisi noin ihan muutenkin...



Kehään meno ei sujunutkaan sitten ongelmitta, kun jätkä päätti laittaa jarrut pohjaan heti aloituksessa. Kehäänmeno väylällä oli vesilätäkkö, ja eihän meidän hienostunut mies voi kastella tassujaan siellä. Alku ei siis sujunut kovin lupaavasti. Päästiin kuitenkin hyvin vauhtiin ja kierrettyämme ympäri mentiin pöydälle. Tuomari oli mukava ja jutusteli koko ajan koirille. "Du är så duktig!" taisi kuulua pariinkin otteeseen, kun tuomari käsitteli Romppulaa. Romppu näytti kivasti hampaat ja antoi muutenkin käsitellä.

Pöydältä tultuamme tehtiin edestakaisin ja seisotettiin, jotta tuomari sai sanella arvostelun. Ihan kivasti Romeo seisoi, itse olisin ehkä voinut ottaa sitä enemmän ryhtiin, mutta se näytti omaan näkökulmaan hyvältä. Vasta jälkeenpäin kuvista huomattiin, että se seisoi hieman lösössä. Olin valmistautunut siihen ettei saada KP:ta, kun turkki ei ollut ihan parhaassa kunnossa. Kipeän jalan takia trimmiväli valui liian pitkäksi, joten uusi karkea kerros ei ehtinyt kunnolla kasvaa. Seisotuksen jälkeen huomasin kuitenkin yllätyksekseni kehäsihteerin ojentavan meille KP ruusuketta. Oli aika hieno tunne!;)

                   

Meidän kehäilyt siis jatkui, kun mentiin kehään lopulta Romeon siskon Roosan kanssa. Siinähän kävi sitten  niin, että Romeosta tuli ROP-pentu ja Roosasta VSP-pentu. Immi sisko oli vielä hienosti NP2. Meidän sisarusparvi siis aika lailla ruletti pentuluokassa. Rompsukka sai ruusukkeita kaksin kappalein ja hieno pokaalikin tarttui mukaan. Tämä kyllä huipensi tämän kaksiviikkoisen, kun ensin Gloria saa koularin rallytokosta ja sitten Romppu aloittaa näyttelyuransa näin hienolla esiintymisellä. Maanantaina molemmat koirat pääsee palkinnoksi hierontaan, koska Rompun jalka pitää nyt tsekata vielä viimeisen kerran, että siellä on kaikki hyvin. Gloria puolestaan menee rutiinitarkistukseen, kun se oli viimeksikin hiukan jumissa lantion seudulta. Toivotaan, että molemmilla on kaikki hyvin.:)


torstai 19. helmikuuta 2015

Chase the morning sun when I´m with you



Sunnuntaina oli ihana auringonpaisteinen päivä ja käytiin Rompun kanssa vähän pidemmällä lenkillä Annikan ja Nellin kanssa. Aluksi käppäiltiin kentälle kuvaamaan hieman treenailuja. Romppu oli suunnattoman  innoissaan Nelli-tädistä!;) Se jaksoi kuitenkin keskittyä tekemiseen ja me vedettiin muutama huikean päheä seuraaminen. Muuta en viitsinyt vaatia Rompun keskittymiseltä, sillä se teki todella hienosti ja kontakti ei tippunut kertaakaan. Gloria kun aloitteli seuruuta joskus vuonna nakki ja makkara niin en tajunnut huomauttaa sille kontaktin tippumisesta. Siispä se oli pitkään ongelmana, kun siitä tuli lopulta tapa. Rompulle olen alkanut nyt alusta asti tekemään niin, että jos kontakti tippuu niin huomautus tulee heti eikä kohta, ja sitten otetaan lyhyempi pätkä ja se saa onnistumisesta palkan.

Treenien jälkeen mentiin metsään lenkkeilemään ja päästettiin koirut vapaaksi juoksemaan. Aurinko paistoi ihanasti ja lumi kimmelsi. Oli ihan mieletön lenkkisää. Romppu oli onnesta soikeana, kun se sai juosta Nenniksen perässä eikä kukaan murahtanut sille tai ajanut sitä matkoihinsa. Nelli jolkotti pitkällä edellä ja Romppu pintteli lyhyillä koivillaan perässä minkä ehti. Meidän iso mies ei voinut millään uskoa, että ei muka pysy Nellin perässä. Saipahan kerrankin juosta kunnolla! Välillä piti jopa toppuutella, kun vauhti kävi liian hurjaksi. Samalla Romppu sai pikkuisen  karistettua kiloja, jotka ei meinaa millään pudota, vaikka ruokaa on vähennetty ja lenkkiä lisätty. Puntarissa näkyy kyllä, että painoa on pudonnut hieman enemmänkin, mutta Romppu näyttää omaan silmään edelleen hieman pömpsykältä.  



Loppumatka tultiinkin sitten ihan rauhallisesti hihnassa ja yritettiin ottaa kaksikosta yhteiskuvaa. Eihän siitä mitään tullut, kun Rompun paikkis nyt on mitä on. Okei, se ei osaa sitä vielä ollenkaan... Molemmat  halusivat leikkiä ja itse hihnanpitelijänä menin täysin solmuun piskien painellessa remmit suorina ympärillä. Kyllä siellä muutama hauska leikkikuva ainakin tuli Annikan kameraan napattua.

Lenkin jälkeen Annika heitti meidät vielä kotiin, jossa odotteli Gloria, joka oli autellut iskää ruoan laitossa. Oli tainnut saada muutaman makupalankin vahdittuaan niin tarkasti ettei ruoan laitossa vaan sattuisi virheitä! Romeo ei tietenkään ollut ollenkaan väsynyt, vaan vallan reippaana paineli bilettämään olohuoneeseen. Illalla Romppu löysi mamman pesupallon ja voi sitä riemua, kun korvaaja entiselle roskiin menneelle lelulle löytyi! Rakas pesupallo kun on maailman täydellisin lelu pienen korvaeläimen mielestä! Ihan mielettömän suuri kiitos vielä Annikalle kaikista postauksen kuvista. Ihana oli saada kuvamateriaalia Romeon treeneistä!


lauantai 14. helmikuuta 2015

Think I can fly when I´m with you



Tänään käytiin Glorian kanssa rallytokoilemassa Jyväskylässä Partacollieyhdistyksen järjestämässä kokeessa. Torstai meni abien potkiaisissa, perjantai meni vanhojentansseja tanssiessa, ja itse sitten väsyin tanssimisesta ja kaikesta vanhojenpäivän duunailusta niin, että en jaksanut mennä illalla edes jatkoille.  Sinänsä hyvä kokeen kannalta, sillä nyt oltiin molemmat skarppina ja reippaana menossa mukana! En muutenkaan kyllä tiedä miten kestän tämän kaksiviikkoisen jännityssuman. Itselläni on paha tapa vetää ihan överit jännityskohtaukset kaikesta missä on vähänkään aihetta jännittää. Nyt olen siis vetänyt oksetusyrjötysjännityskohtauksia jo potkiaisten, vanhojen ja rallytokoilun kunniaksi. Vielä olisi edessä koeviikko, terkan tentti ja pahin jännityksen aihe eli Rompun eka näyttely...;)

Lähtölistat rallytokoon olivat tulleet jo viime viikolla ja arvatkaapa kenen nimi komeili heti lähtölistan kärjessä? Jep, meidän. Saavuttiin siis hyvissä ajoin paikalle ja tsekattiin rata ensin paperilta, ja pienen odottelun jälkeen käytiin rata läpi tuomarin kanssa. Olin ihan hermona, sillä usein opin radan parhaiten katsomalla muiden suorituksia läpi ja nyt rata piti sisäistää pelkällä katselulla ja läpikäynnillä. Tutustumisen jälkeen kävin nopeasti nappaamassa Glorian boksista ja eikun radalle. Alku meni lupaavasti, Gloria seurasi tarkkaavaisesti ja kuunteli.



Puolivälissä Gloria tajusi, että nami taitaa tällä radalla olla tuntematon käsite. Siksipä sitä alkoi kiinnostaa vallan valtavasti kyltit ja maan hajut. Yritin tsempata ja olla innostava, mutta pieni pakokauhu alkoi hiipiä sisiskuntaan, kun koiraan ei enää oikein saanut kontaktia. Uusittiin pari kertaa ja luulin tehneeni hurjan paljon pieniä hihnavirheitä. Siihen yhdistettynä kaikki virheet puutteellisesta yhteistyöstä niin ajattelin, että meidän hyväksytty voi mennä aika tipoille. Siellä kuitenkin komeili listassa  89/100p ja koulutustunnus RTK1. Kommenttina arvostelulomakkeen lopussa oli: "Hienoa yhteistyötä ohjaajan pienestä hätäilystä huolimatta." Hah, ai se jännitys näkyi vai?;)

Ainoat pistevähennykset oli tulleet uusimisista ja muutama pieni pistevähennys puutteellisesta yhteistyöstä. Todella hienosti siis kokonaisuudessaan, mutta kieltämättä tämä oli hieman Glorian tasoa huonompi suoritus. Taitavasti se kuitenkin osasi ja nyt meillä olisi suunta kohti avoilua. Meillä olisi pitänyt olla eka avoimen startti jo heti huomenna, mutta menin kuitenkin perumaan ilmon, sillä verukkeella ettei olla vielä valmiita... Ihan hyvä kumminkin, että saadaan jonkin aikaa vielä harjoitella avoimessa tulevia uusia liikkeitä. Nyt on kuitenkin mieletön tunne, sillä yksi pitkäaikainen tavoite on saatu saavutettua! Videoa radasta tulee myöhemmin.

torstai 5. helmikuuta 2015

It´s always a good time



Viime päivät on olleet aika perusarkea, mutta kaikkia kivoja pikku auringon pilkahduksia löytyy. Olen tehnyt Glorian ja Rompun kanssa hommia joka päivä. Romeo on oppinut todella paljon uusia juttuja ja vanhoja ollaan kerrattu/edistetty hiukan. Varmaan toistan itseäni, kun sanon, mutta pikkumies on ihan sairaan nopea oppimaan ja sheippaaminen on ehdottomasti sen juttu. Välillä tietysti, jos naksausta ei heti kuulu, niin jätkä turhautuu ja meinaa lähteä lätkimään, mutta kun haistaa taas ihanan herkun niin äkkiä ne aatokset muuttuu...

Romppu on ollut nyt pienellä laihiksella, joten treeninamien antamista on pitänyt hieman pitää silmällä. Löysin paikallisesta eläinkaupasta alle puolikkaan pikkurillinkynnen kokoisia hirvipaloja. Ajattelin aluksi, että Romeo ei edes maista niitä, mutta maku taitaa olla aika tuju, koska noinkin pienestä palasta Romeo tekisi mitä vain. Niitä saa mennä runsaastikin yhdellä treenikerralla eikä siitä silti tule isoa määrää.

Uusia juttuja mitä Romeo osaa/ollaan parasta aikaa harjoittelemassa/ollaan kokeiltu on aika paljon. Tietysti pidetään aina selkeä tauko uusien asioiden opiskelun välillä eikä lähdetä sotkemaan keskeneräisiä asioita toisiinsa treenaamalla niitä saman aikaisesti. Treenin alla ovat tällä hetkellä siis "jätä" ja "seiso". Noutoa pitäisi edistää eteenpäin ja paikkallaolo ottaa treenin alle. Uusia juttuja, jotka Romeo on jo oppinut ovat pyöri, joka opeteltiin osteopaatin neuvosta, jotta kroppa saisi venytystä sekä tassun antaminen , joka tosin on vielä vähän vaiheessa. Romeota on kiva opettaa, koska siitä oikeasti näkee miten sen pikkuisissa aivoissa raksuttaa kovasti. Sitten kun se onnistuu niin ai että on kivaaja pikkuhäntä vipattaa!:)

Gloria puolestaan on treenannut rallytokoa. Ollaan tehty eteen tuloja ja siitä kiertoja sivulle joko takaa tai suoraan. Muitakin liikkeitä ollaan muistuteltu mieleen. Välillä tehtiin myös vähän jumppaa eli nostelin tassuja vuorotellen ja Gloria sai tasapainotella. Välillä kaksikin tassua oli samaan aikaan ilmassa ja silti pysyi hyvin. Polvi on ollut nyt aika hiljakseen ja neiti on liikkunut näpsäkästi ilman mitään pomputteluja eli voi olla, että kovat pakkasetkin oli ikävät nivelille. Gloria myös ontui muutama päivä sitten toista etujalkaansa, mutta se oli todennäköisesti joku ihan pieni venähdys tai joku tikku osui anturan väliin tms. koska meni näin nopeasti ohitse. Nyt on molemmat koirut täysin terveitä, ja toivotaan että sellaisina pysyvätkin. Tämä alkuvuosi on ollut sellaista alamäkeä terveyden kanssa, että allekirjoittaneelle sopisi pieni breikki kaikista terveyshuolista. Ja kommenttia saa jättää videoista. Onko ne kiva lisä postauksiin eli jatkanko niiden laittamista?

tiistai 3. helmikuuta 2015

Esittelyssä muutama westieblogi

Päätin esitellä teille muutaman ihanan westieblogin, joita tykkään erityisesti lukea. Olen yrittänyt useampiakin aktiivisesti päivittyviä westieblogeja etsiä, mutta ainakin vielä blogilistaltamme löytyy vai muutamia blogeja, joissa seikkailee valkoinen porkkanahäntä. Erityisesti blogit, joissa westie harrastaa, ovat kiven alla. Joten tällä kertaa pääsette siis seikkailemaan westieblogien maailmaan ja toivon mukaan löydätte itsellenne lisää luettavaa. Lisäsin myös sivupalkin gadgetteihin "Näitä westieblogeja seurailemme" listan, joten sieltä pääsette tutustumaan blogeihin tarkemmin. Jos sinulta löytyy westie, jonka touhuista kijoittelet niin heitäppä meitä kommetilla niin saadaan blogi listalle. Tässä muutamasta tarkempi esittely:



Ensimmäisenä esittelyssä meidän yksi lemppareista eli Elviiran elämää. Blogissa seikkailevat westiet Elviira ja Venla, joiden harrastuskirjo on kadehdittavan laaja! Tästä aktiivisesta blogista löytyy juttua niin näyttelyistä, agilitystä, tokosta, rallytokosta kuin myös koiratanssista ja pelastuskoiratoiminnasta. Tekstit on kiinnostavasti kirjoitettu ja tykkään lueskella blogia aina vain uudestaan. Ulkoasu on ihana, ja kirsikkana kakun päällä on ihanat persoonalliset westiet!




Toinen meidän lemppareista on blogi nimeltään Ollapa koira!. Tässä blogissa seurataan westie neiti Sennin elämää koiratanssin ja näyttelyiden maailmassa sekä tietysti muualla arjessa. Mukana pyörivät myös Sennin paras kaveri Sella ja Sennin idoli, borderterrieri, Oscar. Blogi on ihanan hyväntuulinen ja tekstit on aina kiinnostavaa luettavaa! Kannattaa käydä kurkkaamassa!


Sitten yksi blogi, jonka löysin ihan sattumalta nettiä selaillessani on Aryan seikkailut. Olen ollut lukija siitä lähtien, kun blogin löysin ja päässyt blogin kautta seuraamaan Aryan arkea ja elämää vauvasta aikuiseksi. Aryan seikkailut kertoo vähän reilu vuoden ikäisestä westiestä, Aryasta. Arya on reipas westie tyttönen, joka harrastaa arkitottista ja on nyt suuntaamassa näyttelykurssin ja rallytokon maailmaan. Postauksia tulee sopivaan tahtiin ja niissä on aina mukana kivoja kuvia.


Jotta ei menisi ihan tyttö voittoiseksi tänään niin otetaan tähän loppuun vielä yhden jätkänkin blogi. Eli viimeinen tänään esiteltävä blogi on Ritariässän seikkailut. Se kertoo valkoisen länsiylämaanterrieri Tarmon eli Rocking riot knight riderin elämästä. Tarmo harrastaa agilityä ja pikkuisen rallytokoakin. Kaikki harrastuspostaukset on mielenkiintoisia ja hatun nosto siitä, että westie on kuvattu ennen agin aloittamista! Tarmo on ihana tapaus ja mukana Tarmon elämässä seikkailee myös kissa Kitty. Menkäähän ihmeessä kurkkaamaan, jos blogi ei ole ennestään tuttu.