Tassuttelijat erämaan armoilla...

Pitäähän sitä vähintään kerran kesän aikana käydä viettämässä kunnon erämaaelämää. Niinpä lähdettiin kaveriporukalla Pyhä-Häkin kansallispuistoon vaeltamaan tai no ehkä paremminkin retkeilemään. Kierrettiin vajaa 7km lenkki ja välissä yövyttiin keittokatoksella, joka sijaitsi reitin varrella. Mukaan pääsi tällä kertaa Romeo, sillä Gloria on ollut viime aikoina vähän väsyksissä eikä olisi välttämättä jaksanut pitkää reissua.

Matkaan lähdettiin iltasella ja pakattiin Annikan uusi "Esko" auto täyteen kampetta. Me ehkä pakattiin hienoisesti liikaa tavaraa, sillä yhden yön reissulle olivat kaikki pakanneet jättimäiset rinkat täyteen kampetta. Näytti siltä, että kaikki ovat lähdössä vaeltamaan pikemminkin viikoksi. Esko-auto natisi liitoksissaan, kun ahtauduttiin pikku kärryyn kolmen koiran, neljän ihmisen ja neljän jättimäisen rinkan voimin. Siinä sitä sitten istuttiin polvet suussa ja toivottiin, että pian oltaisiin perillä.

Ensimmäisen illan matkana meillä oli 5km. Rinkat painoivat järkyttävän paljon eivätkä energiset koirat auttaneet asiaa yhtään. Luonto oli kuitenkin upeaa ja varsinkin suo oli todella kaunis auringonlaskun aikaan. Saavuttiin leiripaikalle yhdeksältä illalla ja päästiin seuraamaan joutsenten soidinmenoja järvellä. Loppu ilta menikin sitten nuotiota sytyttäessä, sillä se ei ollutkaan mikään ihan helppo homma. Puut eivät meinanneet syttyä sitten millään ja saatiin houkutella ja puhallella aika tovi ennenkuin nuotio oli pystyssä. Romppu, Nelli ja Kerttu sai juoksennella leiripaikan ympärillä, sillä välin kun me laitettiin ruokaa. Romeo oli ihan fiiliksissä ja se reippaana juoksenteli kaikkien perässä ja haastoi Nelliä leikkimään.

Operaatio ruoka venyikin sitten lopulta hyvin pitkäksi, sillä veden keittäminen ei ollutkaan helppo operatio. Yritettiin aluksi retkikeittimellä, sitten nuotion päällä ja lopulta päädyttiin takaisin retkikeittimeen. Lopulta pitkän odottelun jälkeen saatiin vihdoin ja viimein ruokaa sisuksiimme.  Ruoan jälkeen tehtiin vielä pieni kierros leirin ympäristössä. Tarkoituksena oli tosiaan nukkua teltoissa, mutta keittokatos lämpimällä nuotiolla houkutteli enemmän. Laitettiin siis makuualustat keittokatoksen penkeille ja jaettiin kipinävuorot loppuyöksi. Siinäpä ei sitten lopulta kovin paljoa nukuttu, koska tulen vahtiminen, miljoona hyttystä, hullu käki, kylmyys ja huutavat joutsenet eivät taanneet kovin sikeä yöunta. Ainoa, joka koko porukasta nukkui taisi olla Romeo, joka simahti heti kun olin saanut sille bäkkärin  päälle. Se nukkui takki päällä, makuupussissa mun vieressä ja tuhisi suoraan naamani päälle nukkuessaan.

Aamu alkoi nuhjuisesti, koska yöllä oli alkanut sataa ja nuotio oli sammunut viimeisen kipinävuoron jälkeen. Unta ei ollut saatu kovin paljon, joten heti kun leiri saatiin siivottua ja aamiainen syötyä painuttiin polulle ja kohti kotia. Viimeiset kuvat ja viimeiset kauniit pitkospuut, ja sitten autolle. Automatka oli hiljainen, sillä nukkumattoman yön jäljet näkyi kaikissa. Heti päästyämme kotiin paineli Romeo sohvan alle nukkumaan ja itse kaaduin kuolleena sänkyyn ja nukuinkin sikeästi seuraavat kolme tuntia, kunnes sain viimein aikaiseksi raahautua suihkuun. Mahtava reissu, vaikka hieman väsyttääkin. Ja uudelleen lähdetään kyllä heti, kunhan nyt ollaan selvitty tästä kerrasta! Ehkä seuraava reissu voisi olla jopa hiukan pidempi.

Tuurin miljoonakoira 14.6.

Aamulla vähän kuuden jälkeen ylös, näyttelyreppu täyteen, aamupala nopeasti kurkusta alas ja ulos kyytiä odottelemaan. Sitten ajeltiin jo kohti Tuuria. Varmaan maailman kamalin oksennusreitti tuo Saarijärvi-Tuuri välinen tie. Tuhannen tuhatta mutkaa, vuoristoratamaisesti mentiin koko ajan ylös ja alas, ja sitten vielä hieman huonossa kunnossa oleva tien pinta niin saa olla teräsvatsa, että tuosta selviää ihan ilman mitään puistatuksia.

Näyttelypaikalle saavuttiin yhdeksältä ja luettelosta selvisi, että Romeo oli ainoa junioriluokan uros. Kokonaisuudessaan uroksia oli muutenkin vain kaksi, joista toinen oli sitten nuortenluokassa. Anu laittoi Rompun hienoksi ennen kehää ja tällä kertaa pääsin itse treenaamaan esitystaitojani. Romppu oli ennen kehää todella hienosti, mutta mentiin hiukan liian aikaisin kehälle, sillä se ehti vähän kyllästyä seisoskeluun. Me ollaan opeteltu vapaa seisominen, joka sujuu jo nykyään ihan hienosti.

        

Päästiin pian kehään ja seisottiin aluksi hienosti. Romppu seisoi hienosti vapaana eikä sitä tarvinnut asetella tai korjailla. Siinä se napotti niin siivosti. Mitähän olin tässä jännittänyt? Sitten mentiin pöydälle ja tuomari kopeloi todella tarkasti koko koiran läpi ja saneli samalla arvostelua. Kivaa kuunneltavaahan se oli ja joitakin osioita selitti minulle sitten tarkemminkin. Pian mentiin vielä edestakaisin ja loppuun seisottiin vielä hetki. Pompel oli hieno pieni mies ja seisoikin ihan rauhallisesti. Meille nostettiin punainen lappunen ilmaan eli Romppu sai ERIn. SA:ta ei saatu tällä kertaa, mutta koska Romppu oli ainoa junnu-uros, se oli sitten myös JUK1.

Arvostelu oli tällainen:

Erinomaiset mittasuhteet, hyvä rungon malli, tarpeeksi raajaluustoa, erittäin hyvä leveys eturinnassa, takaosa saisi olla napakampi ja vähän voimakkaammin kulmautunut, keskipitkä kaula, erinomainen pigmentti, tummat silmät, sopiva voima kuonossa, kallo saa vielä hiukan levetä, tarpeeksi ylösasettunut  ja oikea-asentoinen häntä. Liikkeiden tulee vielä napakoitua, vähän sidottu kapea takaa, huolimattomat etuliikkeet, karva kehittymässä, esitetään erinomaisesti.

-Elena Ruskovaara

Sitä, tätä ja tuota...

Laiska kirjoittaja ilmoittautuu. Me ollaan puuhattu vaikka ja mitä, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tai siis olen kyllä kirjoittanut, mutta koska se kamera jää nykyään kotiin useammin kuin olisi luvallista niin mulla ei ole hirveästi kuvia meidän puuhista. Joitain satunnaisia kännykkäkuvia kyllä löytyy, joten niillä pitää pärjätä. Sussu otti meistä kunnon laumakuvan kaverin valmistujaisten jälkeen ja olen viljellyt sitä nyt vähän kaikkialle, kun tykkään niin kovasti kuvan väreistä!

Gloria ja Romppu on viettäneet mukavaa lomaa. Kunnon treenit on unohdettu vähäksi aikaa ja ollaan vain varmisteltu sisällä joitain hassuja pieniä tokojuttuja. Romppu on treenannut ahkerasti paikkista, koska pikku jäbä oli onnellisesti unohtanut sen paikkistauon aikana... Käytiin koirien kanssa myös pitkästä aikaa mätsärissä. Edellisestä mätsärikäynnistä oli kulunut Glorian kanssa pari vuotta ja Rompun kanssa 6kk. Päätettiin siis lähteä pitämään hauskaa ilman suorituspaineita. Gloria ja Romppu teki huikeat mätsärisuoritukset. Gloria hurmasi tuomarit ja oli SIN1 BIS5. Romppu puolestaan teki poikamaisia pikku jekkuja ja huikenteli alussa ihan miten sattuu. Loppua kohden käytös parani ja Romppu oli pentujen 4. Molemmat koirut sai hienot ruusukkeet ja lelut, joista tuli heti ihan lempparit. Ne piti lopulta laittaa jäähylle, kun molemmat veti ihan hirveät kierrokset omista leluistaan...

Pikku pompelkaan ei ole enää pentu. Se täytti viikko mätsärin jälkeen vuoden  ja on nyt iso poika! Romppu pääsee lahjaksi mukaan pienelle kansallispuistovaellukselle ja samalla se saa rymytä ja huikennella metsän keskellä ennen seuraavaa näyttelyä. Gloria puolestaan on tehnyt paljan treeniä tasapainotyynyllä ja vaikka lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä on huolehdittu, on neiti ollut hiukan jäykkä viime päivinä. Hieroin sen itse läpi, joten toivotaan, että sain lihaksia auki vaikken ammattilainen olekaan. Gloriaa ei olisi yhtään huvittanut olla hierottavana ja se yritti ylös vähintään joka toinen sekunti, mutta lopulta se rentoutui pieneksi hetkeksi.

Gloria sai myös hienon paracord setin, kun taiteilin sille pannan ja hihnan viikko sitten. Neiti on niin suloinen pinkeissä vermeissään! Nyt pitäisi vielä suunnitella Rompulle setti poikamaisissa väreissä niin koirista tulisi suloinen kaksikko. Hauskaa kesää vielä kaikille lukijoille! Palailen blogin puolelle ensi viikolla näyttelykuulumisten kanssa.