keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Rallyn ratatreenit 9.4.



Meidän vakkari treenikentälle päätettiin kaupungin toimesta rakentaa muutama väliaikainen "konttitalo", joten jouduttiin vaihtamaan treenikenttää. Edelliselle kentälle ajoi meiltä kotoa minuutissa, mutta uudelle kentälle on vartin matka, joka muuten tuntuu pitkältä, kun aijemmin kenttä on ollut niin helposti saavutettavissa. Uusi kenttä on ihan kiva, ja ehkä häiriön kannalta paremmalla paikallakin, kun vieressä kulkee autoja, pyöräiliöitä ja välillä myös kävelijöitä. Rompulle se oli ainakin keskittymisen kannalta selkeästi vaikeampi kuin entinen kenttä.



Sain tosiaan vähän aikaa sitten avaimen kennelkerhon kopille, jossa käytiin tänään tekemässä ratatreeni. Itselläni ei ole kylttitelineitä, joten oli kiva päästä treenaamaan välillä kokonaista rataa telineineen kaikkineen. Pohja oli vielä hiukan märkä, mutta eipä tuo meitä pahemmin haitannut. Radasta tehtiin loppujen lopuksi aika simppeli kahdeksan kyltin rata, jossa oli muutamia pysäyttäviä tehtäviä ja muutamia käännöksiä. Otettiin mukaan muutamat vaikeammat AVO-kyltit, kuten 360-vasemmalle ja istu-seiso-ohj. kiertää.



Kerttu teki ekana radan ja oli kyllä ihan fiiliksissä tekemässä hommia. Gloria pääsi tekemään Kertun jälkeen. Olin aluksi ajatellut, että tehdään ratatreeniä palkatta, mutta siellä tuli niin mahtavan näköisiä käännöksiä, joita ollaan tahkottu ties kuinka kauan, että palkkasin lopulta melkeimpä joka toisella kyltillä. Neidillä oli joku kaasuvaihde päällä, sillä se pisti tuulemaan ihan hurjalla enegialla. Sen seuruukin oli pitkästä aikaa niin ihanan näköistä, että alkoi melkein tehdä mieli ilmoittaa se tokokokeisiin,vaikka meidän pitikin jo eläköityä siitä lajista... Loppuun tehtiin seuraamisen tempon muutoksia ja neiti loisti. Etenkin hidas seuruu oli vaan niin sanoinkuvaamattoman hieno!

Romppula Pomppula pääsi tekemään viimeisenä. Alku oli todella hieno ja ensimmäiset kyltit meni uudesta paikasta huolimatta hienossa kontaktissa. Loppu rata meni kuitenkin iha pelleilyksi, kun viereisellä tiellä meni lapsia ja pyöriä, jotka on molemmat Rompulle tosi vaikeita häiriöitä. Sain Romeon aina välillä takaisin kontaktiin, mutta se jäi koko ajan jälkeen, puhahteli ja jäi kyttäilemään tielle päin jne. No itse sain jälleen muistutuksen tästä samaisesta asiasta, mikä itseasiassa pitäisi jo muistaa. Älä vie Romeota uuteen paikkaan tekemään rataa. Otinkin nyt tavoitteeksi, että käydään joka viikko vähintään kahdessa uudessa paikassa leikkimässä. Mennään häiriöisiin paikkoihin esim. keskuspuistoon tai markettien parkkipaikoille ja ihan vaan leikitään ja hömppäillään. Ehkä myös naksutellaan kontaktin hakemista ja ohituksia. Ei edes yritetä tehdä mitään rataa tai pitkiä seuraamisia. Tärkeimpänä olisi nyt se, että Romppu rentoutuisi uusissa paikoissa ja sitä kautta pystyisi keskittymäänkin paremmin. Tämä suunnitelma osoittautui erinomaiseksi, kun käytiin tässä eräänä päivänä kauppareissun yhteydessä naksuttelemassa kontaktia ihmishälinässä. Alku oli vaikea, mutta kun hetken aikaa käveltiin niin alkoi kontaktikin löytymään.


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Liikaa duunii, liian vähän aikaa...



Kauheasti on taas kuulumisia kerrottavana. Olisi ehkä helpompaa postailla säännöllisemmin niin ei olisi kerralla niin paljon juttuja päiviteltävänä. Yo-kirjoitusten parissa meni tosiaan alkuvuosi ja viimeisen aineen eli psykologian kirjoitin maaliskuun vikoina päivinä. Nyt olen jo saanut alustavat pisteet takaisin ja ihan hyvillä mielin odottelen lopullisia tuloksia takaisin. Osa olisi voinut mennä paremminkin, osasta puolestaan yllätyin kuinka hyvin olin loppujen lopuksi saanut asioita paperille. Kirjoitusten jälkeen reissasin pari päivää Tukholmassa ja palatessani kotiin aloitin lukemisen pääsykokeisiin. Pääsykoeaineisto on hurjan kiinnostava, mutta mieltä jäytää koko ajan pieni stressi, sillä opiskelemaan pääsee loppujen lopuksi todella pieni osa hakeneista. Tulevaisuus ei siis vielä näytä täysin selkeältä ja kirkkaalta, mutta valoa kohti mennään!:))



Koirat on tosiaan olleet hieman vähemmällä huomiolla kirjoitusten takia. Kisoihin ei olla päästy eikä treeneihinkään olla lähdetty. Pakollisten lenkkien lisäksi olenkin aktivoinut koiria kotona. Ollaan tehty erottelukepillä treeniä noseworkin pohjustukseksi sekä vahvisteltu joitakin rallytokon liikkeitä. Rompun olen välillä ottanut pihaan tekemään merkin kiertoa tai estehyppyä, jotta vähän edistyttäisiin tokonkin parissa. Nyt keväällä treenaaminen helpottuu hieman välineistön osalta, kun sain avaimen kennelkerhon kopille, josta löytyy toivon mukaan tokokalusto ja rallyn kyltit. On jo aikakin päästä tekemään ylempien luokkien juttuja eikä aina jumittua alempien luokkien liikkeisiin.



Rahapussiini on puolestaan iskemässä krooninen rahapula, sillä kevään koulutustarjonta näyttää erityisen kiinnostavalta ja hyvin houkuttelevalta. Kaikilla seuroilla on tulossa ihan kaikkea aina yksityistunneista koetreeneihin ja takaisin. Tällä hetkellä olen laittanut ilmon yhteen rallykisaan ja yhteen harrastusjuttuun, mutta ehkäpä sitten kesällä, kun pääsykokeet on kunnialla ohi, päästään osallistumaan kaikkeen kivaan ihan kunnolla. Westiekerholla oli erityisen paljon jännittävää harrastustoimintaa tulossa ja parit rotumestiksetkin oli saatu tälle vuodelle järkkääntymään. Rallytokon mestiksiin lähdetään ehdottomasti. Tokon mestikset puolestaa voi jäädä väliin, sillä herra häiriöherkkä ei pysy vieläkään  paikallamakuussa, jos muita koiria on ympärillä.



Tokon kanssa ollaan tällä hetkellä siinä ei-niin-kivassa vaiheessa, jossa edistystä ei tunnu tapahtuvan, koska ainoa asia johon oikeasti tarvitaan treeniö on häiriökesto ja ylipäätään kesto. Kaikissa liikkeissä on hyvät pohjat. Seuruu sujuu pienissä pätkissä, alokkaan ainoa jäävä sujuu, luoksetulo on ok ja kapulan pitokin on kivalla mallilla. Ajan puutteen vuoksi tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän työläältä raahata itsensä, koiransa ja treenikamansa kentälle. Sitten kun treenit pitäisi vielä suunnitella ja kirjata ylös, on koko ilta vierähtänyt koirien parissa ja pääsykokeista on jäljellä muisto vain. Nyt kevään mittaan, kun kentät kuivuu ja aurinko alkaa pilkautella säteitään, alkaa treeni-intokin kuitenkin heräilemään, joten tokoilukin ottaa varmaan taas suunnan ylöspäin.

Gloria puolestaan kävi hierojalla jo jokin aika sitten. Se oli paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmilla kerroilla. Ainoa jumialue löytyi kallonpohjasta ja sekin saatiin hyvin avautumaan. Hieroja huomasi Glorian silmän yläpuolella kuitenkin pienen "syylän" jota pitäisi lähiaikoina käydä näyttämässä eläinlääkärille. Vaarallinen se ei todennäköisesti ole eikä se ole edes kasvanut, mutta se on niin lähellä silmää, että se voi alkaa hankaamaan jos se vähänkään tuosta paisuu. Lisäksi cartrophen pistossarja on edelleen mietinnän alla. Neiti on liikkunut hieronnan jälkeen kivasti, mutta ihan noin ennaltaehkäisevänä hoitona nuo pistokset voisivat olla paikallaan jossakin vaiheessa kevään aikana. Juuri tässä iltalenkillä kuitenkin katselin miten kivasti se liikkuu ja pidänkin peukkuja, että kunto pysyisi nyt hyvänä ja saataisiin lihaksisto pysymään kivassa kunnossa tukemassa niveliä!