I stretched my hands out to the sky...

Vanha kuva postausta piristämään...

Gloria on juossut nyt muutaman viikon ja nyt vihdoin olen uskaltanut palata yhteistreeneihin ja muualle ihmisten ilmoille. Toisaalta kaksi edellistä viikkoa ovat olleet aika hektisiä. Olen hoitanut ensin kahta kissaa 4pv, sen jälkeen kahta toista kissaa taas 4pv, ommellut himona ihania kasseja ja pusseja myyntiin ja semmosta. Lisäksi olen päässyt hoitamaan ihania ja super söpösiä wesseli lapsosia.Arvatkaa vaan tuliko pentukuume? Väyyy, haluan sellaisen!;) Aivan lutukoita, vaikka ne ei oikeastaan vielä muuta tee kuin syö ja nukkuu. En nyt tiedä onko musta edes ollut edes apua niiden hoidossa, kun suuren osan ajasta vain tuijotan niitä suu ammollani ja silmät lasittuneina päässä vain yksi ajatus: "Voikun voisin vain napata yhden taskuun ja viedä kotiin..." No ei nyt sentään, mutta olen niin kiitollinen, että pääsin näitä ihanuuksia hoitamaan...



23.6.

Glorian kanssa päästiin siis palaamaan parin kuukauden toko tauolta. Sunnuntaina käytiin ekaa kertaa pitkästä aikaa yhteistreenissä, jossa oli ihan mukavasti porukkaa.(kelpie, pari sakua, villis jne.) Muisteltiin seuruuta, ja tehtiin paikkista. Seuruu oli hienoa ja nykyään se on ihan järjettömän innokasta. Menee välillä vähän ylikin, mutta en missään tapauksessa enkä todellakaan aijo hillitä intoa, kun sitä vihdoin tähän "masentavaan" liikkeeseen on saatu. Varsinkin alut on vaikeita, kun Gloria lähtö on niin räjähtävä, että meinaan kompastua omiin jalkoihin, kun se lähtee niin vauhdilla... Täyskäännös on pikkasen väljä, mutta ei tuossa seuruussa mitään suurempaa onkelmaa ole.

Paikallamakuussa ollaan aloiteltu jo piilopaikkista. Kentällä on sellainen kiva hökkeli, jonka seinistä näkee läpi, joten voin koko ajan tarkkailla neitiä. Valitettavasti myös Gloria on tainnut tajuta tämän ja tarkkailee seinärakojen välistä myös minua...;) Hyvä aloitella tällä tavalla helposti. Hyvin pysyi, mutta toisaalta tehtiin vain lyhyitä pätkiä. Pisimmillään pysyi piilopaikkiksessa 20s ja normissa otettiin vain korkeimmilleen minuutin pätkiä. Kahdesti lähti treenin aikana ilman kummempaa syytä, molemmilla kerroilla suoraan mun perään. Luultavasti sanoin käskyn huolimattomasti tai jotain vastaavaa, koska G ei ole pitkään aikaan tehnyt mitään tällaista...

Uimakelit, pliis tulkaa takaisin...

24.6.

Tänään oltiin uudelleen treeneissä, kun kenttä oli varattu jälleen meidän omatoimi ryhmälle.Tänään oli sama määrä porukkaa paikalla, mutta sen lisäksi myös treenaajien mukana lapsia. Tämä oli Glorialle huippua paikallamakuu häiriötä, ja vaikka lapset juoksentelivat ja huutelivat jne. neiti pysyi. Todella upeaa, kun usein Gloria provosoituu lasten juoksemisesta aika paljon ja pelästyy huutoja ja naurua. Välillä menin piiloon ja välillä palkkailin vain pidemmistä rauhallisista pätkistä.

Toinen juttu mitä tehtiin oli jäävät. Tällä kertaa tehtiin "väärässä" järjestyksessä eli seissi ekana ja sen jälkeen vasta maahan meno. Nämäkin ihan ilman mitään ongelmaa. Se olis kokeiden aika siis, mutta kun en viitsi helleriskin takia ilmoittaa. Syksyllä sitten tai heinäkuun lopussa...;) Tosiaan 23.7. olisi Laukaassa koe ja sinne tekisi kovasti mieli laitella ilmoa menemään, mutta kun... Se helle. Sataisi vaikka pikku-ukkoja kunhan ei hellettä. No ei vaan, ei saisi olla hellettä, mutta ei myöskään sadetta. Pitäisi olla viileä ja puolipilvinen sää. Kovat on säävaatimukset...

26.6.

Alkuviikosta tiistaina tai keskiviikkona käytiin vuorostaan liikuntapuistossa treenaamassa ja lenkkeilemässä Annikan ja Nellin kanssa. Ensin tehtiin seuruuta ja paikkista. Yksi kokeenomainen seuruukaavio ja paikallamakuuta lyhyitä pätkiä. Lähti jälleen mun perään, joten vaihdettiin suunnitelmaa ja tein vain lähtöjä ja palasin suoraan takaisin.  Seuruu meni makeesti porkkanahäntä pystyssä...

Tämän jälkeen kierrettin about kolmen kilsan lenkki neitien kanssa. Iltasella haettiin trimmipöytä kaverilta. Ja trimmasinkin neidin eilen kunnolla. Karvaa lähti taas ihan kiitettävästi pois ja ilmeestä tuli virkeämpi, kun sain korvahapsut pois.

Tänään yritin laittaa koeilmoa meidän ekoihin RallyToko kokeisiin melkein 6kk ajoissa. Aikainen lintu madon nappaa vai miten se sanonta meni?XD Kaikki lähistön kisat menee ilmiömäisen nopeasti täyteen, joten halusin olla aikaisessa paikan varauksen kanssa. No sieltäpä tulikin sitten viesti, että koeilmoja ei oteta vielä vastaan. Heh, no olihan se hyvä edes kysyä. Kokeilen kuukauden päästä uusiksi. Tosiaan siis kisathan on vasta marraskuussa, mutta ajattelin, että meillä on nyt sitten kunnolla aikaa treenata. Päästäisiin korkkaamaan meidän kisaura tämänkin lajin parissa.


Nyt Glorialla on ollut kummaa oksentelua parina yönä. Oksentaa siis aina tiettyyn kellonaikaan (aamuyöllä 3.00-5.00). Aina keltaista mahahappoa. Muuten uloste on normaali eikä vatsa ääntele eikä mitään muutakaan oireita. Päivällä ei oksenna ollenkaan.  Mietin, että voisiko johtua äkillisestä ruoan muutoksesta tai liian pitkästä ruokintavälistä. Gloriahan saa ison ruoan aamulla ja vain minikokoisen iltapalan illalla. Päätettiin nyt sitten vaihtaa ruokintavälejä niin, että saa aboutirallaa saman annoksen aamulla ja illalla. Ja illan ruokintaa myöhennetään ainakin pariksi yöksi niin, että muona tulee n.21.00. Samoin yritetään vaihtaa ruoka puoliksi takaisin, mutta kaikki kaupat (niin oman- kuin naapurikaupungin) ovat Glorian "perusmuonasta" täysin tyhjät.  Nyt Gloria on saanut sitten seitiä ja eläinkaupan kalkkunaa parina päivänä. Toivotaan, että saataisiin ensi yönä nukkua näiden toimenpiteiden avulla kunnolla. Pitäkäähän peukut pystyssä, että oksentelu loppuu!

Linkitä blogi!

Glorian lomaan kuuluu edelleen metsäilyä ja treenaamista...

Karsin tänään rankalla kädellä lukemiani blogeja pois... Kaikki netistä poistetut blogit tai sellaiset joihin ei ole tullut postausta koko alkuvuoden aikana. Aika paljon niitä olikin, kun lukuluetteloa karsin ja nyt mulla on enää "muutama" luettava blogi jota seuraan aktiivisesti. Usein en liity blogeihin lukijaksi kovin helposti, sillä itseltäni vie aikaa tottua uuden kirjoittajan tyyliin ja päästä sisälle uuden blogin maailmaan. Nyt päätän kuitenkin yrittää löytää uusia hauskoja blogeja luettavaksi. Muutama reunaehto linkkaamiselle...

1. Blogi on koirablogi tai lifestyleblogi.
2. Koiran kanssa treenataan tokoa, rallya, koiratanssia tai mejää.
3. Postauksia tulee suhteellisen usein. (Ei usean  kuukauden välejä)
4. Postauksissa on usein kuvia ja/tai videoita mukana.
5. Treenipostauksia ja analyysejä tulisi usein.

Riittää kunhan blogi osuu muutamaan kategoriaan. Kaikkia kohtia ei ole pakko täyttää. Linkatessa olisi kiva, jos olisi mukana pieni kerronta blogin sisällöstä. Ja tarkistathan etten jo ole lukiasi, koska etsin pääasiassa uutta luettavaa!:)

Otan, en ota, otan, en ota, haluan, en halua, haluan...

Pöh. Tämmöstä sahaamista mennään pentuhaaveiden kanssa. Tässä olen jo pitkään mietiskellyt Glorialle kaveria ja ajankohtaa toiselle koiralle, mutta koskaan en päädy tarkkaan johtopäätökseen...

Rotuvaihtoehtoja käyn läpi harva se päivä. Westie on niin oma juttu ja mahtava luonteinen rotu, jonka kanssa on ilo harrastaa ja elää. Luonnetta löytyy, samaten itsepäisyyttä ja pippurisuutta, mutta kyllä westi viihtyy myös sohvalla kyljessä kiinni. Kunhan mamma vaan ei lääpi liian paljon!;) Luonteen puolesta siis kallistuisin westieen ihan ehdottomasti. Lenkillä menee reippaasti mukana, mutta kätevästi voi kaapata syliin jos lähdetään reissaamaan esim. junalla tai bussilla.

Pieni mutta tässä matkassa kuitenkin on. Se on westieiden luustokuvaukset ja muut terveyteen liittyvät seikat. Westejä ei siis kuvata kovinkaan paljon ja esimerkiksi tämän vuoden aikana on kuvattu kyynäriltä ja lonkilta vain kolme koiraa. Viime vuoden aikana vain kaksi ja sitä edellisenä kolme. Siis virallisesti, tietysti epävirallisia lausuntoja saattaa olla enempikin, mutta niitä kun ei mistään löydä... Näillä kuvatuilla koirilla sitten tulokset ovat vähän sitä sun tätä. Kyynäret ovat aikalailla olleet puhtaita eli 0/0. Lonkat sen sijaan hmm... No niiden osalta tulokset ovat aikamoista sekametelisoppaa. On pari sitä parhainta eli A/A:ta, mutta myös sitten C/C:tä ja sitä huonompaakin löytyy. Huonoin tulos kolmen vuoden ajalta oli C/D. Sydänkuuntelut oli aikalailla puhtaita ja silmien tarkistuksissa oli vain muutamia sairaita tapauksia. Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan silmä- ja polvitarkit eli niiltä osin lausuntoja löytyykin sitten hyvin paljon enemmän! Herääkin sitten vain kysymys, että mitä tulokset näyttäisivät lonkkien ja kyynärien osalta, jos nekin olisi pakko tarkistuttaa ennen astutusta. Olisiko siellä enemmän A:ta vai mentäisiinkö männikköön D lonkkien kanssa? Ei voi tietää...

Toinen pieni mutta on allergiat ja atopiat. Niitä esiintyy surullisen paljon westieillä. Joillakin saadaan ihan vain ruokavalion muuttamisella ongelmat kuriin, jotkut tarvitsevat jatkuvaa lääkitystä. Omalla kohdalla ruokavalion muuntelu on tuonut tarvittavan avun ja vain satunnaiset lääkitykset esim. syksyn kosteilla keleillä on tarpeen. Monet pitävät kutinaa jo westien "normina", joka kuuluu rotuun. Eläinlääkäritkin tekevät ehkä liian helposti sen virheen, että alkavat syöttää kutinoihin antibioottia, joka vain pahentaa tilannetta entisestään. Kutina ei westilläkään ole normi, vaan sitä pitää lähteä toimimaan ja kokeilemaan mikä toimii meillä ja mikä juuri meidän koiralle sopii. Ihan samalla tavalla kuin muillakin koirilla. Millään rodulla ei kuitenkaan ole normaalia, että koira kaluaa tassujaan ja kutisee heti kosteiden syksysäiden aikaan. Tähänkin kuitenkin vaikuttaa niin moni asia. Joskus kutina voi yksinkertaisesti olla huonoa turkin hoitoa. Karva esim. hautoo ihoa, jos sitä ei ole nypitty tarpeeksi usein. Joskus iho oireilee vehnää ja viljoja, jotka eivät koiran ruokavalioon luonnollisestikaan kuulu, se voi olla huonoa tassuhygieniaa, kun märältä tieltä tarttuu anturoiden pohjiin vähän sitä sun tätä mömmöä tai sitten kutina voi olla ulkoloisten tms. aiheuttama. Kysymys kuuluukin, että kuinka suuri osa westieiden iho-ongelmista johtuu näistä edellä mainituista ja ovat vain nopealla "westie diagnoosilla" kartoitettu atopiaksi ja kuinka suurella osalla westieistä on oikeasti atopia tai allergia.

Muista roduista olen käynyt läpi terrierirotuja ihan borderista, irskiin ja takaisin. Mikään ei kuitenkaan tunnu niin omalta kuin pieni porkkanahäntäinen veitikka. Otatko pennun ja samalla riskin, että joudut taas viilaamaan ruokavaliota jälleen kaksi vuotta ja lopulta sekään ei välttämättä auta. Tai sitten saat terveen westien, joka elää koko pitkän elämänsä ilman kutinan kutinaa ja on luustoltaankin terve? Toisaalta eikö pennun ostaja tee joka kerta tämän samaisen päätöksen ja eikö siinä aina ole riskii siitä, että koira ei olekaan terve, vaikka sen vanhemmat ja suku ovat? Kannattaako siis ottaa koira, jonka rotu ei tunnu niin omalta, vai kannattaako ottaa rakastamansa rotu, vaikka riski saada sairas koira on hitusen suurempi? Toisaalta onko mikään ihmisen jalostama rotu tätä nykyä terve? Ja toisaalta enkö minä itse voisi olla edistämässä westieiden terveyttä hoitamalla oman westini niin hyvin kuin pystyn ja kuvauttamalla sen virallisesti parin vuoden iässä niin, että saataisiin enemmän tietoa westieiden luustosta, silmistä, sydämestä ja muista kropan toiminnoista? Ja jos tulokset olisivat hyviä niin olisiko mahdollista löytää myös terve kuvattu uros, joka ei ole astunut narttuja kymmeniä kertoja, ja siten yrittää laajentaa geenipoolia ja  tuoda terveitä westieitä tähän maailmaan? Ehkä tai ehkä ei. Näiden kysymysten myötä olen kuitenkin yrittänyt saada omaa päätäni selväksi, päätymättä mihinkään suuntaan... Luultavasti otan tämän homman turhan raskaasti, sillä monikaan pennun ostaja ei käy tällaista soppaa läpi. Itse kuitenkin haluaisin tukea terveen rodun jalostamista eteenpäin enkä halua tulla sokeaksi omankaan rotuni ongelmille. Siksi siis kaikki tämä pohdinta. Lukekaa jos kiinnostaa, kommentoikaa jos haluatte, olisin kiinnostunut kuulemaan varsinkin westie ihmisten pointteja!

Ranka suoraksi ja nikamat jonoon

Kesäpäivän onnea

Tänään Gloria kävi Jaana-Kaisa Timosen käsittelyssä koirasportissa. Jaana-Kaisa on eläinten osteopaattinen hieroja ja kun huomasin käsittelypäivän olevan tulossa varasin Glorialle ajan. Gloriahan kävi muutama viikko takaperin meidän vakkari hierojalla Tiina Siimekselällä ja silloin ei mitään erityisiä jumeja lihaksistossa ollut. Nytkään en ollut mitään erikoista huomannut, mutta viikko sitten pitkän lenkin seurauksena neiti oli ihan juntturassa koko kropaltaan. Nesteytin paljon ja liikutin jonkin verran, ja kroppa onneksi palautui parissa päivässä.

Tänään oltiin sitten käsittelyssä ja oli todella antoisa kokemus. Hierojalla Gloria taistelee yleensä aika railakkaasti vastaan ja yrittää nousta viiden minuutin välein ylös. Venytyksissä se saattaa nykiä vastaan ja hieronnassa jännittää niskaa, kun yrittää nousta. Viimeiset kerrat ovat onneksi olleet ihan mukavia myös allekirjoittaneelle, kun Gloria on tajunnut että mihinkään ei tästä pääse ja kun jumikohdat saadaan auki on myös koiralla parempi olla. Tänään Gloria kuitenkin yllätti suuresti. Heti käsittelyn aloituksen jälkeen se kävi vapaaehtoisesti makaamaan ja vastusteluitta kääntyi kyljelleen. Silmät menivät kiinni ja koko koira rentoutui. Sikäli mitä ymmärsin niin ero hierojaan on se, että osteopaatti pyrkii hoitamaan koiraa rangan liikkeen kautta ( ja muutenkin siis nikamia ja rankaa), kun taas hieroja hieroo ja venyttää lihaksia. Itse käsittelykin näytti aivan erilaiselta. Hieronta on sellaista, no hierontaa, kun taas tämä oli ennemmin painelua ja tunnustelua. Tietysti siinä samaan aikaan tapahtui monta asiaa ja itse en maallikkona ollut kovin perillä mitä milloinkin tapahtui. Mutta hyvältähän se näytti ja Gloria ainakin nautti täysin siemauksin.

Sen minäkin kuitenkin ymmärsin, että Glorialla oli lukkoja ja jumia rinta- ja lannerangan yhtymä kohdassa. Olisiko ollut rintarangan viimeiset nikamat ja lannerangan kaksi ensimmäistä nikamaa. Sieltä loksahteli lukkoja auki ja Gloria nosti joka kerralla päänsä ja vilkaisi minua moittivasti.:) Polvista nuo lukot varmaan johtuvat. Omaan silmään ei liikkeessä ole polvien osalta ongelmaa, mutta saattaa silti varoa niitä sen verran, että liikkeisiin tulee pientä epäpuhtautta. Nyt saatiin ohjeeksi ottaa viikko rauhallisesti ja sen jälkeen alkaa pikkuhiljaa lisäämään liikuntaa. Uiminen on polville hyvä ja ravaaminen pehmeällä pohjalla suositeltavaa. Hiekkakuoppia suositeltiin, että saadaan selkän lihakset aktivoitua liikkumaan. 

Nyt Gloria nukkuu todella syvää unta tuossa vieressä. Ei taida olla neidistä lenkille lähtiäksi. Ensi viikko otetaankin siksi ihan rauhallisesti ja käydään vaan lyhyitä remmilenkkejä. Tokokin jää nyt pariksi viikoksi tauolle ja sieltä palaillaan juoksujen päätyttyä niin päästään vähän häiriöönkin treenailemaan!

Turkki alas...

 Helteestä kärsittiin, joten otin trimmipulikan kauniiseen käteen,  nypin selän ja ohkaroin rintakehän helteiden aikaan. Tulos ei tyydyttänyt, joten neidille varattiin trimmiaika ja vautsi minkälainen kaunokainen sieltä turkin alta paljastui. Kauniit ruskeat nappisilmätkin tuli esille otsiksen alta. Kainalot ajeltiin suosiolla, siellä on niin pehmeetä takku karvaa eikä kainaloita voi herkän ihon takia nyppiä. Nyt ihokin hengittää ja iho-oireet  alkaa hälvetä.

Meillä oli siis koepaikka varattuna viime viikolle muurameen, mutta Gloria alkoi oireilla ihoaan ja sittemmin aloitti myös juoksunsa. Juoksurytmi on nyt vähän sekaisin neidillä. Yleensä se on juossut säännöllisesti tammikuussa ja heinäkuussa. Nyt se juoksi edellisen kerran joulukuussa ja nyt uudelleen. Nuo kutinatkin laantui heti juoksun alettua eli varmaan hormooneista johtui.:) Ärsytti kieltämättä tuo kokeen peruuntuminen, kun kaikki liikkeet sujuu hienosti. Käytiin vetämässä viime viikolla Annikan ja Nellin kanssa treeni ja juoksuista huolimatta Gloria keskittyi täysin. Se oli hirveän innokas ja veti kaikki liikkeet (jälleen) upeasti. Toisaalta tulee mieleen, että miksi ihmeessä näitä sahaa, kun kaikki sujuu jo niin hyvin. Muuten varaisin meille koepaikkaa nythetipaikalla, mutta jos helteet tulee takaisin niin neidistä katoaa kaikki mehut. Ajattelin sitten yrittää johonkin hallikokeeseen, jos  siellä olisi viileämpi tehdä. Se koulari alokkaasta on kuitenkin ollut jo niin pitkään meidän tavoitteena, että en haluaisi avoonkaan vielä jatkaa.

No mutta kisaaminen alokkaassa ei ole haitannut meidän avoluokan treenejä. Nouto sujuu jo mainiosti ja yksityistunnin jälkeen lopun perusasento on parantunut huimasti. Pari päivää sitten kokeiltiin luoksarin stoppia erillään luoksetulosta ja sekin sujui aika kivasti, vaikkei olla treenattukaan. Kaukoja ollaan yritetty treenata, mutta niissä tulee tenkkapoo. Neiti vaihtelee asentoja ihan tosi hurjaa vauhtia ja kokeilee kaikkea mahdollista.( Siis kaiken tämän ennen kuin ehdin sanoa käskyä...) Lisäksi peppu liikkuu. Syksyllä olisi vasta tarkoitus avoilla, joten ei tässä kiire. Sitä paitsi tarkoituksena on viettää rento kesä ja aitotaan pitää ainakin yksi kuukausi jolloin ei treenata eikä kisata.

Helteillä Gloria kävi jo vähän uimassa, mutta nyt kun kelit viileni niin ei olla päästy ollenkaan. Tuossa meidän järvessä on vielä niin hirveän kova virtaus, että se pyörittää nuo vesimassat ympäri eli järven jäähtyminen kestää kauan. Mitähän se oli kun mittailin jokunen viikko sitten. Ei tainnut paljoa yli kymmentä astetta olla. Ja jos  vesi ei ole tarpeeksi lämmintä niin meidän neitihän ei ui...;) Kyllä se kahlailemassa on käynyt, mutta kunnonkohotuksen ja lihasmassan keräämisen kannalta se uiminen olisi ihan in. Toivotaan, että järvet lämpenisi pika pika vauhtia!

Gloria toivottaa hyvää kesälomaa kaikille!

Loppuun vielä lomalomalomaaa hehkutusta. Eilen loppui eka vuosi lukion penkillä ja erinomaisen tyytyväinen olin, kun sain tsempattua itseni loppuun asti ja viimeisten kurssien numerot eivät pudottaneet keskiarvoa mihinkään. Kesälläkään en ihan lomailun makuun pääse, kun suoritan UE2 kurssin itsenäisesti ja teen lomailun sivussa pientä kissan/koiran hoito keikkaa. Mahtava kesä siis tulossa!:)