Westiekerhon tokopäivä 17.5.

Reilu viikko sitten sunnuntaina meillä oli Romeon kanssa vuorossa jo pitkään odotettu tokokoulutus Seinäjoella. Reissu meinasi tyssätä jo edellisenä iltana allekirjoittaneella, mutta terveyskeskuksessa isketyn kipupiikin jälkeen sai kivut unohtua ja seuraavana aamuna oltiinkin sitten reippaina lähdössä reissaamaan! Romeo oli täpinöissään, kun pakkasin reppua, mutta Gloria jäi haikeana katselemaan oven taakse. Onneksi se sai viettää kivan päivän ja olla muiden huomion keskipisteenä täällä kotona!

Kouluttamaan oli saapunut MM-tasolla kilpaileva Heidi Kailio, jolla oli vahva tausta myös tokokouluttajana. Itse koulutettavia oli saapunut westieineen ainoastaan kolme, minä mukaan lukien, mutta eikös se niin mene, että laatu korvaa määrän? Itse westieitä olikin sitten viisi, sillä muilla oli mukana koiria kaksin kappalein. Kokonaisuudessaan meillä oli mahti porukka ja mahti koutsi, joten mitä muuta päivästä voisi tulla kuin aivan mahtava?



Ensimmäisenä meillä oli vuorossa nuorempi westietiimi eli Romeo, Venla ja Sirius. Kaikki treenasivat yksitellen omia ongelmaliikkeitään ja treeniaika katsottiin kunkin koirakon jaksamisen mukaan, mikä oli hyvä juttu. Romeo treenasi ensimmäisellä kierroksella seuraamista, joka on meillä tähän asti ollut pelkkää perusasento, askel, perusasento, askel, tyyppistä hidasta etenemistä. Saatiin paljon vinkkejä Romeon tekemiseen ja kehotus alkaa pidentämään seuraamista järjestelmällisesti ja pikkuhiljaa. Romeon asenteesta tykättiin ja Romppu näyttikin parasta osaamistaan eikä ottanut häiriötä ruohoalustasta, ihmisistä tai mistään muustakaan. Kerrassaan huikea Romppu!

Toisella kierroksella Romeo pääsi tekemään noutoa. Pito oli kuulemma jo hyvällä mallilla. Romeolla on vakaa ja hieno pito, mutta kapulan tuominen ja sen hakeminen olivat vaikeammat jutut. Vinkiksi saatiin pitää vauhtinouto ja tekninen palautus erillään, jotta noutoon tulee oikea mielentila, mutta palautus pysyy kauniina. Sitten, kun osat sujuu erikseen, ne yhdistetään kokonaisuudeksi.



Kolmannella kierroksella olikin meillä vuorossa jäävien erottelutreeni. Romeolle olen opettanut jo kaikki jäävät, jotka tokossa tulee eli istu, seiso ja maahan. Kaikki jäävät on vahvasti eroteltu äänenpainoilla ja Romeon pitäisi tunnistaa kukin liike, jos se malttaisi kuunnella. Ongelmana onkin se ettei se malta kuunnella. Lähdettiin tekemään jääviä epäjärjestyksessä aloittaen vaikeimmasta eli seisomisesta. Jos Romeo teki virheen, korjasin sen reippaasti oikeaan asentoon ja sitten jatkettiin. Korjauksesta ei luonnollisestikaan tullut palkkaa, koska itse tein työn koiran puolesta. Palkka tuli vasta seuraavasta oikein menneestä jäävästä, Kanssa treenaajat kekkasivat myös, että sanon käskyn aina tasan neljän askeleen jälkeen ja Romppu fiksuna poikana alkoikin ennakoimaan tulevaa jäävää aina neljän askeleen jälkeen. Tämä korjattiinkin heti ettei meille tule tulevaisuudessa ikävää ennakointiongelmaa.

Viimeisenä tehtiin vielä luoksetuloa, joka sujui hienosti. Tehtiin pari kertaa vauhtiluoksari ilman loppuperusasentoa ja pari kertaa kokonainen luoksetulo. Perusasentoon tulo aiheutti selvää hämmennystä Romeossa ja muuten huima luoksarivauhti hiipuikin viimeisen parin metrin aikana. Muuten luoksetulo oli ihan mukavalla mallilla.



Myös muilla westeillä meni hyvin ja päivän aikana nähtiin hienoja ruutuonnistumisia, nouto-ongelmiin pureutumista, tekniikaltaan upeat kaukot, taitavaa seuraamista ja iloista westie-energiaa. Kaikki sai kotiin matkaevääksi lisää treenattavaa ja motivaatiota harjoitteluun. Kiitos vielä kaikille mahtavasta päivästä ja kouluttajalle hyvistä vinkeistä! Näillä eväillä nähdään toivottavasti monta westietä syksyn rotumestiksissä! Jos me Romeonkin kanssa saadaan pakka edes jotenkin kasaan niin toivon mukaan meidät nähdään siellä ensimmäisissä tokokokeissa. Kyseinen kenttä on Glorian epäonnen kenttä, mutta toivotaan, että me saadaan tehtyä siitä Romeolle onnistumisten kenttä.

Lähiaikoina ei olla hirveästi koirien kanssa tehty mitään, koska viimeinen rutistus ennen kesäloman alkua alkoi eilen. Koeviikko loppuu torstaina ja perjantai on lyhyt päivä. Gloria juoksee tällä hetkellä ja tähän päivään asti koirat ovat voineet olla yhdessä eikä niitä ole tarvinnut eristää. Romeo ei ole ollut pätkääkään kiinnostunut, mutta tänään meidän rauha ratkesi. Romppu kiehnää koko ajan Glorian ympärillä, pyytää sitä leikkimään, komentaa sitä, yrittää olla mieliksi ja häntä vipattaa kuin propelli. Gloriaa selvästi ärsyttää ja se on vilauttanut kaunista ja virheetöntä hammasrivistöön useammin kuin kerran. Huomenna Gloria lähtee muutaman päivän minilomalle mummolaan ja hormonihirviö jää tänne kotiin. Toivotaan, että nämä pahimmat päivät olisi ohi nopeasti. Kaikista postauksen kuvista kiitos Teresalle.(tessan.kuvat.fi)

DIY- namipussi näyttelyyn

Innostuin eilen illalla pitkästä aikaa ompelemisesta ja koko ilta vierähtikin sitten ompelukoneen äärellä. Olisin halunnut tilailla heti antassusta paracordia muutamaan hihnaan ja kivoja nauhoja uusiin pantoihin jne. Tulin  sitten kuitenkin ajatelleeksi kaikkia niitä pantoja, jotka lojuvat käyttämättömänä kopassa ja vaihdoinkin suunnitelmaa. Meiltä on pitkään puuttunut siisti namipussi näyttelyyn. Treeneissä käytän aina treeniliiviä tai vyölaukkua, mutta vyölaukku jakun päällä näyttää hivenen kiintoisalta yhdistelmältä. Siispä tuumasta toimeen!

Pussukkaan tarvitsin siis kahta kangasta. Päällyskankaan, jonka kannattaa olla hieman kestävämpää kangasta ja vuorikankaan, joka voi olla ohuempaa, mutta mielellään jotain, joka ei imaise itseensä kaikkea likaa. Itse käytin kirppikseltä löytyneitä jämäkankaita ja vuoreksi hyödynsin vanhan kulahtaneen T-paidan, joka nyt ei ole kovin likaa hylkivä, mutta ajaa asiansa. Kaavat leikkasin tavallisesta pahvista. Itselläni ei ollut mitään valmista kaavaa, vaan lähdin liikenteeseen kokeilumielellä ja pienen viilauksen jälkeen sain mieleiseni kaavat leikattua. Pussin pohja koostuu siis pyöreästä palasta ja pussin "reunat" on tehty yhdestä suorakaiteen muotoisesta palasta, joka on lopussa kiristetty nyörillä. Kankaiden ja kaavojen lisäksi tarvitsin narua, "stopparin" (jolla narun voi kiristää) ja kiinnitykseen jonkinlaisen koukun. Ompeluvaiheessa tarvitaan tietysti nuppineuloja ja ompelukonetta. 

Kun mieleiseni kaavat oli leikattu kävin kankaan kimppuun ja leikkasin siitä kaavoja täsmäävät palat. Lisäsin kaavoihin n. 1cm saumavarat. Ompelujärjestyksessä olisi luultavasti ollut viilaamista, mutta kiinnitin aluksi pussin pohjaympyrät (päällys ja aluskankaan) toisiinsa. Tämän jälkeen ompelin narulle kulkutien päällyskankaan yläosaan ja yhdistin jälleen päällys-  ja aluskankaat toisiinsa. Tässä vaiheessa minulla oli siis kaksi osaa, suorakaiteen muotoinen osa ja pohjaympyrä. Tässä vaiheessa kiinnitin pohjan nuppineuloilla reunoihin ja yritin olla tarkkana, että kääntäessäni pussin oikeinpäin ovat molemmat pohja ja reunat samoin päin. Sitten ompelin reunan yhtenäiseksi ympyräksi ja lopuksi ompelin pohjaympyrän ja reunat yhteen. Sitten kuljetin narun hakaneulan avulla pussin aukossa olevaan kulkutiehen ja viimeistelin pussin pinkillä stopparilla.

Tässä vaiheessa haluaisin lukijoilta palauteeta. Oliko ohjeistus ollenkaan selkeä? Pystyisitkö tekemään namipussin näillä ohjeilla kotona vai kaipaako ohje tarkennusta? Kiinnostavatko DIY-postaukset ja haluaisitteko niitä jatkossa lisää?

Meille kuuluu paljon kuulumisia!

Käytiin tässä reilu viikko takaperin kentällä vetämässä Rompun kanssa toko juttuja. Kirjoittelin kesän westielehteen parikin harrastusaiheista juttua, ja niihin piti saada kuvia. Annika lupautui kuvaamaan meidän tokoiluja ja saikin ihan mielettömän ihania kuvia pätevästä Rompusta! Aurinko paistoi ja oli ihan hirmu hyvä fiilis. Romppu teki mainiosti töitä. Kentän vastakkaisella puolella oli ihmisiä ja koiria, mutta silti Romppu keskittyi tokoiluun eikä höpöillyt omia juttujaan.



 Ja plussana vielä se, että se leikki mun kanssa ihan kympillä. Meillä oli vielä jossain vaiheessa hieman vaikeuksia löytää leikkimisfiilis, jos treenipaikassa oli vahvat häiriöt. Itse en osannut leikkiä innostavalla tavalla ja Romppua kiinnosti paljon enemmän kaikki ympärillä tapahtuva kuin leikkiminen. Ja jos Romeo joskus leikki niin heti, kun päästin irti se joko jätti lelun tai vei sen pois. Ideahan olisi, että se hakeutuisi leikkimään lelulla mun kanssa. Tällä kertaa se teki juurikin niin ja leikki todella innokkaasti. Huikee pikkuinen mies!



Treenit pidettiin suhteellisen lyhyinä, ja lopetettiin kivaan fiilikseen. Treenien jälkeen käytiin koirien kanssa metsässä ja Romppu sai juoksennella Nenniksen perässä. Sillä oli huisia, kun se sai laittaa parastaan ja vetää huikeita sprinttejä Nellin perässä. Silloin oli vielä lunta paikoin maassa, mutta nyt metsässäkin on jo vihertävää. Ihana, kun kevät tulee niin kovalla vauhdilla.



Kun palailtiin lenkiltä aloin heti kokkailla Glorialle synttärikakkua, sillä neiti täytti 30.4. 8v. Meidän neiti on nyt virallisesti seniori. Päältäpäin se ei siitä kyllä näy, mutta kyllä se nykyään viihtyy jo omassa pesässään päikkäreillä ja nauttii sohvan nurkkaan käpertymisestä. Polvien kanssa oli talvella ongelmaa, mutta nyt ilmojen lämmettyä se ei ole oirehtinut niitä kertaakaan. Lenkille se on aina valmis lähtemään ja vetää tasapainotyynyllä niin hurjaa vauhtia etten pysy sen perässä. Toivottavasti saadaan vielä lukuisia yhteisiä vuosia eikä vanhuuden vaivat ala vielä pitkään aikaan vaivailemaan. Olen niin onnellinen mun pienestä toheltavasta hulinaterrieristä! Onnea Gloria!

Muutenkin meille kuuluu hyvää. Romeo kävi reilu viikko sitten näyttelyssä ja tulokseksi tuli EH JUK2. Arvostelu oli ihan mukavaa luettavaa. Tuomarin mukaan Romppu oli hyvän näköinen, mutta kaipaa runsaasti aikaa kasvamiseen ja kehittymiseen. Gloria puolestaan on menossa ekoihin avoimenluokan rallikisoihin maanantaina. Blogiin en ole vähään aikaan kirjoitellut, koska kuvien laittaminen ei jostain syystä ole onnistunut. Toivotaan, että nyt alkaisi sujumaan ja voisin päivitellä hieman useammin!