Mitä mahtui vuoteen 2014?

Lähdin käymään läpi postauksia tämän vuoden alusta asti ja samalla muistelin miten tapahtumarikas tämä vuosi onkaan ollut. Tammikuussa ja helmikuussa ei tehty mitään ihmeempää. Lenkkeiltiin paljon jäällä ja käytiin pitkiä lenkkejä kavereiden kanssa. Helmikuussa käytiin muutamia kertoja yhteistreeneissä, ja Annikan ja Nellin kanssa käytiin niin maneesilla tokoilemassa kuin myös koulun pihalla. Jännitettiin myös maaliskuun valmennusleiriä ja pakersin koulun parissa ihan kiitettävästi.



Maaliskuussa oli ensimmäinen tokonuorten valmennus ja saatiin hurjan paljon uusia treenivinkkejä. Glorian kanssa saatiin kunnon treenibuustit ja tehtiin paljon töitä tokon parissa. Itse lenkitin myös "hoitokoiria", Jetiä ja Aksua,viikottain tai aina silloin kun oli tarvis. Maaliskuun lopussa Gloria pääsi uimalaan polskuttelemaan ja pärjäsi hyvin. Uintiasento oli tasapainoinen ja Gloria näytti jopa  nauttivan uimisesta!



Huhtikuussa, kun lumet alkoivat sulaa ja maa kuivua, lenkkeiltiin ahkerasti metsässä Annikan ja Nellin kanssa ja käytiin treenaamassa kentällä. Huhtikuun 12. päivä oli meidän tokouran huipentuma, kun Gloria nappasi Varkaudesta ensimmäisen ykköstuloksensa! Loppukuusta Gloria vietti synttäreitään ja täytti 7v. Allekirjottanut oli unohtanut rakkaan synttärin, mutta eipä tuo paljoa Gloriaa näyttänyt haittaavan.


Toukokuu oli kunnon treenikuukausi! Toukokuun alussa käytiin Jyväskylässä möllitokossa, ja Gloria teki töitä täysillä. Se sai 188p ja oli myös tuomarin suosikki!:) Tuo oli sellainen hyvän mielen möllitoko, sillä itselläkin oli todella mahtava fiilis oman suorituksemme jälkeen. Toukokuussa täytin itse vuosia ja samana päivänä tutustuttiin Glorian kanssa rallytokoon, kun Minna Hillebrandt tuli pitämään meille lyhytkurssin aiheesta.Tästä viikko eteenpäin koitti meidän pitkään odotettu reissu Seinäjoelle. Mentiin siis Annikan ja Nellin kanssa Seinäjoelle epävirallisiin rally-tokokisoihin. Meillä oli ihan mielettömän mahtava reissu ja molemmat koirat, Gloria ja Nelli, saivat hyväksytyn tuloksen omilta radoiltaan! Kisojen jälkeen tutkailtiin kaupunkia ja käppäiltiin ihanassa kesäpäivässä.



Kesäkuu oli todella hektinen kuukausi, oikeastaan liian hektinen kesälomaksi. Tein samaan aikaan itsenäistä kurssia uskonnosta, hoidin ihan hirveästi koiria ja kissoja, koska en ollut saanut kesätöitä ja kaikki ihmiset tuntuivat matkustavan samaan aikaan, pohdin toisen koiran ottamista ja treenasin Glorian kanssa. Kuukausi oli kuitenkin mahtava, sillä pääsin seuraamaan pienten westielapsien askeleita ensimmäisestä päivästä lähtien luovutusikään ja nyt tämän oman pikku jätkän elämää myös luovutusiän jälkeen! Gloria uiskenteli kesäkuun aikana paljon, kun käytiin melkeinpä joka päivä rannalla.



Heinäkuun kohokohtia oli SSKK:n epäviralliset rallytokoilut, joissa Gloria oli jälleen mahtava. Toisella radalla Gloria oli tuomarin suosikki ja toisella radalla se tuli toiseksi. Pääasia kuitenkin oli, että Gloria nautti ja sillä oli huisin kivaa! Tykästyin itsekin tämän jälkeen rallytokoon kunnolla ja aloin suunnittelemaan kisoja. Glorian kanssa vierailtiin Annikan mökillä ja vietettiin ihanat päivät rennosti mökkeillen. Myös meidän kauan odotettu reissu Kuusamoon pienelle karhunkierrokselle lähestyi ja matkaa suunniteltiin jo monia viikkoja aikaisemmin. Reissu oli koko loman kohokohta ja meillä oli ihan hirveän hauskaa.



Elokuun alussa koulut alkoivat jälleen, mutta mikään ei voinut pilata hyvää tuultani. Romppu kotiutui elokuun alussa ja kaikki pennun kasvatukseen liittyvät asiat vyöryi päälle. Olin aliarvioinut syvästi pennun kasvatuksen työmäärän. Lisäksi Glorian ärhentelyt pienelle korvaeläimelle lisäsi stressin määrää. Me selvittiin kuitenkin haasteista ja nyt meillä käppästelee kiltti ja rakas 7kk ikäinen jätkä. Elokuun lopussa menetin minulle erittäin tärkeän hoitokoiran, jonka olin tuntenut reilut seitsemän vuotta. Doris nukahti ikiuneen viidentoista vuoden kunnioitettavassa iässä. Doris oli ensimmäinen westie johon tutustuin ja vaikutti omalta osaltaan  paljon omaan rotuvalintaani!



Syyskuussa käytiin tekemässä meidän tokouran pohjanoteeraus Keuruulla. Saatiin 98p ja nollatulos. Tämän jälkeen jäätiin tiedostamattomalle tauolle tokosta ja keskityin enemmän Rompun sosiaalistamiseen. Glorian kanssa puolestaan vietettiin laatuaikaa metsälenkeillä. Tässä kuussa menetin toisen rakkaan hoitokoiran, kun Novascotiannoutaja Alma lähti viimeiselle matkalle ihan liian aikaisin vain 6v iässä.



Lokakuussa Gloria kävi osteopaatilla ja ranka oli edelleen hieman jumissa. Romppu puolestaan sai rokotukset ja niiden myötä menolipun treeneihin. Käytiinkin näyttelytreeneissä ja yhteistreeneissä pariin otteeseen. Lokakuun lopussa oltiin tämän vuoden toisella tokonuorten valmennusleirillä ja saatiin hiukan taas edistystä meidän paikallaan junnaavaan tokoiluun! Käytiin myös Romeo kanssa ensimmäisessä mätsärissä ja jätkä yllätti ollen BIS3 ensimmäisessä mätsärissään.


Marraskuussa käytettiin koiria jälleen uimalassa ja tällä kertaa Romppukin oli mukana. Gloria kävi rallytokoilemassa itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta, tällä kertaa virallisia.



Joulukuussa Romppu aloitti pentukurssin ja Gloria aloitti samoihin aikoihin juoksunsa. Gloria kävi Erika Hankalinilla hieronnassa ja saatiin kroppa kuntoon. Rompulta puolestaan nyrjähti polvi, ja sitä parannellaan edelleen. Joulu oli ihana, ja pakkasten myötä käytiin monta kertaa Glorian kanssa metsässä lenkkeilemässä pakkasilmassa. Huh siinäpä tiivistettynä koko vuosi. Hurjan paljon saatiin aikaan. Pian tulossa vielä tavoitteet vuodelle 2015 ja sitten voidaan onnellisena heiluttaa hyvästit vuodelle 2014. Kiitos kaikille blogin lukijoille ihanasta vuodesta ja ihanista kommenteista, joita ollaan saatu. Olen kiitollinen aktiivisuudestanne. Mikään ei piristä enemmän kuin kiva kommentti!:)

Back On Track

Huh huh, tuhlasin kolme päivää lomastani miettimällä tarvitaanko me oikeasti tuota nimenomaista tuotetta, johon otsikkokin vinkkaa... BOTit on ainakin allekirjoittaneen rahapussukalle turhan kalliita normaali hintaisena, mutta tällä kertaa huomasin mustissa&mirrissä 50% alennuksen kyseisistä koiranloimista ja verkkoloimista. Kyllä se nytkin kirpaisi aika pahasti, mutta tulipahan joku päätös tehtyä! Nyt sitten odotetaan jännityksellä, että istuuko se, sillä mittaus oli helpommin sanottu kuin tehty. Gloriasta oli älytöntä seistä pönöttää mallina, kun me yksi perheenjäsen kerrallaan mitattiin sen selän pituutta. Ensimmäisellä mittauksella sain itse tulokseksi 37cm, äiti sai mitattua selän pituuden about 35cm, iskä vuorostaan sai tulokseksi 30cm ja lopulta tarkalla mittauksella saatiin tulokseksi 33-34cm. Huh, mikä työ yhden selän mittaaminen. Toivottavasti tilaamani koko on oikea, ärsyttää jos kaikenlisäksi täytyisi vielä palauttaa...

Ja vastaus kaikkien sisällä kutkuttaneeseen kysymykseen elikkä miksi? Gloriahan kävi Erikalla hierottavana nyt reilu viikko takaperin ja jälleen löytyi jumitusta ristiluun ja lantiokorin alueelta. Lantion alue on ollut jumissa nyt aika usein. Osteopaatti huomasi samaisen asian käsitellessään Gn syksyllä. Eli toivoisin, että tuo helppaisi pikkuisen tuohon lantioon ja auttaisi sen kunnossa pitämisessä. Halusin myös treeneihin jonkun lämpimän vaatteen/puvun/loimen, joka oikeasti pitää isoimmat lihasryhmät lämpimänä.(Meidän kaikki takit on ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka niitä olisi kymmenen päällekäin...)  Erikakin painotti meille lämmittelyn tärkeyttä aina ennen tokoilua, joten tämä auttaa sitten siinä. Yleensä lämpätään aina käppäisemällä treeneihin rantaa pitkin, mutta kun kuitenkin taukoillaan aina tekemisen välissä niin lihakset ehtii jäähtyä. Pahimmassa tapauksessa niin paljon, että tuloksena on sitten jumeja, kun treenataan kylmällä kropalla.

Se mikä itseäni mietitytti näin kauan oli se, että kyseinen loimi ei ole tarkoitettu liikkumiseen. Tietyn rakenteen omaavalla koiralla se saattaa vissiin jopa häiritä etujalkojen liikettä esim. lämmitellessä. Samaten mietin, että onko tämä kuitenkin meille liian kuuma ja/tai onko se liian vahva. Sehän on kuitenkin tehty "lääkkeeksi" lihaksia/niveliä kipuileville koirille tai rankassa fyysisessä treenissä oleville. Päätin kuitenkin, että tilaan loimen ja testaan sen istuvuuden. Gloria saa myös kokeilla sitä päälle ja katsotaan mitä se siitä sanoo. Voihan sen aina palauttaa, jos se ei sovi. Tuotteesta on siis tulossa jonkinlainen esittely, jos se nyt edes mahtuu Glorian päälle...;)

Onko muiden koirilla joko Back On Trackin verkkoloimea tai koiranloimea? Mitä olette tykänneet? Onko tuotteesa ollut apua nivel/lihasvaivoissa?

Toipumista ja Joulun odotusta...

Romppu tosiaan on nyt toipilaana ja liikkuu ainoastaan jalkaa könkäten. Ollaan käyty ainoastaan pakollisilla pissatuksilla, mutta pieneltä termiitiltä alkaa loppua kärsivällisyys lepäilyn kanssa. Eilinen ilta meni nukutushuuruissa, joten silloin ei ollut lepäämisen kanssa probleemaa, mutta nyt kun jätkä selvästi jaksaisi tehdä niin pitää koko ajan rajoittaa. Eläinlääkäri sanoi, että lenkaten menee todennäköisesti kolmesta viiteen päivää. Pitää siis ottaa rauhallisesti nyt viikon verran, jolloin ainoastaan lenkkeilyä hihnassa eikä mitään pitkiä maratooneja. Sen jälkeen pikkuhiljaa voi pidentää ja jalan mukaan mennään.

Todennäköisesti viikko ollaan ihan rauhallisesti, vaikka jalka olisi ok jo kolmen päivän päästä. Sen jälkeen aletaan kävelemään hihnassa pidempää ja vasta joskus parin viikon päästä uskaltaa oikeasti huokaista. Tammikuulle Romeo saa hieronnan, sillä könkkäys saa todennäköisesti selän jumiin! Kyllä tästä noustaan pikkuhiljaa. Onneksi pentukoulu jäi tauolle nyt pariksi viikoksi niin ei jää kertoja väliin. Tuo ryhmä on ollut kyllä meille todella hyödyllinen ihan kontaktin kannalta, vaikka mitään erityistä uutta ei ollakaan opittu.

Tänään Romeo varasi jo hiukan painoa kipeälle jalalle ja hitaassa vauhdissa käytti sitä jo ihan vakuuttavasti. Mutta koska hidastelu on termiitin mielestä tylsää niin mielummin se nostaa jalan ylös ja juoksee kolmella jalalla niin nopeasti kuin pääsee... Pissiminen on yhä vaikeaa, koska jätkä on oppinut nostamaan jalkaa jo kuukausi sitten ja nyt se joutuisi nojaamaan juuri sille kipeälle jalalle. Rompun ratkaisu ongelmaan on siis se ettei sitten pissitä. Lisäksi Romppu sai joko lääkärin aiheuttamasta stressistä tai kipulääkkeestä mahdottoman ripulin ja nyt se on sisäsiisteydestään huolimatta tehnyt jo kahdet läjät sisälle. Toivottavasti pieni kaapissa odotteleva joulupaketti toisi pikkuisen jouluun edes hitusen onnea!

Gloria viettää onnelista elämää, mutta on hieman loukkaantunut Rompun saamasta yltiömäisestä huomiosta. Onneksi se on päässyt nyt pidemmille lenkeille ja molemmat saivat tuliaisina omat peuran jänteet purtaviksi. Tuloksena siis kaksi onnellista koiraa! Tähän loppuun hyvän joulun toivotus kaikille lukijoille! Rentoutukaa ja viettäkää ihana joulu!:)

Meillä on suojelusenkeli matkassa!

Eilen illalla kirjoitin viime vuoden tavoitteista postauksen, mutta jätin hetkeksi julkaisematta. Tavoite listassa oli tavoitteena pitää koirat mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. Kirjoitin samaiseen postaukseen, että ompa hienoa, kun koirien ei ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä kuin rokotuksilla. No elämä päätti  korjata tämän vuoden puolelle vielä yhden eläinlääkärikäynnin lisää, kun iltalenkkimme sai ikävän lopun.

Romppu oli  irti ja juoksenteli onnellisena ympäriinsä. Se otti hurjan spurtin, suihkaisi selkäni taakse ja naps, koko tienoo täyttyi Rompun kiljunnasta. Itse tietysti menin aivan shokkiin koiran hädästä ja kaappasin sen nopeasti syliin. Se rauhoittui ja laskin sen maahan tarkastaakseni koira. Romeo ei varannut painoa ollenkaan toiselle takajalalle. Sylikyydillä siis kotiin ja tarkemmat tutkimukset. Venytin jalan taakse ja eteen. Painelin varpaat ja kaikki nivelet. Yritin myös tunnustella polvet ja lonkat, miten nyt ikinä osasin. Koira ei inahtanutkaan. Polven lumpio ei luksoitunut mihinkään suuntaan ja jalkaa sai venyttää ihan mihin suuntaan tahansa. Painoa Romppu ei sille kuitenkaan varannut.

Annoin sille yöksi Glorialta jääneen kipulääkkeen ja jätettiin pikkuinen lepäämään. Yöllä Ronttia vähän itketti, mutta muuten se nukkui hyvin. Aamu ei tuonut helpotusta tilanteeseen ja iltapäivällä, kun tulin koulusta niin Romppu lenkkasi yhä ja lisäksi se ei ollut pissinyt sitten edellisen illan. Päätettiin lopulta soittaa sille eläinlääkäriin aika, sillä viikonlopun vuoksi ei viitsitty jättää käyttämättä. Päässäni kävin läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ristisiteiden katkeamisesta, lonkkavikaan ja varpaiden murtumiseen.

Saavuttiin eläinlääkäriin ja heti nähtyään koiran eläinlääkäri sanoi, että todennäköisesti sieltä on pamahtanut ristiside poikki ja kierukassa (?) voi olla murtumaa. Eläinlääkäri tunnusteli Rompun, mutta herra oli niin jäykkä, että tutkimuksesta ei saanut kovin paljon irti ilman rauhoitusta. Niinpä laitettiin jälleen piikki takamukseen ja koiruus untenmaille. Tässä vaiheessa olin itse jo aivan itkun partaalla, sillä ristisideoperaatio olisi todella iso leikkaus noin pienelle koiralle. Rompulta napattiin kuvat lonkista ja polvista, ja lopuksi eläinlääkäri vielä kerran tunnusteli polvet. Olin valmistautunut pahimpaan, mutta onneksi hiljaiset rukoukset tuonne yläilmoihin oli kuultu ja Rompun polvissa tai lonkissa ei ollut vikaa. Ristisiteet oli normaalit, lumpio ei luksannut ja lonkat oli maljoissaan. Meillä oli siis suojelusenkeli matkassa ja todennäköisesti polvi oli vain nyrjähtänyt Rompun astuessa esim. kuoppaan. Saatiin kipulääke matkaan ja syliini annettiin lämmin pieni koiravauva. Tässä vaiheessa itkettiin sitten jo helpotuksesta!

Glorian ensimmäiset rallytoko kisat 1.11.2014

Vaikka tästä on jo reilu kuukausi aikaa niin postailen tämän vasta nyt, koska tänään saatiin vasta tehtyä noista radoista videokooste. Eli kuukausi sitten oltiin Glorian kanssa ensimmäisissä virallisissa rallytokoiluissa. Tehtiin kaksi rataa, ja molemmilta tuli hyväksytty tulos. Olemme siis nyt yhden hyväksytyn päässä alokasluokan koulutustunnuksesta. Loppuvuodelle ei kumminkaan ole kisoja lähistölle luvassa eli meidän seuraavat kaksi starttia tulevat olemaan vasta helmikuussa, jos vaan saadaan molempiin kisailuihin paikat. Saas nähdä miten käy. Gloria kuitenkin nauttii tästä niin paljon, että tullaan keskittymään tähän tokon ohella paljon! Annetaan videon ja Glorian iloisesti heiluvan porkkanahännän puhua puolestaan. Meillä oli kyllä huippu hauskaa niin kisoissa kuin myös tätä tehdessä!

 Muuten meille kuuluu hyvää. Meillä piti olla tokokokeet vähän aikaa sitten, mutta Gloria aloitti juoksemaan, joten ne jäi väliin. Oikeastaan vaan hurjan hyvä juttu, koska ei oltu ehditty treenata ollenkaan. Nyt Gloria saa lomailla ja nautiskella elämästä. Pidetään luultavasti treeneistä nyt pidempi tauko ja tehdään vaan kaikkea kivaa. Romppu ei (onneksi) ole vielä kiinnostunut Glorian juoksemisista. Olen silmä kovana vahtinut ettei pikku mies tee tuhmuuksia, mutta se on vielä niin pieni ettei sitä kiinnosta ollenkaan. Ainoa mikä sitä ehkä haittaa on se, että Gloriaa ärsyttää kaikki mitä se tekee. Gloria ei nyt kestä siltä minkäänlaista törppöilyä, vaan heti tule purinaa ja mörinää...

 

Rompun pentukurssi kerta 1.

Eilen illalla tosiaan oli Romeon ensimmäinen kerta pentukurssilla. Mukaan olikin tullut neljätoista omistajaa pentuineen, mikä oli kieltämättä ehkä omasta mielestäni hieman liikaa, mutta hyvin siitä kumminkin selvittiin. Rompun kanssa käveltiin kurssille, jotta jätkä saisi pahimmat energiat juostua pois. Olen yrittänyt pitää sitä mahdollisimman paljon irti, jotta koordinaatio pääsisi kehittymään ja se saisi enemmän liikuntaa juoksennellessaan ympäriinsä. Loppu matkan Romppu matkusti kumminkin sylikyydillä, kun meille tuli niin hurja kiire.

 Kurssilla oli tuttujakin mukana. Rompun leikkikaveri Otto mäyris mix. ja muutama yhteistreeneistä tuttu naama. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli katsekontakti ja peruskäskyt sekä vähän tehtiin myös hihnassa kävelyä häiriössä. Vaikeus on ehkä siinä, että pentuja on paljon ja ne ovat aivan eri ikäisiä. Nuorimmat ovat vissiin aboutirallaa 16vk ja vanhin taitaa olla 9kk. Nuorimmille kontaktin ottaminenkin on haastavaa, kun taas vanhin pentu osaa jo perusasennon, kaukot ja seuruun alkeet. Hyvin aikaa kumminkin riitti, ja ohjaaja ehti ohjata kaikkia myös yksilöllisesti. Romeo oli hurjan hieno. Se piti koko ajan yllä kontaktia minuun, ja teki mitä pyysin. Sen kanssa on niin helppo lähteä treeneihin tai tapahtumiin jo nyt, kun ei tarvitse jännittää mitään tilanteita, koska sen huomion saa todella nopeasti takaisin, jos se erehtyy omiin maailmoihinsa. Romppu jaksoi tehdä hommia reilun tunnin, ja se oli niin hieno. Kontakti sujui todella hyvin, aikaa pitää vaan alkaa pikkuisen pidentämään. Luoksetulossa Romppu meinasi hiukan jännittää ohjaajaa, mutta kunhan sai uuden ihmisen haisteltua niin tuli reippaasti. Peruskäskyt, kuten istu ja maahan tehtiin myös. Maahan meno oli hieman ällöä, kun maa oli kylmä ja luminen, mutta istuminen meni hyvin. Perusasentoa olen myös jo vahvistellut sille, joten sitä se tarjosi jo todella varmasti. Hieman pompahdellen se vielä perusasentoon tulee, mutta ihanaa vaan kun se on niin innokas!

Vieressä oleva valkoinen käppänän pentu oli Rompun mielestä mielettömän kiinnostava. Moneen otteeseen se harhautui tuijottamaan sitä, ja olisi niin kovasti tahtonut leikkiä sen kanssa. Mutta ei onnistunut, kurssilla keskitytään tekemiseen eikä leikkimiseen. Rompun kanssa oli kyllä kiva tehdä, koska se palkkautui tällä kertaa namien lisäksi myös lelulla. Saalistusleikki oli hurjan kiva, mutta se meinasi johtaa hihnan puremiseen. Palkkasin sitten vaan lopetuspalkat lelulla, mutta esim. kontaktit namilla. Yritin myös käyttää sillä paljon sosiaalistapalkkaa, jotta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tokokokeissa tms. tilanteissa se namin pois jäänti ei olisi niin suuri kynnys. Kyllä se innostui selvästi myös kehuista, rapsutuksista ja muista villittelyistä. 

Käveltiin vielä illalla kotiin ja olin varma, että ihanaa kerrankin meillä on väsynyt penneli, mutta mitä vielä. Romppu veti koko taloa ympäri hurjalla vauhdilla, kiusasi Gloriaa, nutuutti leluja ja haukkui. Tarvitaan vähän enemmän kuin kolmen tunnin ulkoilu, johon sisältyy pentukurssi ja vapaana oloa, että pienen ärrierin saa väsyneeksi. Kuvat ovat Annikan ottamia ja ne on otettu pari kuukautta sitten.

Kun uskot unelmiisi alat kasvaa niitä kohti

Muutama viikko sitten Romeo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa mätsäriin. Itse olin apuna järjestämässä KS kennelpiirin nuorisojaoston mätsäriä, joten siinä välissä ehdin vilahtaa Romppelsonin kanssa kehässä. Pieniin pentuihin oltiin ilmoittauduttu ja numerolla yksi kisattiin eli päästiin melkeinpä heti kehään. Äiti oli suostunut Rompun pitelijäksi, joten kävin nappaamassa koiruuden ja juostiin nopeasti kehään.

Romppu oli hieno jätkä ja ravasi nätisti. Seisoskelu oli ihan tylsää, ei mitään äksöniä. Ravaaminen kuitenkin sujui, vaikka välillä innostutti niin paljon, että meinasi mennä laukalle. Tuomarin annettiin tsekata hampaat ja muutenkin pöydällä oltiin siivosti. Saatiin sininen nauha ja annoin Rompun mammalle odottelemaan. Piakkoin kiidettiin takaisin kehään, kun siniset otettiin kaikki yhdessä arvosteluun. Siellä Romppu petrasi ja tällä kertaa meni ravailut paremmin ja samaten seisominen meni todella hyvällä maltilla. Meidän kehäilythän sitten vähän venähti, kun tulokseksi tuli yhtäkkiä huisin hieno SIN1 ja matkamme vei BIS-kehään.

Kun vihdoin oltiin siinä vaiheessa päivää, että BIS-kehä sai alkaa, oli Romppu jo todella väsyksissä. Hienosti kumminkin tsempattiin. Oli hienoa mennä pienen porkkanahäntäisen vaavin kanssa isojen ja kokeneiden koirien joukossa. Romppu meni kuin vanha tekijä. Tuomarit sai jälleen koskea ja katsoa hampaat, ravailut meni kivasti, vaikka oli taas vähän liiankin kivaa. Seisotus meni alkuun hyvin, mutta loppua kohden alkoi kaikki muu kiinnostaa enemmän, joten annoin seisoa aika vapaasti. Varsinkin silloin, kun Romppu näki edellään jotain kiinnostavaa se otti mielettömän hienon ryhdin enkä lopulta edes asetellut sitä, koska se osasi seisoa itse paremmin. Sieltä alettiin sitten tiputteleman koirakoita pois ja aina vaan me jatkettiin. Lopullinen tulos oli SIN1 ja BIS3 eli mätsärin kolmanneksi paras koira. Ihan huikeata! Romeo on niin pätevä ja lujahermoinen jätkä! Ensimmäisessä mätsärissään tällainen tulos, huh huh. Saatiin palkinnoksi hierontalahjakortti Erika Hankalinille sekä paljon herkkuja. Rompsukka sai myös hienon keltaisen ruusukkeen, jonka kanssa otettiin jo posetuskuva.

Vähän aikaa sitten Rompulta poistettiin yläkulmurit, ja nyt Romeolla on hienot hampit. Molemmat koirat kävi myös trimmissä ja kasvattajamme osaavan käsittelyn jälkeen meillä oli jälleen siistit ja upeat westit. Romppu pani kyllä aika hurjan näköisesti välillä vastaan ja allekirjoittanutta vähän nolotti, sillä pikkuinen näytti siltä kuin ei olisi ikinä ollut pöydällä käsittelyssä... Trimmin jälkeen otettiin Rompusta vielä huisin upea seisomiskuva, joka näkyy tuossa ylempänä. Romppu näyttää niin ryhdikkäältä ja hienolta, kun se seisoo osaavissa käsissä. Itse en vieläkään osaa seisottaa sitä kunnolla... Se oikein lösähtää, jos yritän asetella sitä hienoon asentoon. Namin kanssa se seisoo jotenkin, mutta silloin se mussuttaa koko ajan sitä herkkua, joten se menee vähän etukenoon. Sitä meidän pitääkin harjoitella ahkerasti ennen näyttelyitä. Romppu pääsee myös maanantaina alkavalle pentukurssille harjoittelemaan kivoja juttuja muiden pentujen kanssa. Sitä me odotetaan jo innolla!

Polskuttelemassa

Koska uimakausi on nyt ollut jo muutaman kuukauden päivät lumen ja kylmyyden takia tauolla, lähdettiin porukalla käyttämään koirat uimalassa uimassa. Kerttu päätti aloittaa juoksunsa päivää ennen uimista, joten lähdettiin sitten vain kolmen karvakorvan voimin eli mukana oli Gloria, Romeo ja Nelli.

Ensiksi altaaseen joutui ensikertalainen Romeo. Pieni raukka oli ihan näreissään, kun joutui suihkuun, ja vielä enemmän näreissään, kun se tökättiin rampille. Romppu on kuitenkin rohkea penska, ja tarkkaili vain pätevänä tilannetta eikä haraillut vastaan. Lähti ihan nätisti uimaan, kun hiukan vedettiin alkuun. Todella hyvin meni siihen nähden, että tämä oli vasta ensimmäinen kerta. Romeo ui neljä puolikasta kierrosta, koska ei haluttu rasittaa ekakertalaista turhan raskailla suorituksilla. Viimeisellä kierroksella alkoi takapotku jo mennä vähän vinksalleen, kun ei jaksettu kunnolla enää potkaista vauhtia veden vastuksen takia. Kuulemma hienosti poika ui, mutta huomaa, että Romppu ei ihan vielä hallitse takaosaansa kunnolla ja takajaloissa ei vielä ole hirveästi lihaksia, koska  välillä takapää meni ihan vinkuralleen ja jalat potkivat tasan. Mennään kuitenkin tässä talven aikana käymään luultavasti vielä pariin otteeseen, jos vaan saadaan sovittua kimppakyytejä. Helmikuussa Rompulla on eka näyttely, joten jätetään uimatouhut sitä ennen vähän vähemmälle ettei kloori tee hallaa turkille.

 Nellin vuoro oli Rompun ja Gn välissä ja Nelli uikin jo kuin vanha tekijä. Kuninkaallisen rauhallisesti Nelli polski menemään, tai pitäisi ehkä mieluummin sanoa, että lipui, koska uinti oli tasaisen varmaa ja rauhallista. Nelli ui kaikkein eniten, ja viihtyi altaassa hyvän tovin. Vähän puuskutteli kierroksen jälkeen, mutta levättyään jaksoi taas reippailla menemään. Huomasi, että Nelli on uinut kesällä paljon!


Gloria ui viimeisenä ja olin todella tyytyväinen senkin uintiin. Gloria ui viimeksi kuusi puolikasta kierrosta, mutta koska Gloriakin oli uinut todella paljon kesällä, vedettiin tällä kertaa paljon enemmän. Ensin Gloria "lämmitteli" uimalla kaksi puolikasta ja koska puhtia löytyi niin tehtiin vissiin kaksi tai kolme kokonaista kierrosta putkeen. Sen jälkeen Gloria sai vielä muutaman kerran hakea lelua altaasta, tosin se piti tökätä sen nenän eteen uintireitille, että se viitsi ottaa sen suuhunsa. Glorian uintiasentoa kehuttiin, ranka on kuulemma suora ja Gloria käyttää kaikkia raajojaan tasaisesti ja hyvin.

Huh, itselläni on ainakin tuhat postausta luonnoksissa, mutta kuvia on rajallisesti, koska en tykkää pitää kameraa talvela mukanani. Onko lukijoilla siis halukkuutta lukea kuvattomia postauksia vai pyrinkö postailemaan hieman harvemmin, mutta aina kuvallisia postauksia. Heittäkääpä kommentti!:) Tämän postauksen kuvista kuuluu iso kiitos Annikalle.

These are the days we won´t forget

Sunnuntain treeneihin sitten, eli aamupalan jälkeen lähdettiin jälleen hallille. Aamun aloitti Riikan treenit, ja olin päättänyt jo etukäteen tehdä töitä tunnarin ja noudon kanssa. Tunnaria ei oltu aloitettu ollenkaan, koska en vaan tiennyt miten aloittaa. Halusin saada haistelun mukaan alusta asti, jotta myöhemmin ei tulisi ongelmia.

Aloitettiin ihan vain piilottamalla yksi tunnarikapula yksinkertaiseen piiloon näkyville. Käytin namin etsinnästä tuttua sanaa "etsi", jotta Gloria keskittyisi nenän käyttöön. Keskittyihän se, mutta sen nenän haussa taisi pikemminkin olla makoisat lihapalat kuin tylsä tunnarikapula, joka ei edes haissut herkuille... Kyllä se sen pienen pohdinnan ja muutaman toiston jälkeen toi. Tämän jälkeen piilotettiinkin oma tunnarialustalle, jossa oli naulattuna kiinni muutamia kapuloita ja oma laitettiin niiden sekaan. (Koira ei voi tuoda väärää, koska väärät ovat kiinni alustassa...) Lähetin taas "etsi" käskyllä liikkeelle ja se meni ja haisteli, mutta kun nameja ei taaskaan löytynyt, se ärsyyntyi ja alkoi kokeilemaan kaikkea kivaa. Se yritti nyhtää vääriä kapuloita irti alustasta, se kokeili kohteelle menoa, peruutti, haukkui tms. Lopulta se osui vahingossa omalle kapulalle ja sai herkkunsa! Muutamia toistoja, mutta ei se nyt ihan niin mennyt kuin olisi pitänyt. Riikka sanoikin, että tämän kanssa saadaan luultavasti tehdä paljon töitä...


Noutoa tehtiin myös ja sehän meni sitten kuin vanhalta tekijältä. Ongelmana on ollut vinohko palautus, mutta tällä kertaa sekin oli ihan nätti. Riikka antoi vinkiksi, että ottaisin kapulan Glorialta toisella kädellä, jolloin en kumartuisi sen päälle eikä Glorialle tulisi tarvetta väistää lähestyvää kättä. Toimi hyvin!:)

Katan kanssa tehtiin sitten seuruuta edelleen. Sivuaskelia, peruutusta ja sen sellaista. Loppuun vähän jääviä. Hyvin meni ja Gloria oli taas hyvällä meiningillä mukana. Tähän oli sitten hyvä lopettaa viikonlopun treenit ja piakkoin tämän, ja pienen noutoon liittyvän infopaketin jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti!

Tähän loppuun mun on pakko hehkuttaa meidän viimeisten päivien tunnari treenejä. Gloria on edistynyt ihan mielettömän paljon ja haistelu on jo hyvin mukana tekemisessä. Olen siis Riikan ohjeen mukaan piilotellut tunnarikapulaa lenkillä ja treeneissä johonkin pusikkoon, metsään, varvikkoon, heinikkoon tms. mistä se ei näy ja mistä Gloria pystyy ainoastaan nenää käyttämällä sen etsimään. (Ja tähän väliin pitää mainita, että minä, joka on siis puutöitä harrastanut viimeksi seiskalla, tein omin kätösin meille kaksi tunnaria. Mitä sitä ei koiransa treenien eteen tekisi?;) ) Mutta siis ollaan tehty näitä aika paljon ja Gloria tykkää ihan hirveästi. Se oikeasti haistelee kunnolla, ja pari kertaa olen jopa piilottanut kapulan ihan heinikon alle niin, että se ei löytäisi sitä ellei käyttäisi nenäänsä aktiivisesti. Näilläkin kerroilla se on kapulan löytänyt. Ihan mieletöntä. Tämä on muuten omasta mielestäni myös kiva leikki, jonka voi opettaa kaikille koirille aktivoinniksi! Postauksen kuvat on (c) Jessica Varjonen. Iso kiitos kuvista.

These are the days we´ve been waiting for...

Viikko sitten vietettiin ihan mieletön viikonloppu toisella tokonuorten valmennusleirillä. Sain leiriltä huikeat treeniboostit ja ollaankin tänä viikko tehty aina iltaisin molempien koirien kanssa hommia. Huikean paljon saatiin vinkkejä ja uusia treenitapoja. Innoittuneena tästä ilmosin Glorian kokeisiin marraskuun loppuun. Nyt kaikki olkaa fingers crossed, että Gloria ei aloita juoksujaan ihan vielä!

Mutta asiaan eli perjantaina meidän saavuttua oli Riikan pitämä luento perusjutuista, kuten palkkaamisesta, kriteereistä ja muusta hyödyllisestä. Tämän päälle opetettiin koirille käsikosketus, jota voi sitten käyttää hyödyksi kokeissa juurikin esim. sosiaalisena palkkana. Tehtiin myös häiriöharjoituksia sivulla ja muutamia varioituja paikkiksia. Gloria oli hieno ja piti älyttömän upeasti kontaktia. Ainoastaan siinä vaiheessa, kun leikkele tökättiin sentin päähän nenästä, se vilkaisi nopeasti ja käänsi huomautuksesta kontaktin takaisin. On se aika upea tyttö!

Lauantaina aloitettiin treenit Katariina Kainulaisen opissa ja treenattiin Glorian kanssa seuraamista. Yhä vaan Glorian vire tippuu, kun tehdään kaksi alokasluokan seuruuta putkeen. Saatiin myös kritiikkiä meidän vasemmalle käännöksistä, jotka kuulemma voisi olla tiiviimmät. Samaten Katariina huomautti, että mun kannattaa antaa sille kunnon sosiaalinenpalkka liikkeiden välissä, jotta vire nousee ja käyttää hyväkseni kaikki odottelut ja hihnan irrotukset, jotka valmistellaan jo ennen koetta sujuviksi. Tämä oli hyvä vinkki, koska oikeastaan ennen kokeita tulee sahattua vain liikkeitä. Kaikki liikkeiden välit, hihnan irrotukset, odottelut tms. jää treenaamatta. Tällä kertaa siis ennen koetta keskitymme enemmän niihin! Itse seuruuta pitää sitten vain treenata. Jos me nyt saataisiin hinkattua ne kaksi tulosta sieltä alosta niin päästäisi pois noista tuskallisista seuruista!;)

Lauantaina iltapäivällä oli Katan pitämä luento erilaisista treenitavoista. Saatiinkin hurjasti erilaisia variaatioita liikkeiden harjoitteluun. Käytiin liike kerrallaan läpi, ja mahdolliset treenitavat tähän tiettyyn liikkeeseen. Huh, itellä ei ikinä riittäisi mielikuvitus noin moniin tapoihin treenata... Onneksi saatiin kuulla ne, ja itse kirjoitin ne ihan suuna päänä ylös ettei mikään jäisi kirjoittamatta!

Iltapäivällä oltiin Glorian kanssa sitten Riikan opissa. Hänen kanssaan tehtiin kaukoja. Kaukoissa ehkä pääasialliset ongelmat on se, että en saa etäisyyttä pidennettyä, koska takaset alkaa heti liikkumaan ja pieni westie näyttelee matoa ryömiessään eteenpäin... Samaten Gloria kokeilee todella paljon ja ennen kuin ole ehtinyt sanoa edes käskyä, on se keikutellut i-m-i vaihdot kymmenesti läpi. Sain neuvoksi palkata Glorian jokaisesta vaihdosta rauhassa niin ettei se ehdi ennakoimaan montaa kertaa. Etäisyyttä puolestaan pitää vain vähitellen pidentää, mutta nyt tehtiin niin, että olin ensin polvillani, sitten puolipolvillani, sitten kyykyssä. Lopulta pääsen siitä seisomaan ja lopulta pienin askelin pidentämään matkaa! 

Kaikki kuvat tässä postauksessa ovat (c)Jessica Varjonen. Sunnuntaina treenin alla oli tunnari ja nouto, joten niistä enemmän juttua seuraavassa postauksessa! Jääkääpä seurailemaan.

Glorian temppuilut videolla

Monissa blogeissa kiertää tällä hetkellä temppuhaaste. Tässä meidän otos parin viikon takaa. Tässä ei kyllä luultavasti ole ihan kaikki Glorian temput. Varsinkaan vaiheessa olevia, joita allekirjoittanut ei ole laiskuuttaan jaksanut opettaa loppuun, ei tässä näy. Vaiheessa olevia temppuja ovat mm. hihnan tuominen eteisestä, lelujen siivoaminen koriin jne. Tässä kuitenkin muutamia Glorian osaamia temppuja! Enjoy!

Kysy meiltä!

Edellinen kysymyspostaus on toteutettu pitkän aikaa sitten, joten jos teitä on jäänyt joku asia askarruttamaan tai joku asia kiinnostaa erityisesti niin nyt vaan reippaasti kyselemään! Kysyä saa 1.11. asti. Jos haluaa niin kysymyksen mukana voi jättää postaustoiveita tai muuta palautetta blogiin liittyen!

Autumn in my heart

Syysloma alkoi perjantaina, ihanaa! Tänään käytiin Annikan ja Nellin kanssa vetämässä lyhyet treenit ja kuvattiin samalla videolle kaikkea kivaa. Editoidaan niitä myöhemmin viikolla ja tännekin tulee sitten vähän elävää kuvaa Glorian tempuista.:) Treenien jälkeen lenkkeiltiin pitkä lenkki ja loppu ilta laiskotellaan kotona.

Romppu kävi viime viikolla ensimmäisissä yhteistreeneissä ja näyttelytreeneissä. Molemmat meni hienosti ja pätevä pikkumies oli kiltisti. Yhteistreeneissä vähän jännitti uudet koirat ja hajut, mutta näyttelytreenit, jotka oli samalla kentällä meni paremmin, kun kenttä oli tuttu. Paula ja Kerttu oli mukana näyttelytreeneissä ja Kerttukin meni mahtavasti, vaikka toiset koirat oli hurjan pelottavia... Harmi, kun noita näyttelytreenejä on niin satunnaisesti ja  harvoin. Oltaisiin muuten ehditty käymään Rompun kanssa useampikin kerta ennen lumen tuloa. Keväällä olisi sitten varmaan jo ensimmäisen näyttelyn aika, mutta sitä ennen käydään muutamia mätsäreitä. Romppu sai kehujakin, että on  lupaavan oloinen pentu!

Glorian kanssa on ollut vähän ihon kanssa probleemaa. Glorialla se johtuu ihan syksyn kosteudesta. Mitään muuta en inhoa niin paljon kuin näitä syksyn kelejä. Koko ajan saa olla kuivaamassa ja jos kosteutta jää tassuihin niin se on sitten siinä. Niitä lutkutetaan sitten koko ilta. Pyyhkeelläkään ei oikein saa, joten olen pari kertaa ottanut talouspaperilla, joka imee hyvin kosteutta. Föönaan ne myös yleensä illalla, jotta Gloria saa nukkua yön rauhassa. 

Rompun rokotukset ja Glorian osteopatia

Mun on pitänyt kirjottaa jo monena päivänä, mutta en ole sitten ehtinyt. Romppula sai tänään rokotusten tehosteet eli nyt olis sitten suunta treeneihin ja ihmisten ilmoille. Rabies vähän kirveli, mutta muuten meni hyvin. Painoa oli tullut reipas kilo eli nyt on painoa 4,7kg. Kasvavalla miekkosella on ihan järjetön ruokahalu, ja ruokaa menee edelleen kolmesti päivässä ihan sen takia, että muuten ruokaa menisi kerralla hirmu määrä. Aamulla saa lihaa, jossa mun erehdyksen vuoksi on nyt myös luuta mukana. Iltapäivällä saa lihaa, puuroa ja joskus kermaviiliä/raejuustoa sekä kananmunaa, ja vielä illalla Romppu saa nappula annoksensa, jossa on vielä hiukan lihaa maistuvuuden parantamiseksi. Kaikilla kerroilla isot annokset ja silti jätkä ei ole (ainakaan vielä) lihavassa kunnossa. Pientä tervettä pyöreyttä siinä on, mutta se on vaan hyvä.

Hampit kanssa alkaa vaihtumaan. Ikenet on turvoksissa ja Romppu puree nyt aika paljon. Lääkäri sanoi, että vissiin yksi etuhammas olisi jo vaihtunut huomaamattamme. Muuten Romppu on terve westien alku, joka täytti 16vk eilen. Sunnuntaina Romeo pääsee treenaamaan tokon alkeita yhteistreeneihin!

Gloria puolestaan kävi viime sunnuntaina osteopaatilla. Oli kuulemma paljon paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Jumeja ja lukkoja oli huomattavasti vähemmän. Tällä kertaa kuitenkin vähän eri paikoissa kuin viimeksi.Molemmilla puolilla SI-nivelet oli lukossa, samoin lannerangassa oli jotain pientä häikkää. Saatiin kuitenkin ohjeeksi jatkaa alkuvuoteen asti hierojan kanssa eli ennen alkuvuotta meidän ei tarvitse enää käydä Jaana-Kaisan käsittelyssä ollenkaan. Hieronnan tarvetta katson tässä muutaman viikon päästä, vähän riippuen siitä miten palautuu tuosta käsittelystä ja alkaako näkyä jotain oiretta. Ehkäpä toisaalta treeniviikonlopun jälkeen olisi hyvä käydä tsekkauttamassa kroppa. Katsotaan.

Sussu otti Romppulasta muutamia ihania kuvia viikko (?) sitten. Ne koristavat nyt tätä postausta eli kiitos Sussulle kuvista jälleen!:) Rompusta on kyllä kasvanut niin hieno mies. Viikko sitten nosti ekaa kertaa jalkaa, mutta väliin pissii taas tyttömäisesti. Onneksi on vielä pentumaisen kontaktinhakuinen ja tykkää tehdä hommia. Toivottavasti tämä ei muutu murkkuillessa.

Rallymöllit videokoosteena

Koska allekirjoittaneella ei valitettavasti ole kaamean pitkien lukio päivien jälkeen aikaa, postailen nyt luonnoksissa olevia postauksia pois alta näin viikolla.  Annikan kanssa tosiaan pidettiin ihana editointi- ilta viime perjantaina. Tehtiin tokokoe video ja koostettiin meidän kesän rallytokoilut myös yhdelle videolle. Saatiin Glorian kanssa kaksi paikkaa marraskuun rallytokon virallisiin kisoihin. Vähän jo jännittää uudessa lajissa kisaaminen. Mutta laittakaa ihmeessä kommenttia jos tykkäsitte videosta, haluaisitteko lisää videoita?

Tokokoe video 31.8.

No ei se meidän suoritus nyt videolla niin pahalta näyttänyt. Tuntui sitäkin kyllä sitäkin pahemmalle tuolla koetilanteessa. Mutta virheistä oppii! Myöhemmin tulossa videoolia myös meidän rallytokoilusta, kun molempien möllien videot on postaamatta. Annikalle suuri kiitos avusta videoiden kanssa!:)

Kaksi yhden sijaan = kaksinkertainen stressi

...mutta myös kaksinkertainen ilo tietysti. Monet sanovat aina, että kyllä siinä kaksi koiraa menee samalla kuin yksikin. Nehän syövät yhtäaikaa, lenkkeilevät yhdessä ja leikkivät yhdessä. No joo, itse en allerkirjoita tuota ainakaan tämän ensimmäisen kuukauden pohjalta. Aikaa menee tuplaten varsinkin, kun nämä kaksi lenkkeilevät yhdessä vasta lyhyitä lenkkejä ja Gloria käy sitten erikseen pidempiä. Molemmat syövät eri ruokaa. Gloria tarkkaa kotiruokaa ja penneli 50/50 suhteella. Koulutus menee erikseen ja penskaa pitäisi vielä tutustuttaa uusiin paikkoihin ja koiriin ja ihmisiin ja kaikkeen... Mutta koska koirien kanssa puuhailu on mielekästä niin mikäs siinä sitten.:)

Muutamia kämmejä on jo sattunut näin kahden koiran omistamisessa. Olemme esimerkiksi oppineet kantapään kautta, että ruokinnan aikana näitä vahditaan kuin haukka tai sitten nämä syövät erikseen. Gloria allergikko on näet vetäissyt jo kahdesti penskan ruoat, koska Romppula ei vielä uskalla sanoa sille mitään. Ihme kyllä mitään järkkyjä kutinoita ei ole ainakaan vielä tullut. Itseasiassa iho on ollut aika kivassa kunnossa. On myös tullut ymmärrettyä ettei kahden koiran eläinlääkäri maksut ole hirveän halpoja. Onneksi nämä on vaan nämä alun rokotusmaksut + haettiin näille reilu viikko sitten varulta nenäpunkki lääkkeet, kun Gloria vähän röhisi. Tein myös jättisupersiivouksen, kun imuroin, pakastin Rompun lelut, ja vaihdoin tyynyliinat niiden peteihin. Ja kaikki tämä turhaan, koska luultavasti kyseessä olikin väärä hälytys. Äiti oli käynyt imuroimassa pölyisen sängyn alusen, joka oli luultavasti nostattanut pölyt sängyn alla ilmaan. Gloria oli luultavasti vetänyt pölyä henkeen, koska se ei sen yhden yön niiskutuksen jälkeen ole oireillut kertaakaan. Mutta koska itse olen kauhea panikoiva koiranomistaja on lääkkeet aina haettava nythetipaikalla eikä jäädä odottelemaan lisäoireita, mikä olisi tietyissä tapauksissa  suhteellisen järkevää.

Mutta on näistä kyllä niin paljon iloa myös toisilleen. Gloria, joka ei ole ikinä leikkinyt tai ollut kiinnostunut muista koirista on nyt innostunut painimaan pennun kanssa. Illalla klo.9.00 alkaa meillä sellainen rytinä talossa ettei tosikaan. Molemmat ajaa vuorotellen toisiaan takaa ja itse katson vieressä sydän kurkussa, että nyt menee jommalta kummalta jalat. Usein avaankin vain ulko-oven ja yritän luotsata yli-innokkaat pihalle leikkimään. Siellä Gloria sitten vetää puutarhaa ympäri pikkuinen pallosalama perässään. Glorialle varasin juuri ajan osteopaatille tsekkaukseen, sillä luulisi rankan painin laittavan kropan jumiin, jos ei ole koskaan kunnolla paininut.

Rontti on myös erittäin oppivainen penska. Se osaa nyt peruskäskyt katso, istu, maahan ja tänne. Se on erittäin ohjaaja läheinen. Silloin, kun on namuja ja jotain muuta kivaa niin silloin tehdään hommia eikä välitetä mistään muusta.(Toivottavasti tämä ei muutu murkkuillessa...) Se tykkää todella paljon herkuista, mutta myös lelulla palkkaaminen onnistuu. Nyt ei puutu kuin ne tehosteet rokotuksista niin me lähdetään kentälle treenaamaan!:)

Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan

Viikonloppu oli kiireinen kaikkine menoineen. Lauantai aamun vietin näyttelytalkoissa, kun Äänekoskella oli ryhmänäyttely. Aamulla värkättiin sämpylöitä ja loppu aamupäivä tarkastettiin rokotuksia ja juostiin kehillä hakemassa tuloksia. Siinä välissä kävin kuvaamassa kaverin Kerttu cairnin kehän ja katselin westieitä.

Iltapäivä olikin raskas, kun lähdin hoitokoirani Doriksen muistotilaisuuteen. Hautasimme  Doriksen tuhkan maailman kauneimmalle paikalle koivun juurelle, järven rantaan. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Siinä vasta kunnolla tajusi sen loppullisuuden, että se ei enää tule takaisin. Muistelimme Dorista ja sen kommelluksia sekä selasimme ihanaa käsintehtyä valokuva-albumia, jossa oli kuvia Doriksen elämän varrelta. Doris oli onnekas koira, jolla oli ihana perhe. Nyt se saa levätä rauhassa sille tärkeällä paikalla, jossa se ennenkin vahti perheensä touhuja.

Sunnuntaina käytiin Glorian kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Gloria oli ihan fiiliksissä saadessaan juoksennella rauhassa ja muutenkin saadessaan laatuaikaa. Käytiin oikein pitkällä ja neiti sai jahdata oravia ihan rauhassa. Rannassa käytiin kanssa vähäsen kahlailemassa ja itsekin kastoin vähän varpaita veteen. Syötiin myös ihania mustikoita, jotka on todellakin parhaimmillaan nyt, kun pakkanen on purrut niistä pahimman kirpeyden pois. Oli ihanaa olla ilman kiirettä metsäilemässä. Hirveissä, mukavissa metsävaatteissa, ja oikein kauniissa syksyisessä säässä. 

Illalla vietettiin sitten laatuaikaa puolestaan Rompukan kanssa. Lähdettiin leikkimään 5kk ikäisen Otto mäyris mixin kanssa. Otto oli iästään huolimatta jo aikas iso mies, joka tällä kertaa koki olevansa liian iso leikkimään kaksitoista viikkoisen pomppulan kanssa. Siispä kävimme vain vähän kävelemässä ja Romppu sai ottaa pieniä spurtteja Oton perään ja harjoitella luoksetuloa. Ai että Romeo tuli hienosti kutsusta luokse. Se reagoi heti käskyn kuullessaan ja tuli upeasti eteen napottamaan. Hihnassa kävelykin oli aika hienoa eikä Romeo vetänyt ollenkaan. Toivottavasti kaikki hyvin menevät asiat eivät lupaa ongelmia murkkuiässä...;)

Ekat rokotuksensa Romeo sai torstaina. Pikku mies oli reipas eikä edes huomannut piikkiä. Lääkäri täti antoi sille ruokaa, jota se mussutti onnesta soikeana, joten piikki ei haitannut. Sen sijaan ärsytyskynnys ylittyi, kun lääkäri alkoi kopeloimaan polvia. Pyysin, että lääkäri tunnustelisi polvet läpi samalla, kun tutkii muutenkin poitsun. Polvet oli hyvät, samaten purenta ja molemmat kivekset olivat laskeutuneet. Hieno Romppula! Seuraavan kerran käydään vaan hakemassa tehosteet 4vk päästä.

Every day may not be good, but there's something good in every day

Kuvaa hyvin meidän tokokoe päivää Keuruulla. Tämä päivä ei ollut ehkä hyvä päivä tokoiluun, mutta tässä päivässä oli monia muita hyviä juttuja joista voi olla kiitollinen. Aamulla lähdettiin siis kokeisiin Keuruulle Marko Purasen tuomaroitavaksi. Alokkaassa seitsemän koiraa ja koe alkoi kymmeneltä.

Eipä siinä, koe alkoi ajallaan. Kaikki meni hyvin, kunnes Gloriaa ei huvittanut enää maata paikallaan. Se nousi viimeisten kymmenen sekunnin aikana ylös ja käveli pois rivistä. Heti tämän jälkeen tuli käsky palata koirien luokse. Ei ainakaan potuttanut... Vein Glorian autoon ja kokosin itselleni hyvän fiiliksen yksilösuoritukseen. Hyvän fiiliksen keräämisestä ei hirveästi apua ollut, kun jo seuraamisen ekoilla metreillä tuli sellainen olo, että koira kulkee kuin liimassa. Seuruu, ja työskentely muutenkin paheni ja paheni loppua kohden ja suoraan sanottuna meidän suoritus oli hirveä! Koira oli kuin unessa ja itse menin ihan lukkoon, kun koira ei tehnytkään töitä tavallisena innokkaana itsenään. Jälkeenpäin ajateltuna olin tyhmä, kun en keskeyttänyt suoritusta. Tuosta jäi vain ikävä ja epävarma olo sekä itselle, että koiralle! Kokonaistulokseksi tuli sitten lopulta ALO0 ja 98p. Koko kauhea tokopäivä kruunautui hienosti, kun itse unohdin vielä nolostuksekseni kätellä tuomarin ja kävin vain nopeasti nappaamassa kisakirjan toimitsijalta.:P 

Kolme liikettä meni nollille ja parista liikkeestä tuli todella alhaiset pisteet. Paikallamakuu, seisomaan jäänti ja estehyppy menivät nollille ja luoksetulosta tuli vain vitonen. Positiivisia ylläreitä oli kuitenkin pari. Luoksepäästävyydestä tuli kymppi, joka oli mahtavaa viime kerran vaikeuksien jälkeen. Samaten hihnassa seuruu oli todella kiva ja innokas! Aina ei voi onnistua ja tämä kerta meni nyt näin. Ensi kerralla parannetaan. En ole ilmoitellut Gloriaa mihinkään kokeisiin, mutta jos saadaan kasattua itsemme niin seuraava yritys voisi olla lokakuussa Varkaudessa. Katsotaan. Kivaa meillä kuitenkin oli ja suorituksen jälkeen käytiin pienellä kivalla kävelyllä ja Gloria sai muutenkin omaa aikaa. Neiti sai myös nukkua autossa ja siitä oli varmaan ihan kivaa olla vaihteeksi reissun päällä ilman pikkuveljeä. 

Tuota Glorian väsymystä ihmettelen suuresti. Siitä huomasi, että kiinnostus tekemiseen oli pyöreä nolla. Mietin sitten, että voisiko stressi vaikuttaa noin suuresti. Pikkuveli osaa olla aikamoinen piraija, joka pyörii ympärillä ja töheltää ihan koko ajan. Samaten Gloria on käyttäytynyt vähän juoksuisesti (Haistelee hirveästi ja piippailee urosten perään.), mutta toisaalta olisi outoa, että juoksut tulisivat taas kuukauden aikaisessa. Toisaalta Glorian mahakin on ollut vähän herkkänä ja yhtenä päivänä neiti oli vähän kuralla. Moni asia voisi nyt vaikuttaa. Pitää vähän seurailla Glorian tunnelmia lähipäivinä.Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka Marko Puranen olisi kuinka kiva tuomari ja vaikka Keuruu olisi kuinka mukava kisapaikka niin nyt me suunnataan muualle kokeisiin. Glorialla on aina tuolla kentällä jotenkin huono tekemisen meininki ja itsekin varmaan odotan sellaista väsyneempää suoritusta ja se vaikuttaa sitten koiraan, koska jään varmistelemaan sen tekemisiä. Nyt me nostetaan kuitenkin nokka ylös ja lähdetään reippaina kohti uusia haasteita!

Ei mitään hätää, se olen minä, joka voin kuivata sun kyyneleet

Syttyi taivaalle uusi tähti, koiraenkelinä tästä maailmasta lähti. Nyt saat juosta lailla tuulen, vihreillä niityillä ajattomuuden. Tuskaa, kipua, surua ole ei, uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei. Hyvää matkaa pikkuinen, täältä sinua ajattelen.

Tänään sain kuulla suuren suru-uutisen. Pitkäaikainen hoitokoirani oli lähtenyt eilen viimeiselle matkalleen kohti sateenkaarisiltoja. Tätä kirjoittaessani tuli itkettyä pitkät itkut, mutta tietysti hyviä muistoja jäi paljon. Vaikka nyt sattuu paljon ja tuntuu pahalta, tiedän, että Doriksella on nyt hyvä ja kevyt olo.

Olen hoitanut Doris westietä siitä asti, kun olin yhdeksän vuotta. Muistan, kun kinusin äidiltä omaa koiraa yhdeksän vuotiaana ja äiti keksi, että voisin aluksi harjoitella koirien hoitamista jonkun toisen koiran kanssa. Lähetin Doriksen omistajille pienen kirjeen itsestäni ja pian pääsin Dorista lenkittämään. Muistan, kun pidin Doriksen nahkaista hihnaa ylpeänä kädessäni ja sain ihan itse taluttaa Dorista äidin, ja Doriksen omistajan kävellessä edellä. Doris johdatti minut koiramaailmaan ollen ensimmäinen hoitokoirani. Samalla se myös johdatti minut westieiden ihmeelliseen maailmaan ja ratkaisi ensimmäisen oman koirani rodun olemalla aivan upea persoona, oma itsensä. Vastuu kasvoi vuosien saatossa. Lenkittäminen vaihtui myös ruokinnaksi ja jopa viikonloppu hoidoiksi. Rakastin ja rakastan  Dorista suunnattomasti ja se on aina läsnä sydämessä ja muistoissa.

Viime vuosina Doriksen luona käyminen on jäänyt vähemmälle, mutta aina kun pistäydyttiin rouvan luona se oli aina yhtä iloinen. Viimeisinä vuosina Dorikselta oli jo kuulo heikentynyt ja näkökään ei enää pelannut kunnolla. Takajaloissa oli jo nivelrikkoa eikä kävely sujunut enää entiseen malliin. Viimeisen kesänsä Doris vietti onnellisena ja huolettomana mökillä, jossa se sai kävellä tai makoilla oman mielensä mukaan. Vanhuus kuitenkin vei voimat jo 15v westie rouvalta ja Doris nukahti ikiuneen onnellisen elämän elettyään, rakkaiden jäädessä kaipaamaan pientä ystävää!

Doris oli maailman paras opettaja malttamattomalle pienelle koiratytölle. Kärsivällinen ja hellä. Monet kauniit metsälenkit tuli yhdessä kuljettua kesäisessä metsässä ja talvisin Doris kieriskeli onnellisena jokaisessa pehmeässä lumikasassa. Väliin se veti hurjan laukkaspurtin ja vilkaisi vekkulisti taaksepäin.  Joskus sitä ei huvittanutkaan käydä lenkillä ja silloin köpöteltiin vain rauhassa postilaatikolle. Doris merkitsi minulle suunnattoman paljon ja olen ikuisesti kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden tuntea sen. Minua surettaa etten päässyt sanomaan Dorikselle hyvästejä, mutta tiedän, että se katselee meitä tuolta pilvenreunalta ja kirmailee onnellisena muiden westieiden kanssa pilven reunalla. Se ajatus auttaa surun keskellä. Kiitos Doris kaikista ihanista vuosista. Lepää rauhassa!

Happy Jammies Be My Dream alias "Romeo"

Tänään koitti kauan odotettu päivä. Koulussa en pystynyt yhtään keskittymään olennaiseen. Ruokatunnillakin ajattelin vaan hajamielisesti, että oho vesilasi on tyhjä ja viiden minuutin päästä, kun katsoin uudelleen se olikin täynnä. Ihmettelin tätä ihmettä Sussulle, joka nauraen kertoi, että juurihan hän oli täyttänyt lasini... Tämä ehkä kertoo keskittymisprosentistani jotain tänä päivänä!:)

No joo eli heti koulun jälkeen ajettiin kasvattajalle ja täytettiin paperit, mumeloitiin koiria ja jutskailtiin vähän. Kun hommat saatiin hoidettua ja asioista sovittua oli aika lähteä uuteen kotiin. Vähän jännitti mitä Romeo tuumailisi automatkasta. Automatka meni ihan jeesisti, joskin vauvelinista oli ihan hirmu kivaa yrittää karata sylistä ja katsella maisemia ja raapia auton ovea. Kotiin saavuttuamme laitettiin Romeo pieneen aitaukseen ja haettiin Gloria tsekkaamaan pentu. Kun tutustuminen oli hoidettu aitauksen ollessa välissä, päästettiin Romeo ulos portista. Gloria haisteli Romeon häntä pystyssä ja jäykkänä. Romeo oli todella nätisti ja korvat luimussa mielisteli Gloriaa. Sillä oli tutustuminen hoidettu. Gloriaa ei kiinnosta, ja se murisee jos pikku jätkä tulee liian innoissaan leikkimään, mutta muuten niiden välit ovat aika neutraalit. Leluista huomattiin heti Glorian olevan mustis, samoin minä olen aika tuliherkkää "aluetta". Muuten murinaa ei olla kielletty, mutta esim. jos minä rapsuttelen Gloriaa, ja Romeo tulee katsomaan, ja Gloria murisee niin silloin paijaus loppuu ja Glorialle vähän ärähdetään. Yleensä tilanne menee sillä ohi. Komentaminen on sallittu, mutta minun ja lelujen suojelu ei. Lelut ovat vähän vaikeampi juttu, mutta usein olevan vaan komentanut Gloriaa, jos se tulee jotain sekoilemaan siihen väliin. Gloria saa kuitenkin ihan yhtä paljon paijausta ja huomiota kuin ennenkin...

Romeo on todella reipas ja villi tyyppi. Heti kun tultiin kotiin, se asettui taloksi ja juoksenteli pihan ympäri. Sillä on ihan järjettömän paljon virtaa niinkuin pennuilla yleensäkin. Tästä kertoo ehkä eniten se, että jo ensimmäisten puolentunnin aikana se ehti vetämään järkyttävät rallit ympäri pihaa, karkasi aitauksen raosta, maisteli sähköjohtoa, söi iskän kravaattia, teki pissin äitin matolle ja pureskeli petiään. Kakara on siis hyvin ehtiväinen ja sitä pitää pitää koko ajan silmällä. Onneksi se myös simahtaa nopeasti ja nyt kirjoittaessani se nukkuu reporankana jaloissa. Huomenna Romeo tapaa Kertun ja lauantaina Tessun. Luultavasti ensiviikolla sitten jo Nellin. Ulos pissiminen on todella vaikeaa, kun ei millään malttaisi pissiä, kun on niin paljon kaikkea uutta kivaa. Pari kertaa on tehnyt jo paperille ja pari kertaa matolle. Ainoastaan kerran ulos, vaikka ollaan vietetty todella paljon aikaa ulkosalla.

Panta oli Romeon mielestä super ärsyttävä. Se kutittaa ja sillä voi rajoittaa liikkumista... Samoin hihna, jota kokeiltiin oli jätkälle järkytys. Hän halusi kulkea ihan vastakkaiseen suuntaan kuin hihna osoitti ja laittoi jarrut pohjaan heti kun hihna kiristyi. Tämän kanssa saadaankin tehdä luultavasti töitä... Eipä sitten muuta. Kirjoittelen kuulumisia ja Romeon sekä tottakai Glorian juttuja heti kun juttua tulee. Ja sitähän tulee!;)