Make a plan. Set a goal. Work toward it.

Oltiin viime perjantaina Jattilassa rallytokon möllikisoissa. Rompun olin ilmonnut möllialoon, jotta saisin palkata sitä niin paljon kuin sielu sietää. Gloria puolestaan rallitteli avoimessa. Valio-myrsky meinasi lennättää hallin katon ilmalentoon, mutta onneksi sisällä oli kuitenkin suhteellisen mukavaa, vaikka ulkona myrskysikin. 

Gloria pääsi ekana radalle, joka oli muuten haastava. Sisälsi kurjia vasemmalle käännöksiä, hypyn, spiraalin hitaasti ja muita inhottavuuksia. Gloriahan oli ihan tohinassa, kun se pääsi pitkästä aikaa kisaamaan. Jotenkin tuntuu, että se aistii kisatilanteen ja se antaa sille kauheasti lisää potkua. Se teki näet sellaisella moottorilla ettei varmaan ikinä. Tietty tämä pieni moottori kävi hiukan ylikierroksilla ja aiheutti monia huolimattomuusvirheitä, mutta mitäpä tuosta, kun terriäisen asenne oli niin hieno. Tällaisia ratoja lisää! Sieltä tupsahti sitten AVOHYV 70p ja kolmas sija. Moottori siis kostautui pieninä kauneusvirheinä, mutta mielummin teen oikeasti kivan radan sähäkän Glorian kanssa kuin sellaisen tervassa mönginnän hitaan ja täysin epäkiinnostuneen Glorian kanssa.

Rompun otin boksista ulos jo pitkästi ennen omaa vuoroa. Sille sopii parhaiten, kun se saa tsekata kisapaikan  ja vähän virttäytyä ennen h-hetkeä. Pikku miekkonenhan oli taas ihan bileissä, kun se huomasi ympärillään ihania kavereita ja paljon hajuja. Sai olla tarkkana ettei pikku jalka noussut pissimisasentoon. Yritin innostaa sitä tekemään, mutta eihän sitä kiinnostanut kuin matossa olevat lihapullamurut ja tyttökoirien takapuolet... Käytiin siis ensin haistelukierros ja kun haisut oli haisteltu siirryttiin oikeasti harjoittelemaan.

Vähän ennen omaa vuoroa Romeo keskittyi jo mahtavasti ja teki tarkkana seuraamista ja perusasentoja. Meidän vuoro tuli ja mentiin lähtöalueelle niin eikö siinä sermissä ole jättimäinen, kolme kertaa Romeon kokoinen, nutrolinin mainosjuliste, josta tuijottaa suoraan Romppua iso, tumma Australianpaimenkoira. Romppu sai sätkyn ja vilkuili julistetta, se puhisi sille eikä voinut millään katsoa poispäin. Raahasin sen sitten lähtökyltille ja kun saatiin lähtölupa, lähdin kiitämään jo seuraavalle, että päästiin pois julisteen vaikutusalueelta. Tämän jälkeen rata sujuikin sitten ihan mukavasti. Välillä huomio kiinnittyi muihin juttuihin, mutta palautui nopeasti. Palkkailin Romppua usein, mutta namit ei selvästi olleet poitsulla päällimmäisenä mielessä. Saatiin kasaan kuitenkin hienot 96p ja kehotus tarkemmista kylttien suorituspaikoista. Hieno Pomps!



Tänään Romeo kävi jälleen eläinlääkärissä, tällä kertaa eläinlääkärin veitsen alla. Rompulle oli ilmestynyt meidän täysin huomaamatta pieni patti vasemman lavan taakse. Patti oli ihon alainen, mutta tiiviimpi kuin rasvapatti. Se poistettiin tänään, ja lähetettiin suoraan patolle tutkittavaksi. Tulokset patista tulevat viikon-parin päästä. Allekirjoittanut on täällä tietysti taas ihan huolesta sekaisin, mutta onneksi Romppu ei näytä olevan moksiskaan patin poistosta. Poistokohdalle tuli vain pieni haava, jossa on itsestään sulavat ompeleet. Romppu joutuu vaan käyttämään hienoa toipilaspuseroa, joka on itseasiassa niin tyylikäs, että huh huh. Ostettiin Rompulle "Jussipaita", joka on ahkeruuden, sisun, rehellisyyden sekä jopa hulluuden ja uhon vertauskuva. Sopii siis täydellisesti meidän sisukkaalle pikku miehelle. Postauksen kuvat (c)Jessi.

Kurkistus pinnan alle...

Luustokuvat, tuo minua monta kuukautta otteessaan pitänyt mörkö... Luustokuvissa käytiin Rompun kanssa tosiaan tässä pari viikkoa sitten. Tätä oli odotettu, pelätty, jännitetty ja kauhisteltu etukäteen jo pentulaatikosta lähtien. Rompun liikkuminen on aina ollut kivan näköistä enkä näin ollen osannut arvata tuloksia mistään. Toisaalta moni terveesti liikkuva koira onkin luustoltaan sairas, mutta se tulee ilmi vasta myöhemmällä iällä eli ei sitä oikeen kukaan voikaan ennustaa... Siksipä siis olin erittäin jännittynyt ja nieleskelin itkua odotushuoneessa, kun tuolkset jännittivät niin kovasti.

Romppuun tökättiin ensiksi rokotukset, ja sen jälkeen odoteltiin allergisenreaktion varalta muutama viisi minuuttinen. Vartin odottelun jälkeen laitettiin rauhoite ja Romppu nukahti tällä kertaa aika helposti. Sitten koiruus röntgeniin. Itse sain olla mukana lonkkakuvassa, mutta kyynärien ja selän ajaksi menin odottelemaan odotushuoneeseen. Kuvaus kesti aika kauan, mutta lopulta meidät kutsuttiin katsomaan kuvia. Eniten pelkäämäni lonkat olivat käsittelyssä ensimmäisenä ja eläinlääkärin mukaan näyttivät hyviltä. Oikean puoleisessa lonkassa oli pientä kulmaa, mutta nivelpinnat olivat siistit ja lonkat tiiviit. Kyynärätkin näyttivät terveiltä eikä niissäkään ollut sen enempää sanottavaa. Mutta selkä. Voi selkä... Sieltä puuttui nikama. Yksi pikkuinen lannenikama ei ollut tiennyt pitäisikö sen tulla vai jättää tulematta, eli siellä oli normaalin 7 lannenikaman sijaan vain kuusi nikamaa. Se ilta menikin sitten nettiä selatessa ja tietoa etsiskellessä. Päätettiin kuitenkin laittaa jäitä hattuun ja odotella virallisia tuloksia.

Virallisten tuloksien odottelu oli tuskallisen piinaavaa, mutta tulihan ne sieltä vihdoin parin viikon odottelun jälkeen, Dysplasialausunnot tulivat ensimmäisenä ja tuloksena oli B/B lonkat ja 0/0 kyynärät. Helpotuksen huokaus pääsi allekirjoittaneelta. Se mitä olin toivonut pentulaatikosta asti toteutui. Mulla oli terve lonkkainen, terve polvinen ja terve kyynäräinen koira, jonka harrastamista tai elämää ei tarvitsisi rajoittaa millään tavalla. Nyt odoteltiin sitten enää sitä selkää.

Selkä tuli viikkoa myöhemmin ja tulos oli se mitä eläinlääkäri oli arvellut eli LTV4. Soiteltiin heti kuvanneelle lääkärille ja tutkittiin nettiä, ja kaikkialta päädyttiin onneksi samaan johtopäätökseen eli siihen, että tämä ei todennäköisesti tule vaikuttamaan pikku Pumppernikkelin elämään millään tavalla. Pikku Romppu saa elellä normaalia ja aktiivista harrastuselämää. Se nyt vaan sattuu olemaan yhtä nikamaa lyhyempi koira.:)