maanantai 15. helmikuuta 2016

Jäällä hurvittelua!



Ollaan käyty pakkasten aikaan muutamia kertoja jäällä kävelemässä. On niin ihanaa reippailla kilometri toisensa perään tasaisella ja hyvällä pohjalla. Hiihtäjät ovat kyllä harmittavasti häirinneet lenkkeilyä (tai no me ollaan häiritty heidän hiihtämistään...). Täällä ei kuitenkaan ole erillisiä latuja lenkkeilijöille, vaan hiihtäjät ja lenkkeilijät käyttävät sulassa sovussa samoja latupohjia. Muuten ihan kiva, mutta kun omistaa tuhman saalisviettisen ärrimurrin, joka ei muka tunne "tänne" sanaa niin ei kamalasti hymyilytä. Varsinkin, kun Romeo pääsi vahingossa irti ja lähti jahtaamaan hurjalla vauhdilla ohi kiitävää hiihtäjää. Hyvä ettei käynyt housunpunttiin kiinni. Siellä se viiletti ja huusi mennessään. Arvatkaa vaan oliko mukavaa naama punaisena karjua koiraa takaisin?



Päästiin me kerran onneksi lenkkeilemään sellaiseenkin aikaan ettei jäällä ollut muita. Silloin koirilla oli oikein hauskaa, kun saivat riehua vapaana ja leikkiä porukalla. Romppu ja Kerttu vetivät kunnon painiralleja, ja Gloria toimi pikku poliisina laittaen pelin aina välillä poikki. Välillä Gloria sai tehdä rallyjuttuja, kuten puolenvaihtoja ja perusasentoja. Neiti oli niin symppis, kun puuhasi kovalla tohinalla.

Lenkin jälkeisellä viikolla koirut kävi Anulla trimmissä ja nyt niiden karvat on kuosissa. Alkoi jo ahdistaa, kun molemmat näytti pikemminkin nallekarhuilta kuin westieiltä. Äitini mielestä Romppu on symppis karvaisena, mutta omasta mielestäni se on kuitenkin paremman näköinen sporttiturkissa. Sama koskee Gloriaa, joka nuortuu trimmissä kymmenen vuotta. Tuntuu, että vien trimmiin oikean vanhuksen ja haen pois nuoren pennun. Ehkä ilman turkkia on oikeasti kevyempi liikkua!



Kaikki kuvat ovat jälleen kerran Paulan käsialaa, koska itse olen kamalan laiska ottamaan kameraa mukaan lenkille, kun hihnan päässä killuu kaksi koiraa. Eli isot kiitokset jälleen Paulalle. Onni on omistaa kavereita, jotka osaa kuvaamisen jalon taidon!:))


perjantai 5. helmikuuta 2016

Kisafiiliksiä muutaman viikon takaa!




Viime viikot ovat olleet tosi hektisiä, joten en ole ehtinyt päivitellä blogiakaan pitkään aikaan. Käytiin tammikuun puolivälissä Popdog.ry:n kisoissa molempien koirien kanssa. Gloria starttasi avoluokan parissa ja Rompsula jatkoi hyväksytyn metsästystä alokkaassa. Paula ja Kerttu lähtivät mukaan ensimmäisiin virallisiin kisohinsa, joten päivä oli hurjan jännittävä kaikille!

Romeon vuoron piti olla vasta toisessa alokasluokassa. Kertulta ei kuitenkaan löytynyt sirua, joten monen sattuman kautta päädyttiinkin vaihtoon, kun Kertulle lähdettiin hankkimaan siru lähimmältä siruttajalta. Romppu heitettiin Kertun paikalle alokasluokan ekaan ryhmään ja minä juoksin nopeasti rataan tutustumiseen. Itseasiassa järjestely oli erinomainen, sillä en ehtinyt jännittää ja treenata Romppua liikaa. Oltiin lähtövuorossa jo kolmansina.



Tehtiin muutamia helppoja lämppäliikkeitä kehän ulkopuolella, mutta mentiin aika pian jo katselemaan kehää, jotta Romppu näkisi ettei siellä ole mitään pelottavaa. Kun tuomari näytti valmiilta asteltiin radalle. Radan alku meni todella hyvin. Romeo keskittyi ja teki liikkeet napakasti ja kivalla draivilla. Neljännellä kyltillä kuului kehän ulkopuolelta pienimuotoisen rähäkän äänet, ja Romppu meni hetkeksi lukkoon. Tällä kertaa olin kuitenkin jo psyykannut itseni siihen, että jos näin tapahtuu niin odotan kyltillä siihen asti, että Romeo keskittyy ja saadaan homma kasaan. Niin me siis tehtiin. Odotin Rompulta rauhassa kontaktin ja siitä se sitten lähti sujumaan uudelleen. Loppu rata meni ilman suurempia jännitysmomentteja. Tietysti tehtiin rutkasti huolimattomuusvirheitä, mutta tällä kertaa pyrittiinkin enemmän siihen, että Romppu toimisi radalla ilman pälyilyä ja jännitystä. Ja niinhän se onneksi toimikin. Saatiin kasaan ensimmäinen hyväksytty 74/100p! 




Gloria neidin vuoro oli iltapäivällä. Tyyppi oli ihan fiilikset katossa, kun se pääsi tekemään hommia. Odotus oli kuitenkin pitkä, sillä Glorian vuoro oli vasta viimeisenä. Neiti lähti kuitenkin pirtsakkana lämmittelemään, mutta vaikka tehtiinkin vain muutamia liikkeitä niin into ehti hieman lopahtaa radalle päästessämme. Rata meni puoliväliin asti erinomaisesti, mutta sen jälkeen alkoi ongelmat, kun Glorian mielestä nami olisi pitänyt saada nyt eikä kohta. Hidastelusta napsahteli virhepisteitä ja huolimattomuusvirheitä alkoi tulla. Uusittiinkin muutamia kertoja, mutta en huomannut kiinnittää huomiota uusimismatkoihin, joten uusimisten lisäksi kerättiin miinusta myös uusimismatkoista. Oli suorastaan helpotus päästä pois radalta, No, Gloria sai tottakai naminsa, vaikka hidastelu ottikin päähän. Pääasia oli kuitenkin se, että namin jälkeen neiti oli taas tosi onnellinen ja  valmis vaikka uuteenkin kierrokseen...

Glorian lopputulos ei ihan hyväksyttyyn asti riittänyt, mutta ensimmäiseksi avoradaksi se oli ihan mukiinmenevä. Nyt täytyy vaan ottaa treenin alle palkattomuus ja vastapainona tehdä enemmän palkattuja pitkiä ratoja. Takaosan käyttö täytyy myös ottaa treenin alle. Nyt joku maaginen voima veti pientä porkkanahäntää alas, ja etenkin 360-asteen käännökset tehtiin pylly maassa. Rompun treenit puolestaan täyttyy keskittymisestä ja häiriön kestosta. Koska YO-kirjoitukset sitoo allekirjoittaneen ulos harrastusmaailmasta pariksi kuukaudeksi, on seuraavia kisoja kaavailtu vasta toukokuun alkuun. Nyt onkin pitkä ja piinaava pari kuukautinen edessä, kunnes kevään opiskelutuska on ohi edes hetkeksi!