maanantai 29. joulukuuta 2014

Mitä mahtui vuoteen 2014?

Lähdin käymään läpi postauksia tämän vuoden alusta asti ja samalla muistelin miten tapahtumarikas tämä vuosi onkaan ollut. Tammikuussa ja helmikuussa ei tehty mitään ihmeempää. Lenkkeiltiin paljon jäällä ja käytiin pitkiä lenkkejä kavereiden kanssa. Helmikuussa käytiin muutamia kertoja yhteistreeneissä, ja Annikan ja Nellin kanssa käytiin niin maneesilla tokoilemassa kuin myös koulun pihalla. Jännitettiin myös maaliskuun valmennusleiriä ja pakersin koulun parissa ihan kiitettävästi.



Maaliskuussa oli ensimmäinen tokonuorten valmennus ja saatiin hurjan paljon uusia treenivinkkejä. Glorian kanssa saatiin kunnon treenibuustit ja tehtiin paljon töitä tokon parissa. Itse lenkitin myös "hoitokoiria", Jetiä ja Aksua,viikottain tai aina silloin kun oli tarvis. Maaliskuun lopussa Gloria pääsi uimalaan polskuttelemaan ja pärjäsi hyvin. Uintiasento oli tasapainoinen ja Gloria näytti jopa  nauttivan uimisesta!



Huhtikuussa, kun lumet alkoivat sulaa ja maa kuivua, lenkkeiltiin ahkerasti metsässä Annikan ja Nellin kanssa ja käytiin treenaamassa kentällä. Huhtikuun 12. päivä oli meidän tokouran huipentuma, kun Gloria nappasi Varkaudesta ensimmäisen ykköstuloksensa! Loppukuusta Gloria vietti synttäreitään ja täytti 7v. Allekirjottanut oli unohtanut rakkaan synttärin, mutta eipä tuo paljoa Gloriaa näyttänyt haittaavan.


Toukokuu oli kunnon treenikuukausi! Toukokuun alussa käytiin Jyväskylässä möllitokossa, ja Gloria teki töitä täysillä. Se sai 188p ja oli myös tuomarin suosikki!:) Tuo oli sellainen hyvän mielen möllitoko, sillä itselläkin oli todella mahtava fiilis oman suorituksemme jälkeen. Toukokuussa täytin itse vuosia ja samana päivänä tutustuttiin Glorian kanssa rallytokoon, kun Minna Hillebrandt tuli pitämään meille lyhytkurssin aiheesta.Tästä viikko eteenpäin koitti meidän pitkään odotettu reissu Seinäjoelle. Mentiin siis Annikan ja Nellin kanssa Seinäjoelle epävirallisiin rally-tokokisoihin. Meillä oli ihan mielettömän mahtava reissu ja molemmat koirat, Gloria ja Nelli, saivat hyväksytyn tuloksen omilta radoiltaan! Kisojen jälkeen tutkailtiin kaupunkia ja käppäiltiin ihanassa kesäpäivässä.



Kesäkuu oli todella hektinen kuukausi, oikeastaan liian hektinen kesälomaksi. Tein samaan aikaan itsenäistä kurssia uskonnosta, hoidin ihan hirveästi koiria ja kissoja, koska en ollut saanut kesätöitä ja kaikki ihmiset tuntuivat matkustavan samaan aikaan, pohdin toisen koiran ottamista ja treenasin Glorian kanssa. Kuukausi oli kuitenkin mahtava, sillä pääsin seuraamaan pienten westielapsien askeleita ensimmäisestä päivästä lähtien luovutusikään ja nyt tämän oman pikku jätkän elämää myös luovutusiän jälkeen! Gloria uiskenteli kesäkuun aikana paljon, kun käytiin melkeinpä joka päivä rannalla.



Heinäkuun kohokohtia oli SSKK:n epäviralliset rallytokoilut, joissa Gloria oli jälleen mahtava. Toisella radalla Gloria oli tuomarin suosikki ja toisella radalla se tuli toiseksi. Pääasia kuitenkin oli, että Gloria nautti ja sillä oli huisin kivaa! Tykästyin itsekin tämän jälkeen rallytokoon kunnolla ja aloin suunnittelemaan kisoja. Glorian kanssa vierailtiin Annikan mökillä ja vietettiin ihanat päivät rennosti mökkeillen. Myös meidän kauan odotettu reissu Kuusamoon pienelle karhunkierrokselle lähestyi ja matkaa suunniteltiin jo monia viikkoja aikaisemmin. Reissu oli koko loman kohokohta ja meillä oli ihan hirveän hauskaa.



Elokuun alussa koulut alkoivat jälleen, mutta mikään ei voinut pilata hyvää tuultani. Romppu kotiutui elokuun alussa ja kaikki pennun kasvatukseen liittyvät asiat vyöryi päälle. Olin aliarvioinut syvästi pennun kasvatuksen työmäärän. Lisäksi Glorian ärhentelyt pienelle korvaeläimelle lisäsi stressin määrää. Me selvittiin kuitenkin haasteista ja nyt meillä käppästelee kiltti ja rakas 7kk ikäinen jätkä. Elokuun lopussa menetin minulle erittäin tärkeän hoitokoiran, jonka olin tuntenut reilut seitsemän vuotta. Doris nukahti ikiuneen viidentoista vuoden kunnioitettavassa iässä. Doris oli ensimmäinen westie johon tutustuin ja vaikutti omalta osaltaan  paljon omaan rotuvalintaani!



Syyskuussa käytiin tekemässä meidän tokouran pohjanoteeraus Keuruulla. Saatiin 98p ja nollatulos. Tämän jälkeen jäätiin tiedostamattomalle tauolle tokosta ja keskityin enemmän Rompun sosiaalistamiseen. Glorian kanssa puolestaan vietettiin laatuaikaa metsälenkeillä. Tässä kuussa menetin toisen rakkaan hoitokoiran, kun Novascotiannoutaja Alma lähti viimeiselle matkalle ihan liian aikaisin vain 6v iässä.



Lokakuussa Gloria kävi osteopaatilla ja ranka oli edelleen hieman jumissa. Romppu puolestaan sai rokotukset ja niiden myötä menolipun treeneihin. Käytiinkin näyttelytreeneissä ja yhteistreeneissä pariin otteeseen. Lokakuun lopussa oltiin tämän vuoden toisella tokonuorten valmennusleirillä ja saatiin hiukan taas edistystä meidän paikallaan junnaavaan tokoiluun! Käytiin myös Romeo kanssa ensimmäisessä mätsärissä ja jätkä yllätti ollen BIS3 ensimmäisessä mätsärissään.


Marraskuussa käytettiin koiria jälleen uimalassa ja tällä kertaa Romppukin oli mukana. Gloria kävi rallytokoilemassa itselleen kaksi hyväksyttyä tulosta, tällä kertaa virallisia.



Joulukuussa Romppu aloitti pentukurssin ja Gloria aloitti samoihin aikoihin juoksunsa. Gloria kävi Erika Hankalinilla hieronnassa ja saatiin kroppa kuntoon. Rompulta puolestaan nyrjähti polvi, ja sitä parannellaan edelleen. Joulu oli ihana, ja pakkasten myötä käytiin monta kertaa Glorian kanssa metsässä lenkkeilemässä pakkasilmassa. Huh siinäpä tiivistettynä koko vuosi. Hurjan paljon saatiin aikaan. Pian tulossa vielä tavoitteet vuodelle 2015 ja sitten voidaan onnellisena heiluttaa hyvästit vuodelle 2014. Kiitos kaikille blogin lukijoille ihanasta vuodesta ja ihanista kommenteista, joita ollaan saatu. Olen kiitollinen aktiivisuudestanne. Mikään ei piristä enemmän kuin kiva kommentti!:)

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Back On Track



Huh huh, tuhlasin kolme päivää lomastani miettimällä tarvitaanko me oikeasti tuota nimenomaista tuotetta, johon otsikkokin vinkkaa... BOTit on ainakin allekirjoittaneen rahapussukalle turhan kalliita normaali hintaisena, mutta tällä kertaa huomasin mustissa&mirrissä 50% alennuksen kyseisistä koiranloimista ja verkkoloimista. Kyllä se nytkin kirpaisi aika pahasti, mutta tulipahan joku päätös tehtyä! Nyt sitten odotetaan jännityksellä, että istuuko se, sillä mittaus oli helpommin sanottu kuin tehty. Gloriasta oli älytöntä seistä pönöttää mallina, kun me yksi perheenjäsen kerrallaan mitattiin sen selän pituutta. Ensimmäisellä mittauksella sain itse tulokseksi 37cm, äiti sai mitattua selän pituuden about 35cm, iskä vuorostaan sai tulokseksi 30cm ja lopulta tarkalla mittauksella saatiin tulokseksi 33-34cm. Huh, mikä työ yhden selän mittaaminen. Toivottavasti tilaamani koko on oikea, ärsyttää jos kaikenlisäksi täytyisi vielä palauttaa...

Ja vastaus kaikkien sisällä kutkuttaneeseen kysymykseen elikkä miksi? Gloriahan kävi Erikalla hierottavana nyt reilu viikko takaperin ja jälleen löytyi jumitusta ristiluun ja lantiokorin alueelta. Lantion alue on ollut jumissa nyt aika usein. Osteopaatti huomasi samaisen asian käsitellessään Gn syksyllä. Eli toivoisin, että tuo helppaisi pikkuisen tuohon lantioon ja auttaisi sen kunnossa pitämisessä. Halusin myös treeneihin jonkun lämpimän vaatteen/puvun/loimen, joka oikeasti pitää isoimmat lihasryhmät lämpimänä.(Meidän kaikki takit on ihan yhtä tyhjän kanssa, vaikka niitä olisi kymmenen päällekäin...)  Erikakin painotti meille lämmittelyn tärkeyttä aina ennen tokoilua, joten tämä auttaa sitten siinä. Yleensä lämpätään aina käppäisemällä treeneihin rantaa pitkin, mutta kun kuitenkin taukoillaan aina tekemisen välissä niin lihakset ehtii jäähtyä. Pahimmassa tapauksessa niin paljon, että tuloksena on sitten jumeja, kun treenataan kylmällä kropalla.

Se mikä itseäni mietitytti näin kauan oli se, että kyseinen loimi ei ole tarkoitettu liikkumiseen. Tietyn rakenteen omaavalla koiralla se saattaa vissiin jopa häiritä etujalkojen liikettä esim. lämmitellessä. Samaten mietin, että onko tämä kuitenkin meille liian kuuma ja/tai onko se liian vahva. Sehän on kuitenkin tehty "lääkkeeksi" lihaksia/niveliä kipuileville koirille tai rankassa fyysisessä treenissä oleville. Päätin kuitenkin, että tilaan loimen ja testaan sen istuvuuden. Gloria saa myös kokeilla sitä päälle ja katsotaan mitä se siitä sanoo. Voihan sen aina palauttaa, jos se ei sovi. Tuotteesta on siis tulossa jonkinlainen esittely, jos se nyt edes mahtuu Glorian päälle...;)

Onko muiden koirilla joko Back On Trackin verkkoloimea tai koiranloimea? Mitä olette tykänneet? Onko tuotteesa ollut apua nivel/lihasvaivoissa?

lauantai 20. joulukuuta 2014

Toipumista ja Joulun odotusta...


Romppu tosiaan on nyt toipilaana ja liikkuu ainoastaan jalkaa könkäten. Ollaan käyty ainoastaan pakollisilla pissatuksilla, mutta pieneltä termiitiltä alkaa loppua kärsivällisyys lepäilyn kanssa. Eilinen ilta meni nukutushuuruissa, joten silloin ei ollut lepäämisen kanssa probleemaa, mutta nyt kun jätkä selvästi jaksaisi tehdä niin pitää koko ajan rajoittaa. Eläinlääkäri sanoi, että lenkaten menee todennäköisesti kolmesta viiteen päivää. Pitää siis ottaa rauhallisesti nyt viikon verran, jolloin ainoastaan lenkkeilyä hihnassa eikä mitään pitkiä maratooneja. Sen jälkeen pikkuhiljaa voi pidentää ja jalan mukaan mennään.

Todennäköisesti viikko ollaan ihan rauhallisesti, vaikka jalka olisi ok jo kolmen päivän päästä. Sen jälkeen aletaan kävelemään hihnassa pidempää ja vasta joskus parin viikon päästä uskaltaa oikeasti huokaista. Tammikuulle Romeo saa hieronnan, sillä könkkäys saa todennäköisesti selän jumiin! Kyllä tästä noustaan pikkuhiljaa. Onneksi pentukoulu jäi tauolle nyt pariksi viikoksi niin ei jää kertoja väliin. Tuo ryhmä on ollut kyllä meille todella hyödyllinen ihan kontaktin kannalta, vaikka mitään erityistä uutta ei ollakaan opittu.

Tänään Romeo varasi jo hiukan painoa kipeälle jalalle ja hitaassa vauhdissa käytti sitä jo ihan vakuuttavasti. Mutta koska hidastelu on termiitin mielestä tylsää niin mielummin se nostaa jalan ylös ja juoksee kolmella jalalla niin nopeasti kuin pääsee... Pissiminen on yhä vaikeaa, koska jätkä on oppinut nostamaan jalkaa jo kuukausi sitten ja nyt se joutuisi nojaamaan juuri sille kipeälle jalalle. Rompun ratkaisu ongelmaan on siis se ettei sitten pissitä. Lisäksi Romppu sai joko lääkärin aiheuttamasta stressistä tai kipulääkkeestä mahdottoman ripulin ja nyt se on sisäsiisteydestään huolimatta tehnyt jo kahdet läjät sisälle. Toivottavasti pieni kaapissa odotteleva joulupaketti toisi pikkuisen jouluun edes hitusen onnea!

Gloria viettää onnelista elämää, mutta on hieman loukkaantunut Rompun saamasta yltiömäisestä huomiosta. Onneksi se on päässyt nyt pidemmille lenkeille ja molemmat saivat tuliaisina omat peuran jänteet purtaviksi. Tuloksena siis kaksi onnellista koiraa! Tähän loppuun hyvän joulun toivotus kaikille lukijoille! Rentoutukaa ja viettäkää ihana joulu!:)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Meillä on suojelusenkeli matkassa!

Eilen illalla kirjoitin viime vuoden tavoitteista postauksen, mutta jätin hetkeksi julkaisematta. Tavoite listassa oli tavoitteena pitää koirat mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. Kirjoitin samaiseen postaukseen, että ompa hienoa, kun koirien ei ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä kuin rokotuksilla. No elämä päätti  korjata tämän vuoden puolelle vielä yhden eläinlääkärikäynnin lisää, kun iltalenkkimme sai ikävän lopun.

Romppu oli  irti ja juoksenteli onnellisena ympäriinsä. Se otti hurjan spurtin, suihkaisi selkäni taakse ja naps, koko tienoo täyttyi Rompun kiljunnasta. Itse tietysti menin aivan shokkiin koiran hädästä ja kaappasin sen nopeasti syliin. Se rauhoittui ja laskin sen maahan tarkastaakseni koira. Romeo ei varannut painoa ollenkaan toiselle takajalalle. Sylikyydillä siis kotiin ja tarkemmat tutkimukset. Venytin jalan taakse ja eteen. Painelin varpaat ja kaikki nivelet. Yritin myös tunnustella polvet ja lonkat, miten nyt ikinä osasin. Koira ei inahtanutkaan. Polven lumpio ei luksoitunut mihinkään suuntaan ja jalkaa sai venyttää ihan mihin suuntaan tahansa. Painoa Romppu ei sille kuitenkaan varannut.

Annoin sille yöksi Glorialta jääneen kipulääkkeen ja jätettiin pikkuinen lepäämään. Yöllä Ronttia vähän itketti, mutta muuten se nukkui hyvin. Aamu ei tuonut helpotusta tilanteeseen ja iltapäivällä, kun tulin koulusta niin Romppu lenkkasi yhä ja lisäksi se ei ollut pissinyt sitten edellisen illan. Päätettiin lopulta soittaa sille eläinlääkäriin aika, sillä viikonlopun vuoksi ei viitsitty jättää käyttämättä. Päässäni kävin läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ristisiteiden katkeamisesta, lonkkavikaan ja varpaiden murtumiseen.

Saavuttiin eläinlääkäriin ja heti nähtyään koiran eläinlääkäri sanoi, että todennäköisesti sieltä on pamahtanut ristiside poikki ja kierukassa (?) voi olla murtumaa. Eläinlääkäri tunnusteli Rompun, mutta herra oli niin jäykkä, että tutkimuksesta ei saanut kovin paljon irti ilman rauhoitusta. Niinpä laitettiin jälleen piikki takamukseen ja koiruus untenmaille. Tässä vaiheessa olin itse jo aivan itkun partaalla, sillä ristisideoperaatio olisi todella iso leikkaus noin pienelle koiralle. Rompulta napattiin kuvat lonkista ja polvista, ja lopuksi eläinlääkäri vielä kerran tunnusteli polvet. Olin valmistautunut pahimpaan, mutta onneksi hiljaiset rukoukset tuonne yläilmoihin oli kuultu ja Rompun polvissa tai lonkissa ei ollut vikaa. Ristisiteet oli normaalit, lumpio ei luksannut ja lonkat oli maljoissaan. Meillä oli siis suojelusenkeli matkassa ja todennäköisesti polvi oli vain nyrjähtänyt Rompun astuessa esim. kuoppaan. Saatiin kipulääke matkaan ja syliini annettiin lämmin pieni koiravauva. Tässä vaiheessa itkettiin sitten jo helpotuksesta!




perjantai 5. joulukuuta 2014

Glorian ensimmäiset rallytoko kisat 1.11.2014

Vaikka tästä on jo reilu kuukausi aikaa niin postailen tämän vasta nyt, koska tänään saatiin vasta tehtyä noista radoista videokooste. Eli kuukausi sitten oltiin Glorian kanssa ensimmäisissä virallisissa rallytokoiluissa. Tehtiin kaksi rataa, ja molemmilta tuli hyväksytty tulos. Olemme siis nyt yhden hyväksytyn päässä alokasluokan koulutustunnuksesta. Loppuvuodelle ei kumminkaan ole kisoja lähistölle luvassa eli meidän seuraavat kaksi starttia tulevat olemaan vasta helmikuussa, jos vaan saadaan molempiin kisailuihin paikat. Saas nähdä miten käy. Gloria kuitenkin nauttii tästä niin paljon, että tullaan keskittymään tähän tokon ohella paljon! Annetaan videon ja Glorian iloisesti heiluvan porkkanahännän puhua puolestaan. Meillä oli kyllä huippu hauskaa niin kisoissa kuin myös tätä tehdessä!

 Muuten meille kuuluu hyvää. Meillä piti olla tokokokeet vähän aikaa sitten, mutta Gloria aloitti juoksemaan, joten ne jäi väliin. Oikeastaan vaan hurjan hyvä juttu, koska ei oltu ehditty treenata ollenkaan. Nyt Gloria saa lomailla ja nautiskella elämästä. Pidetään luultavasti treeneistä nyt pidempi tauko ja tehdään vaan kaikkea kivaa. Romppu ei (onneksi) ole vielä kiinnostunut Glorian juoksemisista. Olen silmä kovana vahtinut ettei pikku mies tee tuhmuuksia, mutta se on vielä niin pieni ettei sitä kiinnosta ollenkaan. Ainoa mikä sitä ehkä haittaa on se, että Gloriaa ärsyttää kaikki mitä se tekee. Gloria ei nyt kestä siltä minkäänlaista törppöilyä, vaan heti tule purinaa ja mörinää...

 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Rompun pentukurssi kerta 1.



Eilen illalla tosiaan oli Romeon ensimmäinen kerta pentukurssilla. Mukaan olikin tullut neljätoista omistajaa pentuineen, mikä oli kieltämättä ehkä omasta mielestäni hieman liikaa, mutta hyvin siitä kumminkin selvittiin. Rompun kanssa käveltiin kurssille, jotta jätkä saisi pahimmat energiat juostua pois. Olen yrittänyt pitää sitä mahdollisimman paljon irti, jotta koordinaatio pääsisi kehittymään ja se saisi enemmän liikuntaa juoksennellessaan ympäriinsä. Loppu matkan Romppu matkusti kumminkin sylikyydillä, kun meille tuli niin hurja kiire.

 Kurssilla oli tuttujakin mukana. Rompun leikkikaveri Otto mäyris mix. ja muutama yhteistreeneistä tuttu naama. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli katsekontakti ja peruskäskyt sekä vähän tehtiin myös hihnassa kävelyä häiriössä. Vaikeus on ehkä siinä, että pentuja on paljon ja ne ovat aivan eri ikäisiä. Nuorimmat ovat vissiin aboutirallaa 16vk ja vanhin taitaa olla 9kk. Nuorimmille kontaktin ottaminenkin on haastavaa, kun taas vanhin pentu osaa jo perusasennon, kaukot ja seuruun alkeet. Hyvin aikaa kumminkin riitti, ja ohjaaja ehti ohjata kaikkia myös yksilöllisesti. Romeo oli hurjan hieno. Se piti koko ajan yllä kontaktia minuun, ja teki mitä pyysin. Sen kanssa on niin helppo lähteä treeneihin tai tapahtumiin jo nyt, kun ei tarvitse jännittää mitään tilanteita, koska sen huomion saa todella nopeasti takaisin, jos se erehtyy omiin maailmoihinsa. Romppu jaksoi tehdä hommia reilun tunnin, ja se oli niin hieno. Kontakti sujui todella hyvin, aikaa pitää vaan alkaa pikkuisen pidentämään. Luoksetulossa Romppu meinasi hiukan jännittää ohjaajaa, mutta kunhan sai uuden ihmisen haisteltua niin tuli reippaasti. Peruskäskyt, kuten istu ja maahan tehtiin myös. Maahan meno oli hieman ällöä, kun maa oli kylmä ja luminen, mutta istuminen meni hyvin. Perusasentoa olen myös jo vahvistellut sille, joten sitä se tarjosi jo todella varmasti. Hieman pompahdellen se vielä perusasentoon tulee, mutta ihanaa vaan kun se on niin innokas!

Vieressä oleva valkoinen käppänän pentu oli Rompun mielestä mielettömän kiinnostava. Moneen otteeseen se harhautui tuijottamaan sitä, ja olisi niin kovasti tahtonut leikkiä sen kanssa. Mutta ei onnistunut, kurssilla keskitytään tekemiseen eikä leikkimiseen. Rompun kanssa oli kyllä kiva tehdä, koska se palkkautui tällä kertaa namien lisäksi myös lelulla. Saalistusleikki oli hurjan kiva, mutta se meinasi johtaa hihnan puremiseen. Palkkasin sitten vaan lopetuspalkat lelulla, mutta esim. kontaktit namilla. Yritin myös käyttää sillä paljon sosiaalistapalkkaa, jotta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tokokokeissa tms. tilanteissa se namin pois jäänti ei olisi niin suuri kynnys. Kyllä se innostui selvästi myös kehuista, rapsutuksista ja muista villittelyistä. 

Käveltiin vielä illalla kotiin ja olin varma, että ihanaa kerrankin meillä on väsynyt penneli, mutta mitä vielä. Romppu veti koko taloa ympäri hurjalla vauhdilla, kiusasi Gloriaa, nutuutti leluja ja haukkui. Tarvitaan vähän enemmän kuin kolmen tunnin ulkoilu, johon sisältyy pentukurssi ja vapaana oloa, että pienen ärrierin saa väsyneeksi. Kuvat ovat Annikan ottamia ja ne on otettu pari kuukautta sitten.