Tokonuoret valmennusviikonloppu part.2

Ihan honestly, mua ei kiinnosta se lelu...;)

Edellisestä postauksesta jäi tosiaan puuttumaan puolet lauantaista ja sunnuntai. Elikkä lauantaina luennon jälkeen meillä oli vuorossa Riikan pitämät treenit. Glorian kanssa oli aiheena jäävät, joita se sekoittelee ihan kiitettävästi, ja hidastelee varsinkin maahan menossa. Tehtiin niitä sitten edessä pysäytellen.  Jos teki väärin niin tuli joku virhesana ja korjaus. Korjauksesta suullinen kehu mutta namipalkka vasta kerralla oikein menneestä tehtvästä. Glorian pitäisi oppia kunnolla kuuntelemaan käskyä  eikä ennakoimaan mikä mieleen pälkähtää. Aika monia korjauksia tuli ja mitään läpimurtoa ei tehty mutta kaippa tämä tästä. Toissapäivänä kokeilin jääviä uudelleen mutta Gloria tekee tuota sekoittelua edelleen. Loppuun saatiin kuitenkin muutama onnistunut suoritus, joissa teki oikean jäävän oikealla käskyllä...

Treenien loppumisen jälkeen mentiin taasen bussilla hotellille ja siellä yhteislenkille koirien kanssa. Lenkin jälkeen syötiin illallinen ja ladattiin taas akkuja sunnuntaita varten. Sunnuntaina oli aamulla ohjelmassa tavaroiden pakkaus ja kohta oltiin taas matkalla hallille. Sunnuntaina oli ohjaajina Pernilla Tallberg ja jälleen Riikka Pulliainen.:) Glorian kanssa aloiteltiin hypyllä Riikan opissa. Alon hypyssä Glorialla ei ole ongelmia mutta, kun oletetaan, että me alokkaan jälkeen jatketaan avoon niin tulee ongelmia vastaan. Gloria jää ihan esteen eteen hypyssä. Sitä pitäisi saada hiukan kauemmaksi, jotta se avossa kykenisi hyppäämään takaisinkin. Riikka myös antoi meille vähän noottia siitä, että kierrätän koiran aina takaisin toiselta puolelta. Kuulemma kannattaisi hyppyyttää koira takaisinkin niin, että ylemmissä luokissa olisi kätevä, kun koira hyppää jo mieluusti molempiin suuntiin. Itseni pitäisi myös muistaa etten jää koiraan kiinni katseella, vaan tuuppaan koiran katseellani yli. Heti ekalla hyppy kerralla tuijotin vain G:tä silmiin, joten sekään ei reagoinut käskyyn vaan tuijotti ilmeisen tyytyväisenä minua silmiin...

Riikan treenin jälkeen syötiin ja sitten oli vuorossa Pernillan treenit. Alkuun vedettiin yhteiset paikkikset ja luoksepäästävyys. Gloria antoi taas hyvin koskea ja pysyi istumassa. Paikalla istumisessa palkkasin edelleen tiuhaan, kun ei oltu aijemmin paljon tehty. Nätisti Gloria kumminkin napotti. Vähän epäileväisenä toki, kun oli uusi juttu ja paljon koiria ympärillä... Paikallamakuu oli myös hienoa katseltavaa ja neiti makasi täydet 2min. Tästä jäi niin hyvä mieli, kun silloin ennen leiriä venkutteli istumisen ja makuun välillä. Meidän oman treeniajan alkaessa oli meidän alokkaan ongelmat jo käsitelty, joten keskityttiin sitten avossa tuleviin liikkeisiin. Vuorossa olivat siis nouto ja kaukkarit. Nouto oli Pernillan mukaan jo kivassa vaiheessa. Saatiin ohjeeksi pitää hauskaa kapulan kanssa ja tehdä sitten ihan erillisenä juttuna näitä sivulle tuonteja. Gloriaa pitääkin siis hiukan hetsailla kapulalle ja kehua ja bilettää sen kanssa, kun se tuo sen. Sitten aloiteltiin kaukoja, kun en itse ole tiennyt miten aloittaisin näiden opettamisen. Kokeiltiin ensin vain vähän tekniikkaa, kun meillä olisi tosiaan tarkoitus opetella kaukot takaset paikallaan. Näihin oli vinkkinä tehdä kaukoja jumppana niin, että tekniikka tosiaan jäisi kunnolla Glorian mieleen. Yksi vaihto aina kerrallaan, ja avossa  kun ei tosiaan tarvitse kuin sen yhden vaihdon niin luultavasti näin alkuun treenataan sitä kunnolla!;)

Kuka sanoikaan ettei terrierit osaa noutaa?

Eilen käytiin Glorian kanssa treenaamassa koulunpihalla Annikan ja Nellin kanssa. Ohjelmassa oli nouto ja seuruu. Seuruu meni kivaisasti. Jatkettiin liikkeelle lähdöillä ja käännöksillä eli todella lyhyitä pätkiä tehtiin. Olen myös alkanut "totuttaa" Gloriaa siihen, että myös ilman pantaa täytyy tehdä kunnon seuruu eikä automaattisesti ennakoida jääviä. Tyyliin ensin parin metrin seuruu----> kehu. Parin metrin seuruu ilman hihnaa----> kehu ja palkka. Nouto oli myös todella huippu. Tein juurikin tällaiset leikkimieliset treenit ja pidin homman hauskana. Gloria haki kapulan jopa reilun 10m päästä ja veti hirveällä vauhdilla luokse. Itseasiassa jos se jatkaa tällä moodilla noudon opettelua niin meillä on pian aikamoisen hieno terrierinouto käsissä. :)

Tokonuoret valmennusviikonloppu 7-9.3. part.1

Joko mennään treenaamaan?

Huh, mistäpä sitä aloittaisi. Mahtava viikonloppu takana ja tuli taas tuutin täydeltä uusia treenivinkkejä. Kouluttajat oli mahtavia, tyypit parhaita ja Gloria oli super. Saatiin hirveästi uusia treenitapoja ja varsinkin yksilölliset treeniajat oli todella hyödyllisiä, kun saatiin vinkkejä juuri niihin meidän ongelmiin. Viikonlopun aikana tulikin sitten käytyä yksilötreeneissä läpi kaikki meidän alokkaan ongelmat eli pitkien seuruiden lopahtaminen, jäävien sekoittelu, hypyssä liian lähelle jääminen jne. Sitten, kun alokkaan ongelmat loppuivat niin keskityttiin sitten vikoissa treeneissä avossa tuleviin uusiin liikkeisiin ja saatiinkin sitten neuvoja noudon  opiskeluun ja kaukojen alusteluun. Kokonaisuudessaan siis  hyödyllinen viikonloppu, jonka aikana edistyttiin enemmän kuin meidän kaikkien viime kuukausien aikana yhteensä... Itse sain lauantaina ihanan pahoinvoinnin, joka jatkuikin koko viikonlopun ajan. Pystyin kuitenkin vetämään treenit hyvin, joten kotiinkaan en halunnut lähteä. Kävi sitten vain niin, että en syönyt koko viikonlopun aikana suunnilleen mitään. Elin parilla kurkkuviipaleella ja feta paloilla. Mitä sitä ei tekisi Glorian puolesta...:P

Perjantaina saavuttiin Klaukkalan hallille iltapäivällä. Aluksi oli hieman tutustumista mutta melkein heti alkoivat kuitenkin kunnon treenit. Ryhmä jaettiin illaksi kahteen osaan, joista toinen teki erilaisia paikallamakuita ja istumisia, ja toinen teki kontaktitreenejä. Glorian paikallamakuut ja istumiset oli superit. Istumista ei oltu tehty koskaan, mutta sekin vedettiin hienosti. Paikallamakuita tehtiin niin, että koirat oli ringissä, ja ohjaajat kierteli väleistä sekä niin, että esim. hypittiin/mentiin kyykkyyn koiran edessä tms. Tehtiin siis todella monenlaisia paikkiksia. Otettiin myös alkuun luoksepäästävyys, joka meni myös kivasti eikä Gloria väistänyt/noussut seisomaan.

Hieno kontakti!

Kontaktitreenit meni myös hienosti. Olen niin onnellinen, että tehtiin silloin alussa hyvät pohjat valmiiksi kontaktitreenien merkeissä. Gloria piti kontaktia hyvin yllä, vaikka korvan edestä lensi palloa ja lelua, kuului vääriä käskyjä, vingutettiin vinkulelua, rapisteltiin herkkupussia... Itsekin vähän yllätyin sillä Gloria ei vilkaissut häiriötekiöitä kuin kerran omalla vuorollaan. Kontaktin pysyvyydestä saatiin kehujakin ja olin ylpeä muksusta!;)  Tämän kannalta meidän on helppo lähteä kokeisiin, koska itseni ei tarvitse jännittää sitä, että erilaiset häiriöt haittaisi meidän suoritusta.

Illalla mentiin bussilla Siikarannan hotellille, jossa syötiin illallinen ja mentiin nukkumaan. Kämppiksenä meillä oli Josefina ja tolleri Mauri. Maurin mielestä Gloria oli todella ihastuttava mutta Glorian mielestä Maurin ahdistelu oli pelottavaa... Näiden kahden kommunikointia oli huvittavaa seurata. Ensin Mauri meni tekemään tuttavuutta Glorian kanssa---> Gloria irvisti. Mauri perääntyi todella hölmistyneen näköisenä, mutta meni pian uudestaan haistelemaan----> Gloria nasautti hampaita ja meni sängyn alle piiloon. Hyvin näillä kahdella kuitenkin lopulta meni ja meillä oli todella kiva viikonloppu. Kiitokset seurasta!:)

Lauantai

Lauantaina aloitettiin aamun treenit Annan opissa. Kaikille oli varattu yksilöllinen n.20min (?) treeniaika, jossa ehti hyvin paneutua ongelmakohtiin. Me otettiin aiheeksi seuruiden lopahtaminen loppua kohden ja saatiinkin siihen toimivia vinkkejä. Anna myös huomautti esim. minun omasta perusasentojen korjailusta, jota teen vahingossa aika usein.  Päästiin hyvään alkuun seuruun osalta ja aijon jatkaa näillä vinkeillä. Treenin jälkeen Gloria meni boksiin nukkumaan ja itse seurailin muiden treenejä. Siinäkin oppi paljon, kun seurasi muita.


Sitten olikin vuorossa ruoka  ja ruoan jälkeen oli Katri Syvärisen pitämä luento. Luennon aihetta en osaa hienosti tiivistettynä kertoa mutta pääasiassa Katri puhui tavoitteista, uskomuksista, mielestä jne. Eli siis kannustettiin tekemään tarkkoja tavoitteita joihin tähdätä ja tekemään erilaisia mielikuva harjoituksia. Luento oli paras millä olen ollut ja väliin tehtiin aina itse näitä mielikuva harjoituksia, joissa piti miettiä missä haluaa nähdä itsensä, kun tavoitteet on saavutettu. Itse liitelin Glorian kanssa kevyesti tokokentillä ja oltiin ottamassa vastaan TK1 mitalia. Gloria seurasi kokeissa pitkätkin pätkät häntä heiluen ja pelottavankin tuomarin tullessa vastaan se luotti siihen, että minä hoidan tilanteen. Meidän tulevaisuuden tavoitteet ovat siis saada kokoon teknisesti hyvä suoritus, joka on samalla iloinen ja innokas. Sekä se, että Gloria luottaa minuun tilanteessa kuin tilanteessa. Tällaisena tulostavoitteena, joka ei suinkaan ole niin tärkeä mutta innostava kuitenkin oli sitten tuo TK1 maininta. Sellaisia mielikuvia siis!;)

Kerron loput viikonlopusta toisessa postauksessa, koska en halua väsyttää teitä lukijoita tällaisella maratoni postauksella. En tiedä jaksoiko tätäkään kukaan loppuun lukea... Kokeisiin ollaan kuitenkin menossa mahdollisimman pian ja laskeskelin, että seuruun kuntoon saamiseen menee n. 5vk. Eli ensi kuun lopussa tai toukokuun alussa. Odotan jo ihan hirveästi, koska nyt aijon itsekin panostaa täysillä suoritukseen, tehdä mielikuva harjoituksia ennen koetta ja suunnitella meille toimivan taktiikan koepaikalle. Tavoitteena olisi sellainen täsmällinen ja suunniteltu suoritus, eikä sellainen kaoottinen sekamelska mikä viime kerralla. Tästä on nyt hyvä jatkaa. Kiitokset vielä täältä blogin kautta kaikille ohjaajille ja ryhmäläisille!:)

Keväisiä suunnitelmia

Viime keväällä...

Kevät alkoikin tänä vuonna hieman aikaisemmin lämmittää meitä säteillään... Ainakin täällä Keski-Suomessa on ikävän kosteaa ja se teki taas todella inhaa jälkeä meidän neidin allergioiden osalta. Tai no allergioiden ja allergioiden. Juuri oltiin saatu ruokavalio kivalle kuosille ja tassut eivät enää kutisseet. Pari päivää kosteassa ympäristössä ja anturoiden välit punoitti taas. Tätä ihanaa westie arkea.


Keväälle on jo monenlaista suunnitelmaa tehty. Meidän kalenteri alkaa täyttyä kivoista tapahtumista ja monta retkeä on ruksattu kalenteriin. Tulee enemmän juttua sitten tänne bloginkin puolelle. Tänään varailin aikaa tuonne koirauimalaan, kun on yli vuosi edellisestä käynnistä. Saadaan tsekattua neidin uima-asento vielä ennen uimakautta, jotta kelpaa sitten kesällä polskuttaa ja kerätä lihasta.:) Kavereiden kanssa otettiin yhteinen aika niin ei tule niin kalliiksi, Gloria kun ei jaksa edes puoltatuntia polskutella. 15min riittää hyvin saamaan sen täysin piippuun, kun täytyy yhteenputkeen vetää. Ei uskoisi, että se on niin raskasta ellei itse näkisi.

Lisäksi tokon rinnalle on otettu hauskuutukseksi nyt rallytoko, kun aksailu ei käy ja jälki ei ole vielä ajankohtainen. Koiratanssiin ei riitä oma mielikuvitus joten rallytoko vaikutti passelilta ja kaikki seuruu variaatiot ja kieputukset tuo tokoonkin vaihtelua. Tähtäimessä olisi pieni reissu Seinäjoelle toukokuussa, jolloin päästään kokeilemaan kys. lajia mölleihin. Samalla tulee tehtyä ensimmäinen reissu Glorian kanssa junalla. Neiti ei ole ennen junassa ollut, joten jännittävää katsoa mitä se sanoo.

Näiden lisäksi on toko suunnitelmia mutta jos kevät jatkuu kosteana niin allergiat pitää meidät poissa kisakentiltä.  Kuitenkin huhti-toukokuussa olisi tarkoitus päästä kokeilemaan uudelleen ykkösen metsästystä.  Tuntuu kumminkin, että kaikki liikkeet on nyt pahassa jamassa, joten en nyt tiedä miten tässä käy... Toivottavasti valmennus auttaa tässä asiassa sillä en tosiaan tiedä mitä tehdä seuruun ja jäävien kanssa.://  Sunnuntaina vedettiin hyvän mielen seuruu treenit ja lyhyet pätkät meni hyvin. Paikallamakuuta otin häiriössä ja alensin vaatimustasoa rajusti ettei tulisi takapakkia. Nätisti Gloria makasi eikä pelkoa liikkumisesta ollut.

Mätsäreihin ollaan toki menossa, kun niitä tulee. Näyttelyssäkin olisi tarkoitus pyörähtää joskus ihan muuten vaan omaksi iloksi. Tulisi omat trimmaustaidotkin testattua siinä samalla. Ihan trimmaajalla Gloria kävi muutama päivä sitten ja trimmaajan mukaan olin saanut selän ja kyljet pidettyä hyvässä kuosissa. Pää ja rinta on edelleen vaikeita, koska en muista käyttää ohkareita hyödyksi ja pään kanssa Gloria vikuroi aika roimasti. Tässä kumminkin kehitytään kivaisaa vauhtia.:)

Jos kiinnostusta on voisin laittaa myös juttua uusista lenkkikavereista, joita olen kaverin kanssa käynyt kevään mittaa hoitamassa. Jos omistaja antaa luvan voisin kertoa teille herroista lisää. Kyseessä on siis maailman suloisin rotikka poika ja ihana labbis herra. Kunhan saan kuvia ja omistajan luvan niin voisin laitella heistä ja meidän lenkeistä lisää...;)

Glorian kanssa käytiin myös lomalla moikkaamassa  tolleri kaveri Almaa. Hyvin meni lenkki, itsellä hihnat koko ajan solmussa. Alman omistajat eivät olleet kotona, joten kävin siis nappaamassa koirun kotoa ja kierrettiin kivaisa lenkki. Tytöt oli nätisti eivätkä (onneksi) mörisseet toisilleen turhia. Taitaa näiden välinen kireys johtua ihan reviirikiistelystä. Lenkillä menee todella hyvin mutta voi kauhea mikä metakka, kun tullaan jomman kumman pihamaalle. Siinä saa kyllä pidellä kunnolla kiinni. Gloriakin usein hyväksyy kaikki "omalle alueelleen" mutta näiden kanhden välillä on jotain kireyttä. Hyvin kuitenkin meni ja molemmat meni hännät viuhuten edellä koko lenkin.

Alma viime keväällä. En löytänyt kuin nöitä projektityö kuvia.

Häntä heiluu, silmät loistaa ja tassut teputtaa



Katsekontaktilla naksahtaa...



Näin siis meillä, kun Gloria opettelee uusia temppuja ja taitoja. Usein on tapana kertoa, että kun koira halutaan opettaa istumaan sanotaan istu ja ohjataan koira namilla asentoon. Toinen vielä ikävämpi tapa on, että sanotaan istu ja painetaan koiran takamus maahan. Mutta mitä koira oppii? Ihminen tekee ajattelun sen puolesta. Sen ei tarvitse tehdä mitään, koska sille näytetään kädestä pitäen, että näin tämä homma toimii. Sitten se saa ilmaiseksi herkun, olihan se kelpo koira, kun osasi istua käskystä, ainakin melkein. Koirasta tulee passiivinen. Se ei enää ajattele itse, sitä ei kiinnosta tehdä mitään, koska se tietää saavansa herkun kuitenkin jossain vaiheessa. Jos ei itse tekemällä, niin ainakin joku auttaa sen lopulta oikeaan asentoon... Pahimmassa tapauksessa se kokee tilanteen epämiellyttäväksi, koska tilanteeseen luodaan pakote.

 Itsekin tunnustan ajatelleeni joskus näin. Sitten kävin Glorian kanssa naapurikunnassa pari kurssia ja sain ahaa elämyksen. Eihän se mennytkään näin. Houkuttelu "kiellettiin" kokonaan ja alettiin kiinnittämään huomiota siihen mitä koira itse tahtoo tarjota. Aloitettiin alkeista ja edettiin pikkuhiljaa. Aloin huomata Gloriassa muutoksen. Se innostui älyttömästi, kun saavuimme treenipaikalle. Se alkoi heti tarjoilemaan itse erilaisia käytöksiä. Varsinkin niitä joista muisti saaneensa palkan. Porkkanahäntä alkoi vipottaa ja silmät loistivat, kun sai tehdä kunnolla hommia. Houkuttelusta oli vaikea päästä irti ja kamppailen ongelman kanssa yhä. Sorrun siihen todella usein mutta olemme edenneet hurjasti...

Väittäisinkin, että koiria houkutellaan aivan liian usein. Oikeastaan niiltä viedään oppimisen ilo. Glorian kohdalla huomasin, että operantilla tavalla sen tekemiseen sai uudenlaista iloa ja energiaa. Ennen se työskenteli saadakseen namin. Nyt se työskenteli saadakseen namin ja siksi, että se oli hauskaa! Liian monet koirat muuttuvat passiivisiksi oppimistilanteissa, koska ne eivät ole oppineet kokeilemaan. Siksi olisikin tärkeää, että kaikki koirat saisivat pienestä pitäen kokeilla itse ja vaivata aivojaan. Vanhankaan koiran kanssa ei ole liian myöhäistä. Aluksi temput voivat olla helppoja niin, että palkkaa tulee tiuhaan. Kun koira on oppinut miettimään ja kokeilemaan, voidaan haastetta lisätä.

Naksutin on todella hyvä apuväline treenatessa. Se on pieni,  helppo ja kätevä. Usein sillä on myös helpompi saavuttaa oikea ajoitus kuin äänen avulla. Moni koira innostuu, kun se tajuaa saavansa omistajan naksumaan. Se saa kokea oppimisen elämyksen, se saa tajuta itse mitä täytyy tehdä saadakseen namin. Ja voi sitä onnea, kun se tajuaa keksineensä sen. Gloria ainakin innostuu järkyttävän paljon, varsinkin jos temppu on ollut haastava eikä se ole heti keksinyt sitä. Se kokeilee liikettä uudestaan ja heiluttaa keskittyneesti häntää. jos naksahtaa se tekee rynnäkön suoraan namin perään. Voi sitä onnea!:) Eka video on naksuttelun alkutaipaleelta ja temppuna "häpeile" ja alempana astetta haastavampi "sukat pois". Yleisesti pointtini oli siis se, että älkää viekö koiriltanne oppimisen iloa vaan antakaa niiden itse ymmärtää ja oppia. Minun puolestani kiitos ja kumarrus. Kommentoikaapa miten teillä opitaan.