 |
| Katsekontaktilla naksahtaa... |
Näin siis meillä, kun Gloria opettelee uusia temppuja ja taitoja. Usein on tapana kertoa, että kun koira halutaan opettaa istumaan sanotaan istu ja ohjataan koira namilla asentoon. Toinen vielä ikävämpi tapa on, että sanotaan istu ja painetaan koiran takamus maahan. Mutta mitä koira oppii? Ihminen tekee ajattelun sen puolesta. Sen ei tarvitse tehdä mitään, koska sille näytetään kädestä pitäen, että näin tämä homma toimii. Sitten se saa ilmaiseksi herkun, olihan se kelpo koira, kun osasi istua käskystä, ainakin melkein. Koirasta tulee passiivinen. Se ei enää ajattele itse, sitä ei kiinnosta tehdä mitään, koska se tietää saavansa herkun kuitenkin jossain vaiheessa. Jos ei itse tekemällä, niin ainakin joku auttaa sen lopulta oikeaan asentoon... Pahimmassa tapauksessa se kokee tilanteen epämiellyttäväksi, koska tilanteeseen luodaan pakote.
Itsekin tunnustan ajatelleeni joskus näin. Sitten kävin Glorian kanssa naapurikunnassa pari kurssia ja sain ahaa elämyksen. Eihän se mennytkään näin. Houkuttelu "kiellettiin" kokonaan ja alettiin kiinnittämään huomiota siihen mitä koira itse tahtoo tarjota. Aloitettiin alkeista ja edettiin pikkuhiljaa. Aloin huomata Gloriassa muutoksen. Se innostui älyttömästi, kun saavuimme treenipaikalle. Se alkoi heti tarjoilemaan itse erilaisia käytöksiä. Varsinkin niitä joista muisti saaneensa palkan. Porkkanahäntä alkoi vipottaa ja silmät loistivat, kun sai tehdä kunnolla hommia. Houkuttelusta oli vaikea päästä irti ja kamppailen ongelman kanssa yhä. Sorrun siihen todella usein mutta olemme edenneet hurjasti...
Väittäisinkin, että koiria houkutellaan aivan liian usein. Oikeastaan niiltä viedään oppimisen ilo. Glorian kohdalla huomasin, että operantilla tavalla sen tekemiseen sai uudenlaista iloa ja energiaa. Ennen se työskenteli saadakseen namin. Nyt se työskenteli saadakseen namin ja siksi, että se oli hauskaa! Liian monet koirat muuttuvat passiivisiksi oppimistilanteissa, koska ne eivät ole oppineet kokeilemaan. Siksi olisikin tärkeää, että kaikki koirat saisivat pienestä pitäen kokeilla itse ja vaivata aivojaan. Vanhankaan koiran kanssa ei ole liian myöhäistä. Aluksi temput voivat olla helppoja niin, että palkkaa tulee tiuhaan. Kun koira on oppinut miettimään ja kokeilemaan, voidaan haastetta lisätä.
Naksutin on todella hyvä apuväline treenatessa. Se on pieni, helppo ja kätevä. Usein sillä on myös helpompi saavuttaa oikea ajoitus kuin äänen avulla. Moni koira innostuu, kun se tajuaa saavansa omistajan naksumaan. Se saa kokea oppimisen elämyksen, se saa tajuta itse mitä täytyy tehdä saadakseen namin. Ja voi sitä onnea, kun se tajuaa keksineensä sen. Gloria ainakin innostuu järkyttävän paljon, varsinkin jos temppu on ollut haastava eikä se ole heti keksinyt sitä. Se kokeilee liikettä uudestaan ja heiluttaa keskittyneesti häntää. jos naksahtaa se tekee rynnäkön suoraan namin perään. Voi sitä onnea!:) Eka video on naksuttelun alkutaipaleelta ja temppuna "häpeile" ja alempana astetta haastavampi "sukat pois". Yleisesti pointtini oli siis se, että älkää viekö koiriltanne oppimisen iloa vaan antakaa niiden itse ymmärtää ja oppia. Minun puolestani kiitos ja kumarrus. Kommentoikaapa miten teillä opitaan.
