Varsinainen mysteeri...

... tuo Rompun jalka nimittäin. Kertauksen vuoksi siis Romeo satutti jalkansa iltalenkillä 20.12. Seuraavana päivänä kävi eläinlääkärissä ja jalassa ei havaittu ristisidevammaan viittaavaa löysyyttä ja röntgenissä kaikki oli jalassa kunnossa. Murtumia ei lunnollisestikaan löytynyt, kun kuvat kerran oli ok. Eläinlääkäri havaitsi kuvista vain oikean rasvatyynyn lievän korostumisen, joka voisi viitata rajuun nyrjähdykseen.

Ontuma alkoi paranemaan pikkuhiljaa, mutta kun Romeo vielä kolme viikkoa tapahtuneesta kevensi jalkaa aina välillä, kävi matkamme jälleen eläinlääkäriin. Siellä tunnusteltiin polvi uudelleen. Ei vieläkään ristisidevammaan viittaavaa löysyyttä. Myös polvilumpio oli täysin tiukasti paikallaan eikä sitä saanut väänneltyä pois paikoiltaan. Saatiin jatkoa kipulääkekuurille ja määräys kontrollikuviin, jos ontuma ei hellitä.

Nyt viikko eläinlääkärikäynnistä Romeo kävi hieronnassa Erikalla. Kipeän jalan lihakset ovat pahassa jamassa. Ne ovat pienentyneet ja koko puoli on aika lihakseton. Onneksi nyt ei sentään täysin, mutta kyllä siitä huomaa ettei sitä ole käytetty. Lantio oli myös ihan vinkurallaan. Koko kroppa ihan täysin venkuroitunut toiseen suuntaan. Toisen puolen kylkilihakset oli aivan ylikireät, kun taas toisella puolella ylivenyneet. Kipeä jalka on myös varsinainen makarooni. Se on täysin veltto ja voimaton, kun taas toinen jalka kunnollinen ja vahva. Erika suositteli käyntiä osteopaatilla ennen uutta käyntiä eläinlääkärillä, sillä todennäköisesti seuraava askel olisi jonkinlainen operaatio ja siihen en hevillä ryhtyisi näin nuoren koiran kanssa ellei ole pakko. Erika kuitenkin suositteli liikunnan lisäämistä pikkuhiljaa, koska lenkeillä Romeo ei onnu. Saataisiin ainakin lihaksia vähän takaisin jalkaan ja jos kipeä jalkakin alkaisi vahvistua, kun ei vain roiku käyttämättömänä. Liikunta on kai sitten parasta lääkettä...

Osteopaatteja löytyi, ylläri pylläri, ainoastaan pk. seudulta, mutta onneksemme sain ajan osteopaatti Hanna Kiviselle, joka on tulossa Jyväskylän Haukkuvaaraan käsittelemään 23.1. eli parin viikon päästä. Toivon mukaan jalassa näkyisi Erikan käsittelyn jälkeen edes jonkinlaista paranemista. Ja vaikka näkyisi niin onhan se kai hyvä tsekkauttaa vielä tuolla osteopaatilla. Tuo on niin vaikea, kun toisaalta Romeo ei ole ollenkaan kipeä, vaan jaksaisi hyvin myös pidempiä lenkkejä ja riehuisi loputtomiin, jos vain saisi. Toisaalta taas seistessä se ei ota ollenkaan painoa kipeällä jalalle, mikä taas viittaa siihen, että jotain siellä on. Voi että, allekirjoittaneella on mennyt sanoinkuvaamattoman monta kertaa hermo näiden viikkojen aikana, sillä en vaan kestä tällaista epätietoisuutta. Onko vertaistukea saatavilla? Onko lukioiden koirilla ollut pitkäaikaisia ja selittämättömiä ontumisia, miten olette selvinneet? Ja pahoittelu kuvattomuudesta, nyt ei ole ollut fiilistä kuvailla, kun lenkit on näitä 15min pituisia hihnalenkkejä.