Luustokuvat, tuo minua monta kuukautta otteessaan pitänyt mörkö... Luustokuvissa käytiin Rompun kanssa tosiaan tässä pari viikkoa sitten. Tätä oli odotettu, pelätty, jännitetty ja kauhisteltu etukäteen jo pentulaatikosta lähtien. Rompun liikkuminen on aina ollut kivan näköistä enkä näin ollen osannut arvata tuloksia mistään. Toisaalta moni terveesti liikkuva koira onkin luustoltaan sairas, mutta se tulee ilmi vasta myöhemmällä iällä eli ei sitä oikeen kukaan voikaan ennustaa... Siksipä siis olin erittäin jännittynyt ja nieleskelin itkua odotushuoneessa, kun tuolkset jännittivät niin kovasti.
Romppuun tökättiin ensiksi rokotukset, ja sen jälkeen odoteltiin allergisenreaktion varalta muutama viisi minuuttinen. Vartin odottelun jälkeen laitettiin rauhoite ja Romppu nukahti tällä kertaa aika helposti. Sitten koiruus röntgeniin. Itse sain olla mukana lonkkakuvassa, mutta kyynärien ja selän ajaksi menin odottelemaan odotushuoneeseen. Kuvaus kesti aika kauan, mutta lopulta meidät kutsuttiin katsomaan kuvia. Eniten pelkäämäni lonkat olivat käsittelyssä ensimmäisenä ja eläinlääkärin mukaan näyttivät hyviltä. Oikean puoleisessa lonkassa oli pientä kulmaa, mutta nivelpinnat olivat siistit ja lonkat tiiviit. Kyynärätkin näyttivät terveiltä eikä niissäkään ollut sen enempää sanottavaa. Mutta selkä. Voi selkä... Sieltä puuttui nikama. Yksi pikkuinen lannenikama ei ollut tiennyt pitäisikö sen tulla vai jättää tulematta, eli siellä oli normaalin 7 lannenikaman sijaan vain kuusi nikamaa. Se ilta menikin sitten nettiä selatessa ja tietoa etsiskellessä. Päätettiin kuitenkin laittaa jäitä hattuun ja odotella virallisia tuloksia.
Virallisten tuloksien odottelu oli tuskallisen piinaavaa, mutta tulihan ne sieltä vihdoin parin viikon odottelun jälkeen, Dysplasialausunnot tulivat ensimmäisenä ja tuloksena oli B/B lonkat ja 0/0 kyynärät. Helpotuksen huokaus pääsi allekirjoittaneelta. Se mitä olin toivonut pentulaatikosta asti toteutui. Mulla oli terve lonkkainen, terve polvinen ja terve kyynäräinen koira, jonka harrastamista tai elämää ei tarvitsisi rajoittaa millään tavalla. Nyt odoteltiin sitten enää sitä selkää.
Selkä tuli viikkoa myöhemmin ja tulos oli se mitä eläinlääkäri oli arvellut eli LTV4. Soiteltiin heti kuvanneelle lääkärille ja tutkittiin nettiä, ja kaikkialta päädyttiin onneksi samaan johtopäätökseen eli siihen, että tämä ei todennäköisesti tule vaikuttamaan pikku Pumppernikkelin elämään millään tavalla. Pikku Romppu saa elellä normaalia ja aktiivista harrastuselämää. Se nyt vaan sattuu olemaan yhtä nikamaa lyhyempi koira.:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti