Kisoja kisojen perään!

Pääsykokeet on sen verran vienyt mehuja tästä kirjurista, että blogin puolelle ei sattuneista syistä ole tekstiä syntynyt. Nyt tulin kuitenkin päivittelemään vähän meidän kisakuulumisia sekä pikkuisen muitakin kuulumisia. Valmistautukaa maratoonipostiin, sillä juttua riittää runsain mitoin.

 Kevät on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Välillä ihan hirvittää, että mihin tämä aika oikein katoaa. Juurihan sitä jänskätettiin kevään YO-kirjoituksia ja pääsykokeet oli pieni siintävä pilkku tulevaisuudessa. Nyt on kuitenkin molemmat onneksi onnellisesti ohi! YO-kirjoitukset meni mainiosti omalla kohdallani ja uskaltaapa ne kai täällä blogin puolella julkaistakin. Koko potiksi tuli äidinkielestä E, ruotsista E, psykasta E, terveystiedosta E ja enkusta M. Pääsykokeiden kirjallinen osio puolestaan oli toukokuun alussa ja se meni onneksi suuren stressaamisen jälkeen läpi. En varmaan ole täällä blogin puolella paljastanutkaan, mutta hain siis luokanopen koulutukseen Jyväskylään. Hakijoita oli tänä vuonna liki 1800 eli todella vaikeaa on päästä sisälle, mutta siihen tässä kumminkin ollaan tähtäämässä. Soveltuvuusosio ei sitten mennytkään niin tähdellisen täydellisesti, mutta parhaani yritin ja nyt katsotaan mihin se riittää!

Mutta nyt kisakuulumisiin eli 7.5. lähdettiin aamulla ajoissa ajelemaan kohti Kuopion Viiksi-areenaa. Matka täyttyikin draamasta ja vauhdikkaista käänteistä, joten onneksi oltiin varattu aikaa riittämiin. Eksymisten, kuumuuden, kanin teilauksen ja muiden selkkausten jälkeen päästiin perille ihan aikataulussa, mutta oltiin kaikki aikamoisen hermoromahduksen partaalla. Syytän siis päivän radan tapahtumista omaa huonoa mielentilaa ja kaameaa hellettä...

Tuomarina meillä oli siis Tytti Lintenhofer. Tytin tekemällä radalla oli kylttejä aika runsaasti meidän treenien kylttimäärään nähden. Yhteensä 15, mikä on Rompulle ainakin vielä ihan liikaa... Vaikeimpia oli varmasti pujottelu edestakaisin juosten ja vasemmalle käännökset. Lisäksi tiesin, että hallin pohja tulisi todennäköisesti olemaan Romeolle ongelma, mitä se kyllä olikin. Nenä ei meinannut irrota alustasta sitten millään. Jälkiviisaana on helppo todeta, että olisimpa keskeyttänyt, mutta eipä taas tullut radalla mieleen...

Olen jo hävittänyt meidän tuloslomakkeen, mutta lopullinen tulos oli HYL TVÄ, koska olin huonomuistisena ohjaajana unohtanut, että puolikurra on radalla kielletty. Niimpä tuomari radan jälkeen tuli vilkaisemaan pantaa ja meidän suoritus oli sitten siinä... Jälkikäteen laskeskelin kuitenkin pisteet, jotka ei haistelun ja lukuisten rintamasuuntavirheiden takia olisi kuitenkaan riittäneet hyväksyttyyn tulokseen... Eipä siinä mitään, tulomatkalla juhlittiin Paulan ja Kertun hienoa suoritusta ja syötiin jätskiä. Hyvä reissu se oli tuloksesta huolimatta ja välillä on ihan kiva käydä kisareissuilla vähän kauempanakin!

15.5. olikin sitten Jyväskylän kisojen vuoro. Sää ei suosinut, vaan vettä tuli taivaan täydeltä, kun ajeltiin kisapaikalle. Tällä kertaa mukana oli molemmat koissut, Romppu alossa ja Gloria avossa. Gloria oli tosiaan myös ollut ilmottuna Kuopioon, mutta ne pirskatin juoksut ei ottaneet loppuakseen ennen kisoja ja päätin sitten lopulta ettei lähdetä muiden suorituksia pilaamaan juoksuhajuilla.

Tällä kertaa tuomarina oli puolestaan Hannele Pirttimaa. Kenttä oli kaikeksi onneksi tuttu möllikisoista ja näyttelytreeneistä, joten sen puolesta ei ollut jännittämistä. Sääkin alkoi kirkastua pikkuhiljaa ja rataan tutustumisen aikaan vettä tihkutteli enää hyvin pienesti. Rata itsessään oli ihanan simppeli ja viisi kylttiä lyhyempi kuin Kuopiossa. Olisi tehnyt mieli mennä halaamaan tuomaria, kun näin radan, sillä se oli kuin meille tehty. Rata ei sisältänyt vauhdin muutoksia eikä mitään kauhean vaikeita kylttejä. Se oli kivan pituinen, sellainen "perus" rata, ilman turhia kommervenkkeja.

Romppulan vuoro oli ensiksi ja tavoitteena oli pitää nenä irti maasta ja saada pisteet sen 70 yläpuolelle ja siinähän me onnistuttiin. Nenukka ei pyrkinyt maahan kertaakaan radan aikana ja pisteitäkin kertyi komeat 89p. Radan jälkeen fiilikset oli mitä hienoimmat, koska rata oli minusta tosi hieno ja Romeo teki keskittyneesti ja varmasti töitä. Kuopion kisojen ongelmista ei ollut tietoakaan, sillä vire pysyi helposti ylhäällä radan loppuun asti ja nuuskimisesta ei ollut tosiaan tietoakaan.

Glorian vuoro oli sitten vähän myöhemmin iltapäivällä. Luokkien välissä satoi taas kaatamalla, mutta kuin ihmeen kaupalla sade lakkasi taas luokan alkaessa. Rata oli avossakin pidetty simppelinä ja aika lyhyenä. Kylttejä taisi olla 13kpl, ja vauhdinmuutoksia ei taaskaan ollut. Meidän onneksemme myös hyppy oli jätetty pois, joten lähdettiin onnellisin mielin yrittämään ekaa AVO-tulosta.

Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin ottanut neidin liian aikaisin tekemään hommia. Vasta edellisen koirakon tehdessä vikoja kylttejä huikkasin neidille treenikäskyn. Ennen omaa vuoroa palkkasin Glorian pienestä seuruupätkästä ja sitten mentiin radalle. Porkkanahäntä vipatti ja neidin naama nauroi eli fiilikset oli kutakuinkin kohdillaan!

Ratahan menikin sitten erinomaisesti. Vähän meinasi taas loppua kohden tipahtaa vire, mutta mielialan laskusta huolimatta päästiin onnellisesti loppuun. Houkutus meni tosi hienosti eikä Gloria reagoinut lihapullien kutsuvaan tuoksuun saatika tylsään leluun, joka oli toisella puolella. Toinen juttu mistä olin ihan älyttömän ylpeä oli takaosan käyttö. Siihen ollaan satsattu lukuisia treenikertoja ja nyt vihdoin treenit on tuottaneet tulosta. Mielettömän hienoa!! Loppusuora tehtiin hyvin hitaasti, ja seuruu lähti vähän levähtämään, mutta koska rallyssa tuollaisia pikkuseikkoja ei huomioida niin virhepisteitä ei sieltäkään kerääntynyt.

Radan jälkeen kiirehdin palkkaamaan Glorian ja sitten jänskättiin tuloksia. Hypin innosta, kun kävin tsekkaamassa tuloslistan. Siellä komeili 85p eli meidän ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta. Olin tosi ylpeä neidistä ja ehkä inasen myös itsestäni. Kaiken kruunasi vielä iloisesta meinigistä saatu tuomaripalkinto. Kesän ajan pidetään Glorian kanssa taukoa kokeista, sillä meillä ei ole tulosten kanssa kiirettä. Syksylle olen kisoja kaavaillut eli jospa me silloin käytäisiin hakemassa ne kaksi puuttuvaa tulosta. RTK2 tälle vuodelle olisi hieno saavutus ja ehkä me päästään kesän rallykurssin innoittamana pyörähtämään voittajassakin joskus!