keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Mikä tekee sut onnelliseksi tekee mut onnelliseksi...


Synttäriherkusta nauttimassa!

Tänään meinasi vappuhulinoissa unohtua kokonaan päivän tärkein asia eli Glorian synttärit! Meidän pieni Gloria täytti jo 7v. Ihan hassua, vastahan se meille tuli 4v tyttösenä. Tänä vuonna alkoi meidän neljäs vuosi yhteistä matkaa! Vielä ei Glorialla ikä paina jaloissa, vaan hyvin jaksaa vielä ravata oravien perässä ja lenkkeillä ja treenata ja leikkiä ja mitä kaikkea. Se on kyllä semmoinen monitoimi wesseli.:)


Tosiaan vasta illalla muistettiin mikä päivä tänään on, kun olin Paulan ja Kertun kanssa lenkkeilemässä. Siinä sitten tuli jotain kautta puhetta päivämäärästä ja yhtäkkiä Paula tajusi, että tänään on muksun synttärit. Synttärin kunniaksi Gloria pääsi trimmipöydälle yli tunniksi. Sain sinä aikana kammattua siitä kammallisen pohjavillaa sekä nypittyä hännästä ja toisesta kyljestä sylillisen karvaa. Glorialla on muutenkin aivan kauhea karvanlähtö päällä. Monet sanovat ettei westistä lähde ollenkaan karvaa, mutta tervetuloa vaan meille katsomaan. Pohjavilla pöllyää, kun pikkuisenkaan rapsuttaa... Nyt Gloria on kuitenkin niin nätti, että kelpaa tosiaan vappua ja synttäreitä juhlistaa!


Lenkin ja trimmin jälkeen kaivoin kaapin pohjalta Glorian synttärilahjan. Maailman varmin ja paras lahja, jonka Glorialle voi antaa on aina jotain syötävää. Tällä kertaa neiti sai poron rustoluun, jonka iskä oli tuonut lapista jo aikaisemmin keväällä. Sen parissa herkuteltiinkin aika tovi. Nyt pieni juhlakalu nukkuu tässä vieressä ja tuhisee unissaan. Hyvää syntymäpäivää Gloria!:)

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kevättä ilmassa


Pääsiäislomalla käytiin koirien kanssa kapeenkoskella kävelemässä. Oli hieno ilma ja koski humisi jo hienosti talven jäljiltä. Koirat nautti luonnossa liikkumisesta. Annikalla oli kamerakin mukana niin sain tänne blogin puolelle hienoja kuvia. Oma kamerani oli vielä silloin kuivumassa pienen järvireissunsa jäljiltä... Onneksi se heräsi eloon kuivuttuaan pari päivää. Jeee!:)

Ensin käveltiin koskenrantaa pitkin ja yritettiin suunnistaa kodalle makkaraa paistamaan. Muutamalla kodalla oli väkeä, joten jatkettiin matkaa ja käveltiin hyvän pituinen lenkki. Gloria ja Nelli kävi koskessa kastautumassa. Gloria vain polvia myöten , Nelli jo ihan kunnolla. Omaan käteen vesi tuntui vielä turhan kylmältä, mutta ehkä pian, ehkä pian!;)  Yhden kodan ohi mentäessä Gloria lähti yhtäkkiä viilettämään takaisin kodalle päin. Se vissiin haistoi makkaran, jota siellä oltiin käristämässä eikä tullut pois vaikka huutelin. Kävin sitten hakemassa pienen makkara haistelian takaisin. Tulihan sen ihan iloisesti, mutta pitihän tilaisuus hyödyntää ja käydä kokeilemassa onneaan.


Vihdoin kävelyn jälkeen  löydettiin tyhjä makkarankäristys paikka, jolla muut sitten käristivät makkaraa ja me possun säälijät söimme pullaa... Nellistä ja Gloriasta possun sääliminen oli kaukana ja molemmat istuivat anovan katseen kera tuijottamassa jokaista suupalaa. Kumpikaan ei valitettavasti saanut makkaraa, mutta omat pikku herkut lohduttivat ja ne hotkaistiin hyvin nopeasti kurkusta alas. Semmonen kiva reissu oli. Muuten haisteltiin kevään tuoksua ja ihasteltiin kaunista luontoa.

Tänään Gloria kävi pitkästä aikaa hierojalla. Gloria ei arvattavastikaan nauttinut kävittelystä, mutta allekirjoittanut sai mielenrauhan kun jumeja ei löytynyt. Gloria oli kaikin puolin hyvässä kunnossa. Toisen polven hieroja epäili löystyneen vähän edellisestä hieronnasta. Toivottavasti se ei ala nyt löystymään Glorian saadessa lisää ikää. Tähän asti polvet eivät ole haitanneet elämää eikä Gloria varo  mitään liikkeitä. Myöskään tätä hyppelyä jalka ilmassatai ontumista ei ole esiintynyt. Ohjeeksi saatiin vaan mahdollisimman monipuolista liikuntaa, kuten lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa ja kesällä uintia. Annan varmaan tässä kevään mittaan myös parin viikon B-vitamiini kuurin ja öljyn syöttämistä jatketaan. Muuten Glorian kehuttiin olevan hyvässä kunnossa.

Pliiiiiiiiiiis, anna mullekkin sitä makkaraa...




tiistai 22. huhtikuuta 2014

Arkistojen kätköstä löydetty haaste...

Kolusin arkistojen kätköistä meille annetun haateen. Haaste tuli meille siis Pauliinan blogista enkä ole vieläkään tehnyt sitä. Nyt teki mieli kirjoittaa, mutta kunnollista jutun aihetta tulee vasta muutaman päivän sisällä, joten päätin toteuttaa tämän. Kiitos siis haasteesta, joka annettiin meille ?.9.2013.;)



1. Otatteko koiran harrastusten mukaan vai harrastuksen/-set koiran mukaan?
Ihan alunperin koira harrastusten mukaan, mutta sitten kun koira talossa on, ja joku laji ei terveydellisistä tai muista syistä iske niin silloin valitaan laji koiran mukaan.

Laji omistajan ja koiran mukaan niin molemmat nauttii...

2. Valitse jokaisesta FCI luokasta ''lempirotusi'', ja kerro miksi juuri valitsit kyseisen rodun?
Oikeastaan joistakin ryhmistä en löytänyt yhtäkään itseäni iskevää rotua, ja joissakin niitä oli muutamia, joten skippaan tämän suosiolla!;)

3. Koirasi/Koiriesi parhaat puolet? Entäpä huonot puolet?
Tätä on kysytty varmaan jokaisessa haasteessa ja vastaan aina hiukan eritavalla. Tällä kertaa vastaus on se, että Gloriassa parasta on se, että se on Gloria. Huonoja puolia ei kerrota, koska niitä ei ole tai ne johtuu yksinomaan omistajasta ja omistajan omista virheistä...

4. Haluaisitko ryhtyä kasvattamaan jotain koirarotua joskus? Jos haluaisit, niin mitä rotua/rotuja?
En haluaisi. Pitäisi ottaa niin monia asioita huomioon ja jaksaa tehdä ihan oikeasti töitä sen eteen, että löytää terveet, hyväluontoiset ja sukusiitosprosentiltaan yhteen sopivat yksilöt.

5. Kavereiden kanssa kaupungille ja sieltä kaverille yökylään vai koirien kanssa lenkille/treenaan yms? Perustele vastauksesi.
Molemmat, mutta ehkä kuitenkin jälkimmäinen. Suurin osa kavereista on koiraihmisiä eli lenkki/treenit menee mahtavassa seurassa. Toisaalta noi kaksi voisi myös yhdistää ja viettää yökylää treenien ja lenkkeilyn merkeissä. Kaupungilla hilluminen taas ei ole mun juttu.

6. Minkä kokoiset koirat ovat sinun mieleen?
(kääpiöt alle 30cm, pienet 30-45cm, keskikokoiset/isot 45-65cm vai jätit yli 65cm) Perustele ja mainitse muutama kiinnostava rotu valitsemastasi kokoryhmästä.

Pienet ja keskikokoiset. Esimerkkeinä westie ja irski.

7. Kiinostaisiko sinua lähteä joskus koirasi/koiriesi kanssa vaeltamaa jonnekkin kaemmaksi vaikkapa pariksi päiväksi-viikoksi?
Joo ehdottomasti. Pieni parin päivän vaellus on jo suunniteltu ja sinne lähdetään, kun kesä koittaa!

8. Mitkä ovat loppuvuoden ''pikku tavoitteet'' sinulla koirasi/koiriesi kanssa?
Saako olla iso tavoite?;) Se koulari alokkaasta olisi ihan must juttu. Kisauran korkkaus avossa olisi myös mahtavaa. Terveenä pysyminen kuitenkin tärkeintä!

9. Panta vai valjaat? Hihna vai flexi? Vai molemmat?
Valjaat lenkillä, panta treeneissä. Ja viimeisistä hihna. (Okei, on se fleksikin joskus käytössä...)

10. Mitä rotua/rotuja et voisi kuvitella itselläsi koskaan?
Niitä on liikaa... Seurakoirat/kääpiökoirat ei iske. Liikaa turkkia ja sairauksia näin kärjistettynä. Vinttikoirat ei myöskään, koska harrastustoiveet ei täsmää rodun ominaisuuksiin. Lyhytkuonoiset (mopsi, enkkubulli), koska hengitysongelmat. Osa paimenista ei myöskään oikein itselleni sovi.

11. Kuva, joka kertoo koirasi onnellisuudesta ja iloisuudesta :)



perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hetken maailma on tässä

Ilme on priimaa, mutta me. :)

  Eilen käytiin Annikan ja Nellin kanssa kentällä vetämässä tokotreenit. Tarkoituksena oli kuvailla ja videoida tekemistä tällä hetkellä. Lähdin innokkaana matkaan ja Gloria oli ihan fiiliksissä. Kevät on tehnyt siitä tosi pirteän ja se on nykyään aina mukaan lähdössä ja piippaa eteisessä, kun vedän treenikamoja päälle. Ilman vastoinkäymisiä ei tästäkään reissusta selvitty, sillä arvatkaa mitä allerkirjoittanut valopää onnistui tekemään. Tiputin järkkärin järveen... Joo, älkää kysykö miten se on mahdollista. Nyt se kuivaa tuolla ja toivon mukaan se vielä joskus toimii, se ei näet sattuneista syistä ehtinyt olemaan siellä järvessä kuin pari sekunttia. Onneksi, onneksi siinä kumminkin oli se "huonompi" obiska. Silti päässä pikkuisen kiehui ja ohikulkijoita ei onneksi ollut minun päästellessä litanian rumia sanoja. Ei kuitenkaan auttanut, treeneihin oli mentävä. Kuivasin siis kameran niin hyvin kuin suinkin. Irrotin myös objektiivin ja suojasin sen enemmältä vahingolta. Onneksi äiti pääsi hakemaan kameran kentältä, joten saatiin se heti kuivumaan. Nyt odottelen täällä peukut pystyssä, että se vielä joskus elää...








Itse kentällä sitten kokosin itseni ja päätin, että tehdään kuitenkin hyvät treenit. Eihän se todellakaan koiran vika ollut, että omistaja on tällainen pöljä. Ja joo olihan se minunkin puoleltani ihan silkka vahinko, joten en nyt ala ehkä itseänikään siitä syyttelemään.:) Annika kumminkin oli ensin kuvaajan roolissa ja me tehtiin Glorian kanssa ruutua alustalla, seuruuta ja testattiin jäävien kunto. Loppuun vähän noutoa. Analysoimaan en nyt lähde sen enempää. Tiivistettynä oli hienot treenit. Glorialla hyvä motivaatio ja vire. Uusi treeniliivikin pääsi toistamiseen testaukseen ja on kyllä todella kätevä kaikkine taskuineen ja lenkkeineen.




Lopuksi käytiin Annikan kanssa vielä todella pitkällä lenkillä ja päädyttiin jonnekkin keskelle ryteikköä. Olipa ihana rämpiminen takaisin ihmisten ilmoille. Ja tottakai maailman parhailla lenkkikengillä (eli siis maailman huonoimmilla) oli parhautta kävellä hirveässä kivikossa ja pelätä jokaisella askeleella, että nilkka vinksahtaa. Oli kuitenkin super kivaa, ja varsinkin Nelli ja muksu nautti täysin rinnoin metsässä temmeltämisestä. Matkan aikana nähtiin monta hepulikohtausta, jotka kertoi kaiken koirien onnellisuudesta sillä hetkellä!:D Kaikki tämän postauksen kuvat ovat (c)Annika.



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Tokokoe Varkaus 12.4.


Lähdettiin ajelemaan kohti Varkautta kymmeneltä aamulla ja vasta 12.30 oltiin perillä Varkaudessa. Hups, muistelin, että Varkauteen ajaa täältä  reilun tunnin, kunnes pari päivää aikaisemmin hain ajo-ohjeet googlemapsista ja huomasin, että kappas reilu kaksi tuntia. No joo kerrankos sitä ajelee pidemmälle kokeisiin, ainakaan kukaan ei tunne jos mokaa!;)

Kävin ilmoamassa Glorian ja katselin hetken avoa, kunnes sitten nappasin muksun autosta sisälle odottelemaan. Oltiin ekassa paikkisryhmässä, jossa oli yhteensä neljä koiraa. Yksilöliikkeet tehtiin neljäntenä. Tuomarina meillä oli Tommi Varis, joka vaikutti heti reilulta ja mukavalta. Itse tykkäsin ja voisin mennä uudestaankin hänen tuomaroimaan kokeeseen. Antoi pisteitä oikeutetusti, mutta samalla oli ystävällinen ja selitti mistä virheet tulivat. Pidemmittä puheitta meidän pisteisiin...

Luoksepäästävyys: 8 Gloria veti tuomarista hertsit jo juoksuntarkastuksessa, joten luoksepäästävyydessä päätti sitten mennä selkäni taakse piiloon. Antoi kuitenkin nätisti koskea eikä mörissyt tai mitään...

Paikallamakuu: 9  Alussa oli kyllä sellainen olo, että tämä koe oli tässä. Gloria ei suostunut tulemaan alussa perusasentoon ja alkoi vain haistelemaan maata. Se meni kerran toisensa jälkeen selän taakse, koska huonosti mennyt luoksepäästävyys kummitteli mielessä. Lopulta sain sen jotenkin yhteistyöhön ja itse paikkis olikin priimaa, vaikka allekirjoittaneen jalat tärisivät kuin viimeistä päivää...

Seuruu kytkettynä: 9 Upeaa seuraamista, hyvä G!:)

Seuruu vapaana: 8.5  Tässä jätätti pikkuriikkisen.

Maahanmeno: 8  Hups, tais tulla pienet käsiavut... Gloria oli kuitenkin loistava.

Luoksetulo: 9.5  Glorian bravuuri. Perusasentokin oli tällä kertaa suora.

Seisominen: 7  Valui aika paljon. En uskaltanut antaa napakkaa käskyä, kun se sekoittaa sen niin herkästi maahan menoon. Gloria ei siis varmaan kuullut kunnolla käskyä, koska näytti tosi epävarmalta.

Hyppy: 8.5  Neiti veti liinat kiinni. Sain seisoa aika tovin hypyn edessä ja houkutella jälleen neitiä yhteistyöhön. Gloria oli kuin ei olisi kuullutkaan mitään, haisteli maata ja hömpötteli sinne tänne. Noloa! Mutta sitten, kun Gloria vihdoin suvaitsi nostaa nenänsä ihanista hajuista ylös meni itse hyppy todella hienosti. Vähän osui takajalat esteeseen.

Kokonaisvaikutus: 8 Tuomari harmitteli, kun joutui laskemaan kokonaisvaikutusta hypyn paineistumisen takia alaspäin. Itseä ei kuitenkaan haitannut sillä koe meni upeasti ja Gloria oli pätevä neiti!

Tulokseksi tulikin siis ALO1 170.5p. 


Kokonaisuudessaan jäi itselle hyvä maku kokeesta. Gloria teki innokkaasti ja jaksoi ilman palkkaakin keskittyä tekemiseen. Nyt täytyy ottaa vaan enemmän kokeenomaisia treenejä, että Gloria tottuu tekemään palkatta pidempiäkin suorituksia ettei tuota paineistumista sitten tapahdu. Samoin pitäisi treenata luoksepäästävyyttä varsinkin miesten kanssa, koska ne on Glorialle kova pala. Luultavasti me jatketaan vielä alon parissa ja kisataan vielä ne pari ykköstä mitkä tarvitaan koulariin. Meidän avon liikkeet ei ole vielä läheskään valmiit, joten en viitsi kiirehtiä sen kanssa. Samalla saadaan kisarutiinia itselle ja Glorialle. Tarkoitus olisi käydä parit kokeet nyt keväällä/kesällä ja jos mahdollisesti saadaan ne ykköset niin sitten olisi suunta syksyllä avoilemaan! Kaukkarit ja nouto enää niin me ollaan valmiit sinnekkin.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Onnea on metsälenkki kera haukkujen...


Päästiin sunnuntaina vihdoin pitkälle metsälenkille Nellin ja Glorian kanssa. Eipä oltu viikkokausiin käytykkään ja nyt alkoi jo mieli lähteä pitkälle lenkille autojen ja katseiden ulottumattomiin... Päätettiin mennä tutulle ja hyväksi havaitulle reitille vanhalle leirintäalueelle ja sieltä metsään. Gloria oli ihan täpinöissään ja sai mahdottomia hepuleita. Oli ihana nähdä se irroittelemassa, kun se yleensä muuten on niin hillitty  neitonen.;)




















Käveltiin ihanan pitkästi ja kuvailtiin ja mutusteltiin keksejä ja juteltiin ja leikittiin "hakua" koirien  kanssa. Glorian haku perustuu kyllä ihan puhtaasti silmien ja korvien käyttöön, ja niin se taitaa olla Nellilläkin... Glorialla on kuitenkin ihan mielettömän kivaa, kun se saa vetää täpöllä etsimään "hävinnyttä" henkilöä  metsän keskeltä. Heti neidin tajuttua mikä on kyseessä alkaa järjetön räksytys, joka ei lopu ennen kuin G pääsee hommiin. No, on se kiva että intoa löytyy.Itselläkin oli kamera mukana mutta koeviikko painaa sen verran päälle etten ehdi kuvia muokkaamaan. Annika lähettikin ihania kuvia lenkiltä mulle ja ne koristavat nyt sitten tätä postausta. Kaikki kuvat siis (c)Annika.

Sunnuntaina uhmasin koeviikkoa. (Mikä olisi tärkeämpää kuin tokotreenit?) Joten mentiin Glorian kanssa sitten treeneihin. Viime viikon hienon kokeenomaisen treenin vastapainoksi tehtiin kaikkea kivaa + yksi tylsä paikkis. Mutta se yksi tylsä paikkis oli aika hieno. Paikkiksen aikana kentällä oli jos jonkinlaista häiriötä, joten wow hieno muksu. Tylsän paikalla mötköttelyn jälkeen otettiin pienet pätkät seuruuta. (Oli myös todella kivan näköinen) Ja lopuksi tuli Glorian lempparina kohdetreeni. Meillä targetin virkaa toimittaa vanha päällystetty kirja ja Glorian mielestä on ihan huippu kivaa ampaista sen päälle. Tulevaisuutta ajatellen ajattelin sen olevan hyödyksi mm. ruudun opettelussa.

Itseä ihmetyttää suuresti, kun meidän treenit on menneet viimeisten viikkojen aikana näin hyvin. Kaikki mitä on tehty, on onnistunut. Gloria on tehnyt täysillä, minä olen tehnyt täysillä ja joka ikisen treenin jälkeen olen papattanut kenelle tahansa kuka on jaksanut kuunnella, miten hyvin meidän treenit taas jälleen kerran menivät.:) Nyt koputan puuta (kop kop) ja toivon, että meidän kokeet menisivät lauantaina yhtä hyvin. Kisakirjeen sain tänään ja alokasluokka alkaa näillä näkymin klo.13.15 kahdeksan alokaskoirakon voimin. Sinne siis hyvällä mielellä lauantaina.