lauantai 29. marraskuuta 2014

Kun uskot unelmiisi alat kasvaa niitä kohti



Muutama viikko sitten Romeo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa mätsäriin. Itse olin apuna järjestämässä KS kennelpiirin nuorisojaoston mätsäriä, joten siinä välissä ehdin vilahtaa Romppelsonin kanssa kehässä. Pieniin pentuihin oltiin ilmoittauduttu ja numerolla yksi kisattiin eli päästiin melkeinpä heti kehään. Äiti oli suostunut Rompun pitelijäksi, joten kävin nappaamassa koiruuden ja juostiin nopeasti kehään.

Romppu oli hieno jätkä ja ravasi nätisti. Seisoskelu oli ihan tylsää, ei mitään äksöniä. Ravaaminen kuitenkin sujui, vaikka välillä innostutti niin paljon, että meinasi mennä laukalle. Tuomarin annettiin tsekata hampaat ja muutenkin pöydällä oltiin siivosti. Saatiin sininen nauha ja annoin Rompun mammalle odottelemaan. Piakkoin kiidettiin takaisin kehään, kun siniset otettiin kaikki yhdessä arvosteluun. Siellä Romppu petrasi ja tällä kertaa meni ravailut paremmin ja samaten seisominen meni todella hyvällä maltilla. Meidän kehäilythän sitten vähän venähti, kun tulokseksi tuli yhtäkkiä huisin hieno SIN1 ja matkamme vei BIS-kehään.

Kun vihdoin oltiin siinä vaiheessa päivää, että BIS-kehä sai alkaa, oli Romppu jo todella väsyksissä. Hienosti kumminkin tsempattiin. Oli hienoa mennä pienen porkkanahäntäisen vaavin kanssa isojen ja kokeneiden koirien joukossa. Romppu meni kuin vanha tekijä. Tuomarit sai jälleen koskea ja katsoa hampaat, ravailut meni kivasti, vaikka oli taas vähän liiankin kivaa. Seisotus meni alkuun hyvin, mutta loppua kohden alkoi kaikki muu kiinnostaa enemmän, joten annoin seisoa aika vapaasti. Varsinkin silloin, kun Romppu näki edellään jotain kiinnostavaa se otti mielettömän hienon ryhdin enkä lopulta edes asetellut sitä, koska se osasi seisoa itse paremmin. Sieltä alettiin sitten tiputteleman koirakoita pois ja aina vaan me jatkettiin. Lopullinen tulos oli SIN1 ja BIS3 eli mätsärin kolmanneksi paras koira. Ihan huikeata! Romeo on niin pätevä ja lujahermoinen jätkä! Ensimmäisessä mätsärissään tällainen tulos, huh huh. Saatiin palkinnoksi hierontalahjakortti Erika Hankalinille sekä paljon herkkuja. Rompsukka sai myös hienon keltaisen ruusukkeen, jonka kanssa otettiin jo posetuskuva.

Vähän aikaa sitten Rompulta poistettiin yläkulmurit, ja nyt Romeolla on hienot hampit. Molemmat koirat kävi myös trimmissä ja kasvattajamme osaavan käsittelyn jälkeen meillä oli jälleen siistit ja upeat westit. Romppu pani kyllä aika hurjan näköisesti välillä vastaan ja allekirjoittanutta vähän nolotti, sillä pikkuinen näytti siltä kuin ei olisi ikinä ollut pöydällä käsittelyssä... Trimmin jälkeen otettiin Rompusta vielä huisin upea seisomiskuva, joka näkyy tuossa ylempänä. Romppu näyttää niin ryhdikkäältä ja hienolta, kun se seisoo osaavissa käsissä. Itse en vieläkään osaa seisottaa sitä kunnolla... Se oikein lösähtää, jos yritän asetella sitä hienoon asentoon. Namin kanssa se seisoo jotenkin, mutta silloin se mussuttaa koko ajan sitä herkkua, joten se menee vähän etukenoon. Sitä meidän pitääkin harjoitella ahkerasti ennen näyttelyitä. Romppu pääsee myös maanantaina alkavalle pentukurssille harjoittelemaan kivoja juttuja muiden pentujen kanssa. Sitä me odotetaan jo innolla!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Polskuttelemassa


Koska uimakausi on nyt ollut jo muutaman kuukauden päivät lumen ja kylmyyden takia tauolla, lähdettiin porukalla käyttämään koirat uimalassa uimassa. Kerttu päätti aloittaa juoksunsa päivää ennen uimista, joten lähdettiin sitten vain kolmen karvakorvan voimin eli mukana oli Gloria, Romeo ja Nelli.

Ensiksi altaaseen joutui ensikertalainen Romeo. Pieni raukka oli ihan näreissään, kun joutui suihkuun, ja vielä enemmän näreissään, kun se tökättiin rampille. Romppu on kuitenkin rohkea penska, ja tarkkaili vain pätevänä tilannetta eikä haraillut vastaan. Lähti ihan nätisti uimaan, kun hiukan vedettiin alkuun. Todella hyvin meni siihen nähden, että tämä oli vasta ensimmäinen kerta. Romeo ui neljä puolikasta kierrosta, koska ei haluttu rasittaa ekakertalaista turhan raskailla suorituksilla. Viimeisellä kierroksella alkoi takapotku jo mennä vähän vinksalleen, kun ei jaksettu kunnolla enää potkaista vauhtia veden vastuksen takia. Kuulemma hienosti poika ui, mutta huomaa, että Romppu ei ihan vielä hallitse takaosaansa kunnolla ja takajaloissa ei vielä ole hirveästi lihaksia, koska  välillä takapää meni ihan vinkuralleen ja jalat potkivat tasan. Mennään kuitenkin tässä talven aikana käymään luultavasti vielä pariin otteeseen, jos vaan saadaan sovittua kimppakyytejä. Helmikuussa Rompulla on eka näyttely, joten jätetään uimatouhut sitä ennen vähän vähemmälle ettei kloori tee hallaa turkille.

 Nellin vuoro oli Rompun ja Gn välissä ja Nelli uikin jo kuin vanha tekijä. Kuninkaallisen rauhallisesti Nelli polski menemään, tai pitäisi ehkä mieluummin sanoa, että lipui, koska uinti oli tasaisen varmaa ja rauhallista. Nelli ui kaikkein eniten, ja viihtyi altaassa hyvän tovin. Vähän puuskutteli kierroksen jälkeen, mutta levättyään jaksoi taas reippailla menemään. Huomasi, että Nelli on uinut kesällä paljon!


Gloria ui viimeisenä ja olin todella tyytyväinen senkin uintiin. Gloria ui viimeksi kuusi puolikasta kierrosta, mutta koska Gloriakin oli uinut todella paljon kesällä, vedettiin tällä kertaa paljon enemmän. Ensin Gloria "lämmitteli" uimalla kaksi puolikasta ja koska puhtia löytyi niin tehtiin vissiin kaksi tai kolme kokonaista kierrosta putkeen. Sen jälkeen Gloria sai vielä muutaman kerran hakea lelua altaasta, tosin se piti tökätä sen nenän eteen uintireitille, että se viitsi ottaa sen suuhunsa. Glorian uintiasentoa kehuttiin, ranka on kuulemma suora ja Gloria käyttää kaikkia raajojaan tasaisesti ja hyvin.

Huh, itselläni on ainakin tuhat postausta luonnoksissa, mutta kuvia on rajallisesti, koska en tykkää pitää kameraa talvela mukanani. Onko lukijoilla siis halukkuutta lukea kuvattomia postauksia vai pyrinkö postailemaan hieman harvemmin, mutta aina kuvallisia postauksia. Heittäkääpä kommentti!:) Tämän postauksen kuvista kuuluu iso kiitos Annikalle.

torstai 6. marraskuuta 2014

These are the days we won´t forget



Sunnuntain treeneihin sitten, eli aamupalan jälkeen lähdettiin jälleen hallille. Aamun aloitti Riikan treenit, ja olin päättänyt jo etukäteen tehdä töitä tunnarin ja noudon kanssa. Tunnaria ei oltu aloitettu ollenkaan, koska en vaan tiennyt miten aloittaa. Halusin saada haistelun mukaan alusta asti, jotta myöhemmin ei tulisi ongelmia.

Aloitettiin ihan vain piilottamalla yksi tunnarikapula yksinkertaiseen piiloon näkyville. Käytin namin etsinnästä tuttua sanaa "etsi", jotta Gloria keskittyisi nenän käyttöön. Keskittyihän se, mutta sen nenän haussa taisi pikemminkin olla makoisat lihapalat kuin tylsä tunnarikapula, joka ei edes haissut herkuille... Kyllä se sen pienen pohdinnan ja muutaman toiston jälkeen toi. Tämän jälkeen piilotettiinkin oma tunnarialustalle, jossa oli naulattuna kiinni muutamia kapuloita ja oma laitettiin niiden sekaan. (Koira ei voi tuoda väärää, koska väärät ovat kiinni alustassa...) Lähetin taas "etsi" käskyllä liikkeelle ja se meni ja haisteli, mutta kun nameja ei taaskaan löytynyt, se ärsyyntyi ja alkoi kokeilemaan kaikkea kivaa. Se yritti nyhtää vääriä kapuloita irti alustasta, se kokeili kohteelle menoa, peruutti, haukkui tms. Lopulta se osui vahingossa omalle kapulalle ja sai herkkunsa! Muutamia toistoja, mutta ei se nyt ihan niin mennyt kuin olisi pitänyt. Riikka sanoikin, että tämän kanssa saadaan luultavasti tehdä paljon töitä...


Noutoa tehtiin myös ja sehän meni sitten kuin vanhalta tekijältä. Ongelmana on ollut vinohko palautus, mutta tällä kertaa sekin oli ihan nätti. Riikka antoi vinkiksi, että ottaisin kapulan Glorialta toisella kädellä, jolloin en kumartuisi sen päälle eikä Glorialle tulisi tarvetta väistää lähestyvää kättä. Toimi hyvin!:)

Katan kanssa tehtiin sitten seuruuta edelleen. Sivuaskelia, peruutusta ja sen sellaista. Loppuun vähän jääviä. Hyvin meni ja Gloria oli taas hyvällä meiningillä mukana. Tähän oli sitten hyvä lopettaa viikonlopun treenit ja piakkoin tämän, ja pienen noutoon liittyvän infopaketin jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti!

Tähän loppuun mun on pakko hehkuttaa meidän viimeisten päivien tunnari treenejä. Gloria on edistynyt ihan mielettömän paljon ja haistelu on jo hyvin mukana tekemisessä. Olen siis Riikan ohjeen mukaan piilotellut tunnarikapulaa lenkillä ja treeneissä johonkin pusikkoon, metsään, varvikkoon, heinikkoon tms. mistä se ei näy ja mistä Gloria pystyy ainoastaan nenää käyttämällä sen etsimään. (Ja tähän väliin pitää mainita, että minä, joka on siis puutöitä harrastanut viimeksi seiskalla, tein omin kätösin meille kaksi tunnaria. Mitä sitä ei koiransa treenien eteen tekisi?;) ) Mutta siis ollaan tehty näitä aika paljon ja Gloria tykkää ihan hirveästi. Se oikeasti haistelee kunnolla, ja pari kertaa olen jopa piilottanut kapulan ihan heinikon alle niin, että se ei löytäisi sitä ellei käyttäisi nenäänsä aktiivisesti. Näilläkin kerroilla se on kapulan löytänyt. Ihan mieletöntä. Tämä on muuten omasta mielestäni myös kiva leikki, jonka voi opettaa kaikille koirille aktivoinniksi! Postauksen kuvat on (c) Jessica Varjonen. Iso kiitos kuvista.