Tuutin täydeltä kuulumisia!

Edellinen postaukseni on tosiaan kirjoitettu elokuussa ja sen jälkeen en ole postannut kerrassaan mitään. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään ei olisi tapahtunut. Oikeastaan täysin päinvastoin. Viime kuukausina on tapahtunut ihan kauheasti asioita. Ehkäpä siinä on jopa se syy, miksi en ole jaksanut raahautua näppäimistön ääreen. Tänne kirjoittelun sijaan meidän blogi on muuttanut ainakin osittain instagramin puolelle, josta löytyy koirakuulumisia kuvina. Kyllästyin ainaiseen koiratulvaan henkilökohtaisen instagram-tilini puolella, joten loin koirille ihan oman kanavan. Sinne on helpompi postailla, kun ei tarvitse kirjoitella megastooria päivän tapahtumista, vaan voi vain todeta, että "olipa hyvä päivä" tai  "treenit sujui kivasti". 

Koirien kanssa ollaan tanssittu lokakuun kisakorkkauksen jälkeen ihan antaumuksella. Ollaan käyty nyt muutamaan otteeseen ohjatuissakin treeneissä Jyväskylässä. Kyseessä on  viikottainen temppu ja tekniikka ryhmä, jossa treenataan kuvauksen mukaisesti koiratanssin temppuja ja tekniikkaa. Yritin ilmoittaa meidät kisaavien ryhmään, mutta harmikseni oma jumppa osui päällekäin ryhmän kanssa eli meidän oli tyytyminen tähän. Onneksi homma meni kuitenkin näin, sillä nykyisessä ryhmässä yhdistellään myös liikkeitä musiikkiin ja tehdään kaikkia hauskoja harjoituksia, joissa ohjaajakin pääsee sinne mukavuusalueensa ulkopuolelle. Rompulle ja Glorialle sopii tällainen treenaaminen paljon paremmin, sillä pelkkä kisanomainen treenaaminen ei sovellu meidän kaksikolle. On myös ollut kiva tehdä välillä koirien kanssa jotain ihan erilaista ja stressitöntä. Gloria on varsinkin nauttinut temppuilusta ja uudenlaisista treeneistä.

Blogin puolella en olekaan vielä avannut meidän koiratanssin kisakokemuksia. Käytiin siis westiekerhon järjestämissä KT-kisoissa reipas kuukausi takaperin. Kilpailut järjestettiin tutussa hallissa Akaalla ja kilpailun kaikki osallistujat olivat westieitä. Gloria kisasi HTM-luokassa ja Romeo puolestaan freestylessä. Molempien koirien suorituksiin olin pääosin oikein tyytyväinen. Molemmilla palkattomuus ja kesto olivat vaikeita, mutta niin me vaan selvittiin ehjin nahoin esiintymisestä ja ensimmäisistä kisoista koiratanssin puolella. Glorialle napsahti  htm:n toinen sija ja Romeo puolestaan tuli freestylessä kolmanneksi. Kumatkaan eivät jääneet kauas tai näin joku minulle sanoi, sillä itse en ymmärtänyt pisteytyksestä höykäsen pöläystä. Edes pikaisen googlettelun jälkeen en ole selvillä siitä, mistä se kuma oikeastaan edes tulee. Jos jollakin lukijalla on tietoa asiasta niin valaiskaa ihmeessä tietämätöntä!

Koiratanssin lisäksi ollaan tehty hieman tokoa Romeon kanssa. Viikkoa ennen KT- kisoja oltiin Ojamiehen Maijun tokokoulutuksessa, josta saatiin hyviä vinkkejä Romeon häiriöherkkyyteen. Sen jälkeen taukoiltiin tokosta noin kuukauden verran, kunnes nyt perjantaina päästiin peruutuksen vuoksi Haukkuvaaraan tokovalmennukseen. Siellä harjoiteltiin meille juuri nyt hyödyllisiä juttuja, kuten sosiaalista palkkaa, kaukokäskyjä ja kisamaista seuruuta. Saatiin jälleen hyviä vinkkejä, joiden avulla toivottavasti päästään taas rahtunen eteenpäin meidän kisatavoitteessa. Lisäksi Romppu sai jälleen harjoitella häiriökestoa, kun treenikavereina oli jälleen uusia tuttavuuksia ja uusi paikka. Meidän tokoilu tuntuu noudattavan tällä hetkellä sellaista "hitaasti, mutta varmasti" periaatetta. Se sopii minulle ihan hyvin, vaikka olenkin kisatavoitteiden kanssa kovin malttamaton. Toisaalta ilman treeniä ei voi odottaakaan, että tuloksia tulisi kovinkaan nopeasti. Nyt pitäisi siis jättää nuo kuukauden treenitauot pitämättä ja keskittyä treenaamaan säännöllisesti. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun ulkona on karmean paljon pakkasta eikä paikkakunnalla ole treenihallia...



Rallytokon puolelle puolestaan kuuluu turhautumista. Se alokkaan viimeinen tulos on nyt sitkeämmässä kuin liisteri. Se ei meinaa millään haluta löytää tietänsä meidän kisakirjaan. Joskus minä mokaan, joskus koira mokaa ja joskus mokataan molemmat. Romeon kanssa käytiin pari kuukautta sitten kisaamassa Muuramessa, ja jouduttiin jälleen pettymään. Keskeytin suorituksen, kun hommasta ei vaan tullut yhtään mitään. Eniten ärsyttää se, että Romppu osaa kaikki kyltit ja kotona sen suorittaminen on iloista ja teknisesti hienoa katsottavaa. Kisoissa tuntuu vaan tekeminen kauhean nihkeältä ja innottomalta. Itse olen myös alkanut ottaa paineita tuloksista, sillä nyt ollaan jo käyty kuusi kisaa alokasluokassa ja niistä neljä on hyllytetty tai keskeytetty. Tietenkään kisata ei saisi vain tulosten takia, mutta nyt alkaa kyllä tuntua jo todella turhauttavalta käydä kerta toisensa jälkeen epäonnistumassa kisoissa.

Auringon paistetta ja aaltojen loisketta

Laiska bloggaaja ilmoittautuu. Montakohan kertaa minun on pitänyt tulla tänne kirjoittelemaan kuulumisia? Nyt kuitenkin kaverin ankaran painostuksen ja uuden koneen innostamana päätin tulla päivittelemään pienen pienen postauksen meidän lomakuulumisista. Tai oikeastaan koirien lomakuulumisista, itse olen raatanut töissä, jotka onneksi loppuivat pari päivää sitten...

Koirat ovat tosiaan viettäneet rentoakin rennompia lomapäiviä viimeiset kuukaudet. Romppu pitää vahtia talon etupihalla ja haukkuu jokaisen ohi kulkevan pyörän, käveliän ja koiran ulkoiluttajan. Se on sen kesäduuni eikä siihen auta kiellot eikä karjumiset. Silloin kun alkaa liikaa nyppimään niin jätkä lentää sisälle, mutta usein se pääsee jo viiden minuutin kuluttua takaisin pihalle, koska ovea raapiva ärrimurri on ärsyttävämpi kuin pihalla huutava ärrimurri. Gloria puolestaan istuskelee kuistilla ja osallistuu vahtimiseen ainoastaan rankoissa tapauksissa, kuten silloin kun auto tai pyörä tulee pihaan asti. Silloin vilahtaa kaksi valkoista salamaa ovesta sisälle vastaanottamaan tulijoita suuren räyhäkän saattelemana!

Kesäkuussa käytiin koiratanssin möllikisoissa Akaalla. Oli ihan mielettömän kiva päivä, vaikka koreografiat olivat ihan vaiheessa ja niitä ei oltu treenattu montaakaan kertaa. Paula ja Kerttu oli reissuseurana, ja paikalla olevat koiratanssijat oli kaikki todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä, joten päästiin heti juttuun mukaan! Muutenkin koiratanssiporukassa vallitsi mukavan kannustava ja lämmin ilmapiiri, joka oli ihan eri meininkiä verraten esim. tokokokeiden tunnelmiin. DT-areena oli kuumasta ja aurinkoisesta säästä huolimatta säilynyt ihanan vilpoisana, mikä oli helpotus ainakin meidän koirille. Pääsi siellä päivän aikana meitäkin pieni koiratanssikärpänen puraisemaan ja ilmot lähtee molemmilta koirilta westiekerhon järkkäämiin kisoihin heti, kun ilmo aukeaa!

 Koirat hoiti mölleissä hommansa upeasti ja katkeamattomalla kontaktilla. Rompun koreografia oli simppeli ja helppo eikä sillä freestylen kovatasoisessa mölliluokassa päästy sijoille, mutta sitäkin tärkeämpää oli Romppiksen hieno työmoodi, jota se ei ole tähän asti esitellyt kisoissa kertaakaan. Hyvä fiilis jäi siis Romeon ohjelmasta. Gloria neiti puolestaan tanssahteli hienolla HTM-koreografiallaan kolmanneksi. Meillä oli kuulemma kaunis katkeamaton kontakti ja niin meillä kyllä olikin. Gloria oli super ja teki parhaansa niinkuin se tekee aina! Tiedättekö sen tunteen, kun oman koiran on tuntenut monta vuotta ja sen kanssa on hitsautunut niin hyvin yhteen, että sen ajatukset tietää yhdestä vilkaisusta? Minä tiedän ja olen huomannut sen tänä kesänä Glorian kanssa useaan otteeseen! Oli siis hienoa, että meidän yhteisymmärrys ja kontakti välittyi myös katsojille. Itse koreografialla ei kovin paljon juhlittu, sillä oma koiratanssillinen silmäni ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi, joten seassa oli aika paljon vain päämäärätöntä käppäilyä. Mutta mitäpä tuosta, pikkuhiljaa kehitytään!

Möllien jälkeen ei olla oikeastaan kisailtu ja treenailtukin on hyvin vähän. Pääasiassa ollaan käyty kentällä ainoastaan rallytokon viikkotreeneissä, jonne olen ottanut mukaan aina molemmat koirat. Romeon kanssa ollaan saatu hyviä vinkkejä paineistumiseen ja korvien häviämiseen, ja Gloria on puolestaan hionut tarkkuutta etenkin takaosaa vaativiin tehtäviin. Romeon kanssa se viimeisen alokkaan tuloksen metsästäminen olisi tarkoitus aloittaa syksyllä ja jatkaa siitä suorilla avoimeen. Glorian kanssa puolestaan katsotaan kisailuja kunnon mukaan. Neidin kanssa on ollut nyt jos jonkinlaista terveysongelmaa, mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää. Toivotaan, että neiti tervehtyisi tässä syksyn mittaan!:) Postauksen kuvat ovat varmaan ainakin kymmenettä kertaa peräkkäin ystäväni Paulan käsialaa ja kiitän oikein isosti, että sain jälleen nämä kuvat tänne blogiin laittaa!

Kisoja kisojen perään!

Pääsykokeet on sen verran vienyt mehuja tästä kirjurista, että blogin puolelle ei sattuneista syistä ole tekstiä syntynyt. Nyt tulin kuitenkin päivittelemään vähän meidän kisakuulumisia sekä pikkuisen muitakin kuulumisia. Valmistautukaa maratoonipostiin, sillä juttua riittää runsain mitoin.

 Kevät on mennyt ihan hurjaa vauhtia. Välillä ihan hirvittää, että mihin tämä aika oikein katoaa. Juurihan sitä jänskätettiin kevään YO-kirjoituksia ja pääsykokeet oli pieni siintävä pilkku tulevaisuudessa. Nyt on kuitenkin molemmat onneksi onnellisesti ohi! YO-kirjoitukset meni mainiosti omalla kohdallani ja uskaltaapa ne kai täällä blogin puolella julkaistakin. Koko potiksi tuli äidinkielestä E, ruotsista E, psykasta E, terveystiedosta E ja enkusta M. Pääsykokeiden kirjallinen osio puolestaan oli toukokuun alussa ja se meni onneksi suuren stressaamisen jälkeen läpi. En varmaan ole täällä blogin puolella paljastanutkaan, mutta hain siis luokanopen koulutukseen Jyväskylään. Hakijoita oli tänä vuonna liki 1800 eli todella vaikeaa on päästä sisälle, mutta siihen tässä kumminkin ollaan tähtäämässä. Soveltuvuusosio ei sitten mennytkään niin tähdellisen täydellisesti, mutta parhaani yritin ja nyt katsotaan mihin se riittää!

Mutta nyt kisakuulumisiin eli 7.5. lähdettiin aamulla ajoissa ajelemaan kohti Kuopion Viiksi-areenaa. Matka täyttyikin draamasta ja vauhdikkaista käänteistä, joten onneksi oltiin varattu aikaa riittämiin. Eksymisten, kuumuuden, kanin teilauksen ja muiden selkkausten jälkeen päästiin perille ihan aikataulussa, mutta oltiin kaikki aikamoisen hermoromahduksen partaalla. Syytän siis päivän radan tapahtumista omaa huonoa mielentilaa ja kaameaa hellettä...

Tuomarina meillä oli siis Tytti Lintenhofer. Tytin tekemällä radalla oli kylttejä aika runsaasti meidän treenien kylttimäärään nähden. Yhteensä 15, mikä on Rompulle ainakin vielä ihan liikaa... Vaikeimpia oli varmasti pujottelu edestakaisin juosten ja vasemmalle käännökset. Lisäksi tiesin, että hallin pohja tulisi todennäköisesti olemaan Romeolle ongelma, mitä se kyllä olikin. Nenä ei meinannut irrota alustasta sitten millään. Jälkiviisaana on helppo todeta, että olisimpa keskeyttänyt, mutta eipä taas tullut radalla mieleen...

Olen jo hävittänyt meidän tuloslomakkeen, mutta lopullinen tulos oli HYL TVÄ, koska olin huonomuistisena ohjaajana unohtanut, että puolikurra on radalla kielletty. Niimpä tuomari radan jälkeen tuli vilkaisemaan pantaa ja meidän suoritus oli sitten siinä... Jälkikäteen laskeskelin kuitenkin pisteet, jotka ei haistelun ja lukuisten rintamasuuntavirheiden takia olisi kuitenkaan riittäneet hyväksyttyyn tulokseen... Eipä siinä mitään, tulomatkalla juhlittiin Paulan ja Kertun hienoa suoritusta ja syötiin jätskiä. Hyvä reissu se oli tuloksesta huolimatta ja välillä on ihan kiva käydä kisareissuilla vähän kauempanakin!

15.5. olikin sitten Jyväskylän kisojen vuoro. Sää ei suosinut, vaan vettä tuli taivaan täydeltä, kun ajeltiin kisapaikalle. Tällä kertaa mukana oli molemmat koissut, Romppu alossa ja Gloria avossa. Gloria oli tosiaan myös ollut ilmottuna Kuopioon, mutta ne pirskatin juoksut ei ottaneet loppuakseen ennen kisoja ja päätin sitten lopulta ettei lähdetä muiden suorituksia pilaamaan juoksuhajuilla.

Tällä kertaa tuomarina oli puolestaan Hannele Pirttimaa. Kenttä oli kaikeksi onneksi tuttu möllikisoista ja näyttelytreeneistä, joten sen puolesta ei ollut jännittämistä. Sääkin alkoi kirkastua pikkuhiljaa ja rataan tutustumisen aikaan vettä tihkutteli enää hyvin pienesti. Rata itsessään oli ihanan simppeli ja viisi kylttiä lyhyempi kuin Kuopiossa. Olisi tehnyt mieli mennä halaamaan tuomaria, kun näin radan, sillä se oli kuin meille tehty. Rata ei sisältänyt vauhdin muutoksia eikä mitään kauhean vaikeita kylttejä. Se oli kivan pituinen, sellainen "perus" rata, ilman turhia kommervenkkeja.

Romppulan vuoro oli ensiksi ja tavoitteena oli pitää nenä irti maasta ja saada pisteet sen 70 yläpuolelle ja siinähän me onnistuttiin. Nenukka ei pyrkinyt maahan kertaakaan radan aikana ja pisteitäkin kertyi komeat 89p. Radan jälkeen fiilikset oli mitä hienoimmat, koska rata oli minusta tosi hieno ja Romeo teki keskittyneesti ja varmasti töitä. Kuopion kisojen ongelmista ei ollut tietoakaan, sillä vire pysyi helposti ylhäällä radan loppuun asti ja nuuskimisesta ei ollut tosiaan tietoakaan.

Glorian vuoro oli sitten vähän myöhemmin iltapäivällä. Luokkien välissä satoi taas kaatamalla, mutta kuin ihmeen kaupalla sade lakkasi taas luokan alkaessa. Rata oli avossakin pidetty simppelinä ja aika lyhyenä. Kylttejä taisi olla 13kpl, ja vauhdinmuutoksia ei taaskaan ollut. Meidän onneksemme myös hyppy oli jätetty pois, joten lähdettiin onnellisin mielin yrittämään ekaa AVO-tulosta.

Tällä kertaa en tehnyt sitä virhettä, että olisin ottanut neidin liian aikaisin tekemään hommia. Vasta edellisen koirakon tehdessä vikoja kylttejä huikkasin neidille treenikäskyn. Ennen omaa vuoroa palkkasin Glorian pienestä seuruupätkästä ja sitten mentiin radalle. Porkkanahäntä vipatti ja neidin naama nauroi eli fiilikset oli kutakuinkin kohdillaan!

Ratahan menikin sitten erinomaisesti. Vähän meinasi taas loppua kohden tipahtaa vire, mutta mielialan laskusta huolimatta päästiin onnellisesti loppuun. Houkutus meni tosi hienosti eikä Gloria reagoinut lihapullien kutsuvaan tuoksuun saatika tylsään leluun, joka oli toisella puolella. Toinen juttu mistä olin ihan älyttömän ylpeä oli takaosan käyttö. Siihen ollaan satsattu lukuisia treenikertoja ja nyt vihdoin treenit on tuottaneet tulosta. Mielettömän hienoa!! Loppusuora tehtiin hyvin hitaasti, ja seuruu lähti vähän levähtämään, mutta koska rallyssa tuollaisia pikkuseikkoja ei huomioida niin virhepisteitä ei sieltäkään kerääntynyt.

Radan jälkeen kiirehdin palkkaamaan Glorian ja sitten jänskättiin tuloksia. Hypin innosta, kun kävin tsekkaamassa tuloslistan. Siellä komeili 85p eli meidän ensimmäinen hyväksytty tulos avoimesta. Olin tosi ylpeä neidistä ja ehkä inasen myös itsestäni. Kaiken kruunasi vielä iloisesta meinigistä saatu tuomaripalkinto. Kesän ajan pidetään Glorian kanssa taukoa kokeista, sillä meillä ei ole tulosten kanssa kiirettä. Syksylle olen kisoja kaavaillut eli jospa me silloin käytäisiin hakemassa ne kaksi puuttuvaa tulosta. RTK2 tälle vuodelle olisi hieno saavutus ja ehkä me päästään kesän rallykurssin innoittamana pyörähtämään voittajassakin joskus!

Naurua, lihastuskaa ja karvakavereita...

= Doboa! Käytiin jokunen viikko sitten  pääsykokeisiin lukemisen välissä meidän nuorisojaoston järkkäämässä lajiesittelypäivässä. Valitettavasti ei päästy aamusta mukaan noseworkkiin, mutta doboon sentään ehdittiin mukaan iltapäiväksi. Alunperin Glorian piti lähteä mukaan, sillä sille lihaskunnon ylläpito ja lihastreeni olisi ollut tärkeämpää kuin Rompulle, mutta neidin aloitettua juoksut, otinkin mukaan Rompun. Toisaalta tämä olikin ihan hyvä idea, sillä tämä oli Rompulle älyttömän kivaa tekemistä ja jätkä pääsi treenaamaan lihaskunnon ohessa myös keskittymistä!

Aluksi käytiin lämmittelemässä koirat pienen lenkin muodossa. Romppu pääsi samalla tarkastelemaan itseään suurempia treeniystäviä. Onneksi jäbä sai pidettyä hermonsa kurissa eikä alkanut isottelemaan yhdellekään koiralle. Romppu tuli itseasiassa yllättävän hyvin toimeen muiden koirien seassa, ja piti hyvin kontaktia minuun. Oma lauma (= Kerttu-cairni) piti kuitenkin pitää lähellä ja lämppälenkilläkin Romeo jäi liikuttavasti aina odottelemaan kaveriaan.

Koirien lämmittelyn jälkeen päästiin me ohjaajat kunnon tulitreeniin, kun meidät laitettiin tasapainotyynyjen päälle tuskailemaan erilaisten tasapainotehtävien pariin. Nauru raikasi, kun kaikki putosi vuorollaan tyynyltä eikä horjahteluilta tosiaankaan vältytty. (Onneksi kaatumisilta sentään vältyttiin...) Samalla käytiin läpi pientä esittelykierrosta ja jotain perusjuttuja tulevista tehtävistä.

Jakauduttiin kahteen ryhmään, joista aina toinen teki hommia ja toinen piti lepotaukoa. Kolmen tunnin tutustumisen aikana päästiin hommiin niin me ohjaajat kuin myös koirat. Aluksi me ohjaajat käytiin tutustumassa palloihin ja sen jälkeen napattiin koirat mukaan. Romppu pääsi heti alkuun pelästymään päin vierivää palloa, mutta onneksi pääsi siitä aika nopeasti yli. Herkkujen perässä se nousi palloa vasten, mutta pallolle hyppääminen olikin sitten jo jänskempi juttu. Kokonaisuudessaan Romppu uskaltautui pallon päälle pariin otteeseen päivän aikana, mutta pääasiassa se mietiskeli etutassut pallon päällä elämän menoa, kun itse yritin kannustaa sitä pomppaamaan päälle asti.

Tasapainotyyny oli enemmän Rompun mieleen ja siihen se lykkäsikin heti etutassut oikeaoppisesti päälle. Takajalkojen kontrollointi olikin sitten hivenen haasteellisempi juttu, ja koivet ei millään menneet sinne minne olisi pitänyt. Takamuskin painoi ja Rompun mielestä oli paljon helpompi istua kuin aktiivisesti työstää takajalkoja sinne tyynyn päälle. Hauskaa poikkelilla kuitenkin oli ja vettä kului ihan hurjan isoja määriä, kun poitsu latki aina kunnon kupillisen omien vuorojen välillä. Veden kulumisesta huomasi kyllä kuinka raskasta homma oli koiralle. Viimeistään sen huomasi illalla, kun kotiin palattuamme koiraa ei näkynyt muutamaan tuntiin missään. Kopasta kuului vaan kova tuhina, kun Romppu nukkui niin sikeästi! Parin päivän päästä pystyin sanomaan, että kyllä tuntui omassakin kropassa. Etenkin sisä- ja takareidet oli päivän jälkeen aika jumissa eli oli tuo tehokasta treeniä ihan omistajallekin!

Tällä lailla loppuun pahoittelut postaustahdin hitaudesta. Viikot kuluu ihan mielettömällä vauhdilla ja kevät on tuonut tullessaan paljon muutoksia ja vaihtuvia olosuhteita. Alku kevään luin yo-kirjoituksiin, sen jälkeen pääsykokeisiin ja nyt pääsykokeiden ollessa ohi olen tutustelemassa mahdolliseen tulevaan työhöni päivisin. Kiirettä siis pitää, ja vaikka koirien kanssa olenkin puuhannut ja treenannut paljon kaikenlaista, ei kaikki ole nyt keväällä päätynyt ihan blogiin asti! Kommentit piristäisi mieltäni kuitenkin paljon ja olisi kiva, jos vielä kanavalla olevat lukijat kuittailisi postauksiin jotain, että tiedän moniko näitä mun päivittelyitä lukee!

Rallyn ratatreenit 9.4.

Meidän vakkari treenikentälle päätettiin kaupungin toimesta rakentaa muutama väliaikainen "konttitalo", joten jouduttiin vaihtamaan treenikenttää. Edelliselle kentälle ajoi meiltä kotoa minuutissa, mutta uudelle kentälle on vartin matka, joka muuten tuntuu pitkältä, kun aijemmin kenttä on ollut niin helposti saavutettavissa. Uusi kenttä on ihan kiva, ja ehkä häiriön kannalta paremmalla paikallakin, kun vieressä kulkee autoja, pyöräiliöitä ja välillä myös kävelijöitä. Rompulle se oli ainakin keskittymisen kannalta selkeästi vaikeampi kuin entinen kenttä.

Sain tosiaan vähän aikaa sitten avaimen kennelkerhon kopille, jossa käytiin tänään tekemässä ratatreeni. Itselläni ei ole kylttitelineitä, joten oli kiva päästä treenaamaan välillä kokonaista rataa telineineen kaikkineen. Pohja oli vielä hiukan märkä, mutta eipä tuo meitä pahemmin haitannut. Radasta tehtiin loppujen lopuksi aika simppeli kahdeksan kyltin rata, jossa oli muutamia pysäyttäviä tehtäviä ja muutamia käännöksiä. Otettiin mukaan muutamat vaikeammat AVO-kyltit, kuten 360-vasemmalle ja istu-seiso-ohj. kiertää.

Kerttu teki ekana radan ja oli kyllä ihan fiiliksissä tekemässä hommia. Gloria pääsi tekemään Kertun jälkeen. Olin aluksi ajatellut, että tehdään ratatreeniä palkatta, mutta siellä tuli niin mahtavan näköisiä käännöksiä, joita ollaan tahkottu ties kuinka kauan, että palkkasin lopulta melkeimpä joka toisella kyltillä. Neidillä oli joku kaasuvaihde päällä, sillä se pisti tuulemaan ihan hurjalla enegialla. Sen seuruukin oli pitkästä aikaa niin ihanan näköistä, että alkoi melkein tehdä mieli ilmoittaa se tokokokeisiin,vaikka meidän pitikin jo eläköityä siitä lajista... Loppuun tehtiin seuraamisen tempon muutoksia ja neiti loisti. Etenkin hidas seuruu oli vaan niin sanoinkuvaamattoman hieno!

Romppula Pomppula pääsi tekemään viimeisenä. Alku oli todella hieno ja ensimmäiset kyltit meni uudesta paikasta huolimatta hienossa kontaktissa. Loppu rata meni kuitenkin iha pelleilyksi, kun viereisellä tiellä meni lapsia ja pyöriä, jotka on molemmat Rompulle tosi vaikeita häiriöitä. Sain Romeon aina välillä takaisin kontaktiin, mutta se jäi koko ajan jälkeen, puhahteli ja jäi kyttäilemään tielle päin jne. No itse sain jälleen muistutuksen tästä samaisesta asiasta, mikä itseasiassa pitäisi jo muistaa. Älä vie Romeota uuteen paikkaan tekemään rataa. Otinkin nyt tavoitteeksi, että käydään joka viikko vähintään kahdessa uudessa paikassa leikkimässä. Mennään häiriöisiin paikkoihin esim. keskuspuistoon tai markettien parkkipaikoille ja ihan vaan leikitään ja hömppäillään. Ehkä myös naksutellaan kontaktin hakemista ja ohituksia. Ei edes yritetä tehdä mitään rataa tai pitkiä seuraamisia. Tärkeimpänä olisi nyt se, että Romppu rentoutuisi uusissa paikoissa ja sitä kautta pystyisi keskittymäänkin paremmin. Tämä suunnitelma osoittautui erinomaiseksi, kun käytiin tässä eräänä päivänä kauppareissun yhteydessä naksuttelemassa kontaktia ihmishälinässä. Alku oli vaikea, mutta kun hetken aikaa käveltiin niin alkoi kontaktikin löytymään.

Liikaa duunii, liian vähän aikaa...

Kauheasti on taas kuulumisia kerrottavana. Olisi ehkä helpompaa postailla säännöllisemmin niin ei olisi kerralla niin paljon juttuja päiviteltävänä. Yo-kirjoitusten parissa meni tosiaan alkuvuosi ja viimeisen aineen eli psykologian kirjoitin maaliskuun vikoina päivinä. Nyt olen jo saanut alustavat pisteet takaisin ja ihan hyvillä mielin odottelen lopullisia tuloksia takaisin. Osa olisi voinut mennä paremminkin, osasta puolestaan yllätyin kuinka hyvin olin loppujen lopuksi saanut asioita paperille. Kirjoitusten jälkeen reissasin pari päivää Tukholmassa ja palatessani kotiin aloitin lukemisen pääsykokeisiin. Pääsykoeaineisto on hurjan kiinnostava, mutta mieltä jäytää koko ajan pieni stressi, sillä opiskelemaan pääsee loppujen lopuksi todella pieni osa hakeneista. Tulevaisuus ei siis vielä näytä täysin selkeältä ja kirkkaalta, mutta valoa kohti mennään!:))

Koirat on tosiaan olleet hieman vähemmällä huomiolla kirjoitusten takia. Kisoihin ei olla päästy eikä treeneihinkään olla lähdetty. Pakollisten lenkkien lisäksi olenkin aktivoinut koiria kotona. Ollaan tehty erottelukepillä treeniä noseworkin pohjustukseksi sekä vahvisteltu joitakin rallytokon liikkeitä. Rompun olen välillä ottanut pihaan tekemään merkin kiertoa tai estehyppyä, jotta vähän edistyttäisiin tokonkin parissa. Nyt keväällä treenaaminen helpottuu hieman välineistön osalta, kun sain avaimen kennelkerhon kopille, josta löytyy toivon mukaan tokokalusto ja rallyn kyltit. On jo aikakin päästä tekemään ylempien luokkien juttuja eikä aina jumittua alempien luokkien liikkeisiin.

Rahapussiini on puolestaan iskemässä krooninen rahapula, sillä kevään koulutustarjonta näyttää erityisen kiinnostavalta ja hyvin houkuttelevalta. Kaikilla seuroilla on tulossa ihan kaikkea aina yksityistunneista koetreeneihin ja takaisin. Tällä hetkellä olen laittanut ilmon yhteen rallykisaan ja yhteen harrastusjuttuun, mutta ehkäpä sitten kesällä, kun pääsykokeet on kunnialla ohi, päästään osallistumaan kaikkeen kivaan ihan kunnolla. Westiekerholla oli erityisen paljon jännittävää harrastustoimintaa tulossa ja parit rotumestiksetkin oli saatu tälle vuodelle järkkääntymään. Rallytokon mestiksiin lähdetään ehdottomasti. Tokon mestikset puolestaa voi jäädä väliin, sillä herra häiriöherkkä ei pysy vieläkään  paikallamakuussa, jos muita koiria on ympärillä.



Tokon kanssa ollaan tällä hetkellä siinä ei-niin-kivassa vaiheessa, jossa edistystä ei tunnu tapahtuvan, koska ainoa asia johon oikeasti tarvitaan treeniö on häiriökesto ja ylipäätään kesto. Kaikissa liikkeissä on hyvät pohjat. Seuruu sujuu pienissä pätkissä, alokkaan ainoa jäävä sujuu, luoksetulo on ok ja kapulan pitokin on kivalla mallilla. Ajan puutteen vuoksi tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän työläältä raahata itsensä, koiransa ja treenikamansa kentälle. Sitten kun treenit pitäisi vielä suunnitella ja kirjata ylös, on koko ilta vierähtänyt koirien parissa ja pääsykokeista on jäljellä muisto vain. Nyt kevään mittaan, kun kentät kuivuu ja aurinko alkaa pilkautella säteitään, alkaa treeni-intokin kuitenkin heräilemään, joten tokoilukin ottaa varmaan taas suunnan ylöspäin.

Gloria puolestaan kävi hierojalla jo jokin aika sitten. Se oli paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmilla kerroilla. Ainoa jumialue löytyi kallonpohjasta ja sekin saatiin hyvin avautumaan. Hieroja huomasi Glorian silmän yläpuolella kuitenkin pienen "syylän" jota pitäisi lähiaikoina käydä näyttämässä eläinlääkärille. Vaarallinen se ei todennäköisesti ole eikä se ole edes kasvanut, mutta se on niin lähellä silmää, että se voi alkaa hankaamaan jos se vähänkään tuosta paisuu. Lisäksi cartrophen pistossarja on edelleen mietinnän alla. Neiti on liikkunut hieronnan jälkeen kivasti, mutta ihan noin ennaltaehkäisevänä hoitona nuo pistokset voisivat olla paikallaan jossakin vaiheessa kevään aikana. Juuri tässä iltalenkillä kuitenkin katselin miten kivasti se liikkuu ja pidänkin peukkuja, että kunto pysyisi nyt hyvänä ja saataisiin lihaksisto pysymään kivassa kunnossa tukemassa niveliä! 

Dance with me, one more time!

Lähdettiin Glorian kanssa lauantaina pitämään pientä taukoa kirjoituksiin lukemisesta. Mietin pitkään uskallanko edes lähteä, kun yo-kirjoitukset alkaa tosiaan ensi viikolla. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin, että totaalinen pään nollaaminen ennen kirjoituksia tekee vain hyvää. Sitä paitsi paniikkitilanteessa olisin ehtinyt lukea autossa parin tunnin matkan Akaalle ja takaisin. Pieni paniikkitilannehan siinä sitten lopulta iski, joten kirjat eivät päässeetkään lojumaan jalkatilaan, vaan kertailin ahkerasti koko paluumatkan. Äiti lähti onneksi kuskiksi niin ei tarvinnut itse ajaa, vaan sain rauhassa lukea.

Westiekerhon koiratanssipäivässä siis käytiin lauantaina. Olen kuolannut joka kerta tuonne mukaan, mutta milloin lomamatkan, milloin kirjoitusten ja milloin minkäkin syyn vuoksi ollaan jätetty menemättä. Kouluttajana oli Salla Haavisto, oikea huippu koiratanssija, joka on edustanut westieidensä kanssa maajoukkueessa asti. Porukassa oli mukana pääasiassa westejä, mutta oli sinne yksi paimenpoikakin mahtunut mukaan.

Koiratanssihan oli itselleni vielä ennen lauantaita ihan vierasta maaperää. Tiesin, että siinä tanssahdellaan koiran kera, mutta kaikki kisasäännöt ja koreografian koostamiset oli ihan vieraita juttuja. Harrastin vielä muutamia vuosia sitten jazz-tanssia paikallisessa tanssikoulussa, mutta esiintyminen oli itselleni ihan kamalaa ja koin alemmuuskompleksia, kun useimmat ikäiseni olivat tanssineet jo niin monta vuotta, että pakostakin tunsin itseni kömpelöksi heidän rinnallaan...;) Tunneilla kyllä tykkäsin käydä, kun joku muu suunnitteli koreografiat eikä niillä tarvinnut omaa päätä vaivata. Koiratanssissa koreografian ei onneksi ole pakko olla kovin tanssillinen , vaan se voi olla myös seuraamista musiikin tahtiin (heelwork) tai tyyliltään suhteellisen vapaamuotoinen freestyle-esitys.

Päivä koostui monista erilaisista harjoituksista ja treeneistä, joista sain inspiraatiota oman koreografian koostamiseen. Gloria pääsi pyörähtelemään, pujottelemaan ja tekemään kaikkea mahdollista, mikä oli neidin mielestä älyttömän kivaa.  Lisäksi allekirjoittanut sai shokkihoitoa muille osallistujille esiintymisen muodossa ja musiikin tahtiin hytkymisessä. Olihan se toki kauhean pelottavaa ja päivän aikana mentiin tosiaan reippaasti myös sinne epämukavuusalueelle. Oli kuitenkin kiva haastaa välillä itseään, koska kehitystä ei tapahdu jos aina vaan viihtyy siellä oman mukavuusympyrän sisällä. Saatiin päivän aikana myös esitettyä meidän kotona suunnitellun esityksen alku, ja loppuun improttiin sitten vähän jotain. Vaikka itse olinkin ihan kipsissä niin Gloria oli ihan huisi! Saatiin myös hyviä vinkkejä ja ehdotuksia koreografian jatkosuunnitteluun.

Loppupäivästä käytiin vielä seuruupositiot läpi, jotta päästään treenaamaan Glorian kanssa niitäkin kotona vielä tarkemmin. Glorialla on tokopohjan takia vahva vasemmalla seuruu. Rallytokon vuoksi ollaan nyt tehty myös oikean puolen seuraamista, mutta paikka seilaa vieläkin. Vähän testattiin myös peruuttamisen alkeita. Gloriahan osaa peruuttaa, mutta neiti tekee sen takamus maassa. Yritettiin siis peruuttamista jalkojen välissä, jolloin takapuoli pysyi ylhäällä helpommin ja pääsin palkkailemaan oikeanlaisesta peruuttamisesta.

Kokonaisuudessaa päivä oli ihan loistava ja saatiin paljon vinkkejä jatkoon. Pieni kisainnostuskin nosti päätään, mutta kokonaisen ohjelman kokoaminen tuntuu vielä vaikealta. Olen tehnyt meidän ohjelmaa ehkä n.1/3 ja siinäkin on muutamia ongelmia. Oltaisiin haluttu mukaan huhtikuun yksäripäivään, mutta pääsykokeet eväävät sen mahdollisuuden. Yritämme siis räpeltää koreografiaa kokoon kotoa käsin. Musiikki on päätetty, ohjelman alku on kasassa, koira osaa, mutta ainakin vielä tällä hetkellä yleisölle esiintyminen saa aikaan sydämen hakkaamista ja käsien hikoamista. Ehkä me syksyyn mennessä uskallauduttaisiin jo kisakentille tässä lajissa!

Kiitokset vielä treenikavereille seurasta ja tsemppauksesta, ja Sallalle huipuista vinkeistä ja ohjeista. Oli huippu päivä!

Jäällä hurvittelua!

Ollaan käyty pakkasten aikaan muutamia kertoja jäällä kävelemässä. On niin ihanaa reippailla kilometri toisensa perään tasaisella ja hyvällä pohjalla. Hiihtäjät ovat kyllä harmittavasti häirinneet lenkkeilyä (tai no me ollaan häiritty heidän hiihtämistään...). Täällä ei kuitenkaan ole erillisiä latuja lenkkeilijöille, vaan hiihtäjät ja lenkkeilijät käyttävät sulassa sovussa samoja latupohjia. Muuten ihan kiva, mutta kun omistaa tuhman saalisviettisen ärrimurrin, joka ei muka tunne "tänne" sanaa niin ei kamalasti hymyilytä. Varsinkin, kun Romeo pääsi vahingossa irti ja lähti jahtaamaan hurjalla vauhdilla ohi kiitävää hiihtäjää. Hyvä ettei käynyt housunpunttiin kiinni. Siellä se viiletti ja huusi mennessään. Arvatkaa vaan oliko mukavaa naama punaisena karjua koiraa takaisin?

Päästiin me kerran onneksi lenkkeilemään sellaiseenkin aikaan ettei jäällä ollut muita. Silloin koirilla oli oikein hauskaa, kun saivat riehua vapaana ja leikkiä porukalla. Romppu ja Kerttu vetivät kunnon painiralleja, ja Gloria toimi pikku poliisina laittaen pelin aina välillä poikki. Välillä Gloria sai tehdä rallyjuttuja, kuten puolenvaihtoja ja perusasentoja. Neiti oli niin symppis, kun puuhasi kovalla tohinalla.

Lenkin jälkeisellä viikolla koirut kävi Anulla trimmissä ja nyt niiden karvat on kuosissa. Alkoi jo ahdistaa, kun molemmat näytti pikemminkin nallekarhuilta kuin westieiltä. Äitini mielestä Romppu on symppis karvaisena, mutta omasta mielestäni se on kuitenkin paremman näköinen sporttiturkissa. Sama koskee Gloriaa, joka nuortuu trimmissä kymmenen vuotta. Tuntuu, että vien trimmiin oikean vanhuksen ja haen pois nuoren pennun. Ehkä ilman turkkia on oikeasti kevyempi liikkua!



Kaikki kuvat ovat jälleen kerran Paulan käsialaa, koska itse olen kamalan laiska ottamaan kameraa mukaan lenkille, kun hihnan päässä killuu kaksi koiraa. Eli isot kiitokset jälleen Paulalle. Onni on omistaa kavereita, jotka osaa kuvaamisen jalon taidon!:))

Kisafiiliksiä muutaman viikon takaa!

Viime viikot ovat olleet tosi hektisiä, joten en ole ehtinyt päivitellä blogiakaan pitkään aikaan. Käytiin tammikuun puolivälissä Popdog.ry:n kisoissa molempien koirien kanssa. Gloria starttasi avoluokan parissa ja Rompsula jatkoi hyväksytyn metsästystä alokkaassa. Paula ja Kerttu lähtivät mukaan ensimmäisiin virallisiin kisohinsa, joten päivä oli hurjan jännittävä kaikille!

Romeon vuoron piti olla vasta toisessa alokasluokassa. Kertulta ei kuitenkaan löytynyt sirua, joten monen sattuman kautta päädyttiinkin vaihtoon, kun Kertulle lähdettiin hankkimaan siru lähimmältä siruttajalta. Romppu heitettiin Kertun paikalle alokasluokan ekaan ryhmään ja minä juoksin nopeasti rataan tutustumiseen. Itseasiassa järjestely oli erinomainen, sillä en ehtinyt jännittää ja treenata Romppua liikaa. Oltiin lähtövuorossa jo kolmansina.

Tehtiin muutamia helppoja lämppäliikkeitä kehän ulkopuolella, mutta mentiin aika pian jo katselemaan kehää, jotta Romppu näkisi ettei siellä ole mitään pelottavaa. Kun tuomari näytti valmiilta asteltiin radalle. Radan alku meni todella hyvin. Romeo keskittyi ja teki liikkeet napakasti ja kivalla draivilla. Neljännellä kyltillä kuului kehän ulkopuolelta pienimuotoisen rähäkän äänet, ja Romppu meni hetkeksi lukkoon. Tällä kertaa olin kuitenkin jo psyykannut itseni siihen, että jos näin tapahtuu niin odotan kyltillä siihen asti, että Romeo keskittyy ja saadaan homma kasaan. Niin me siis tehtiin. Odotin Rompulta rauhassa kontaktin ja siitä se sitten lähti sujumaan uudelleen. Loppu rata meni ilman suurempia jännitysmomentteja. Tietysti tehtiin rutkasti huolimattomuusvirheitä, mutta tällä kertaa pyrittiinkin enemmän siihen, että Romppu toimisi radalla ilman pälyilyä ja jännitystä. Ja niinhän se onneksi toimikin. Saatiin kasaan ensimmäinen hyväksytty 74/100p! 




Gloria neidin vuoro oli iltapäivällä. Tyyppi oli ihan fiilikset katossa, kun se pääsi tekemään hommia. Odotus oli kuitenkin pitkä, sillä Glorian vuoro oli vasta viimeisenä. Neiti lähti kuitenkin pirtsakkana lämmittelemään, mutta vaikka tehtiinkin vain muutamia liikkeitä niin into ehti hieman lopahtaa radalle päästessämme. Rata meni puoliväliin asti erinomaisesti, mutta sen jälkeen alkoi ongelmat, kun Glorian mielestä nami olisi pitänyt saada nyt eikä kohta. Hidastelusta napsahteli virhepisteitä ja huolimattomuusvirheitä alkoi tulla. Uusittiinkin muutamia kertoja, mutta en huomannut kiinnittää huomiota uusimismatkoihin, joten uusimisten lisäksi kerättiin miinusta myös uusimismatkoista. Oli suorastaan helpotus päästä pois radalta, No, Gloria sai tottakai naminsa, vaikka hidastelu ottikin päähän. Pääasia oli kuitenkin se, että namin jälkeen neiti oli taas tosi onnellinen ja  valmis vaikka uuteenkin kierrokseen...

Glorian lopputulos ei ihan hyväksyttyyn asti riittänyt, mutta ensimmäiseksi avoradaksi se oli ihan mukiinmenevä. Nyt täytyy vaan ottaa treenin alle palkattomuus ja vastapainona tehdä enemmän palkattuja pitkiä ratoja. Takaosan käyttö täytyy myös ottaa treenin alle. Nyt joku maaginen voima veti pientä porkkanahäntää alas, ja etenkin 360-asteen käännökset tehtiin pylly maassa. Rompun treenit puolestaan täyttyy keskittymisestä ja häiriön kestosta. Koska YO-kirjoitukset sitoo allekirjoittaneen ulos harrastusmaailmasta pariksi kuukaudeksi, on seuraavia kisoja kaavailtu vasta toukokuun alkuun. Nyt onkin pitkä ja piinaava pari kuukautinen edessä, kunnes kevään opiskelutuska on ohi edes hetkeksi!