Tehovastuksella treenaamassa

Tänään heräsin aamulla aikaisin (liian aikaisin) pakkailemaan kamoja treenejä varten. Oltiin siis vuokrattu lähikaupungin halli tunniksi käyttöömme. Pakkailin meidän treenilaukun, tulostin ajo-ohjeet jne. Klo.9.00 koitti lähdön aika ja napattiin Paula ja Kerttu kyytiin ja läksittiin hakemaan Annikaa ja Nelliä. Siellä ne oli jo odottelemassa joten päästiin nopeasti lähtemään.

Perillä meitä odotti mystinen avainkaappi, jonka ensin löytäminen ja sen jälkeen avaaminen tuotti ongelmia. Kun pienten pähkäilyjen jälkeen päästiin vihdoin sisään, avautui eteemme mahtava, tilava halli. Miksei me olla kekattu tätä aikaisemmin??? No kannettiin aksaesteet sivuille ja laitettiin koirat bokseihin odottelemaan. Saivat kivat vireet, kun joutuivat odottelemaan omaa vuoroaan. Gloriakin piipitti minkä kerkesi... Se on muutenkin alkanut piipata joka tilanteessa, pöh. Raivattiin itsellemme sellainen kivankokoinen tila ja aloitettiin treenit.

Olin suunnitellut että aluksi kertaillaan ja haetaan kontakti hyväksi uudessa paikassa. Sitten otetaan uutena tokoestettä ja lopuksi vedetään liikkeet läpi kokeenomaisesti palkaten kumminkin liikkeiden lopuksi. Päädyttiin G:n kanssa kumminkin sitten ensiksi esteelle ja krhm. Ei sitä nyt voi kovin kehua, mutta kyllähän se yli meni. Otettiin ihan muutamia toistoja ja palkkailin sitä sinne toiselle puolelle. Aluksi se yritti varastaa ja sitten kun korotin sen oikeaan mittaan niin ei halunnut mennä yli. Otin sitten oikealla mitalla vain pari toistoa etten rasittaisi koiraa jos sillä kipuja tai jumeja...

Tämän jälkeen otettiin seuraamista ja jääviä. Oikeastaan tein jääviä, mutta ennakoinnin kannalta parempi että palkkaan myös seuruista. Neiti oli tosi pätevä ja intoa piisasi. Uusi paikka ei haitannut pätkän vertaa... Jäävät meni ihan jees, meidän tason huomioon ottaen. Suurien vartaloapujen avulla pieni neitini teki täydellisen tarkkaa työskentelyä!;)  Kun oltiin saatu kertailuista tarpeeksemme vein muksun häkkiin odottelemaan ja hyvin vastahakoisesti se sinne menikin. Menin auttelemaan Paulaa ja Kerttua tarkoituksenamme saada Kertun luoksareihin intoa. Homma meni siis niin että minä otin Kertun ja pitelin kiinni, kun Paula meni vähänmatkan päähän huutelemaan ja riehumaan. Ei aikaakaan kun Kerttu alkoi rimpuilla otteessani ja hetken päästä päästin irti. Ärrieri lapsonen juoksi hirmuisella vauhdilla oman mamman luokse ja sai palkkansa. Tehtiin muutama toisto ja lopetettiin siihen. Välissä sattui Kertun ja Nellin pieni välien selvittely, mutta ei siitä sen enempää...;)

Ahkera treenari!

Hain Glorian boksista ja neidillä olikin sitten hurjasti riemua kun tajusi että mennään uudestaan hommiin. Vedettiin homma kokeenomaisesti läpi Annikan sanellessa meille liikkurin repliikkejä. Meni huisin kivasti, paitsi se hyppy tietenkin. Luoksetuloon olen ihan extra super hyper tyytyväinen. Se on niin nopea ja koira reagoi sillä täsmällisellä sekunnilla kun käsky tulee, ainakin joku asia mennyt perille! Jes! Näiden treenien perusteella möllien ei pitäisi jännittää, mutta niin ne vaan tekee. No leuka rintaan ja kohti möllejä. Katsotaan  mitä tulee!:)

Koko tuleva viikko ja viikonloppu on olleet kyllä ihan huippu kiireisiä. Ollaan treenattu, lenkkeilty, käyty vähän siellä sun täällä ja käyty hoitamassa yhtä ennestään tuttua ihanaa kisulia ja sama meno jatkuu. Mutta toisaalta välillä on kiva olla oikein kunnolla kiireinen!:P

Baby you light up my world like nobody else...

(c) Susanna

Monet on blogeissa kirjoittaneet mitä elämä olisi ilman koiraa ja mitä he ehkä olisivat ilman koiraa. Päätin seurata esimerkkiä ja miettiä asiaa itsekkin.  Ensimmäisenä pää lyökin tyhjää. Mitä minä todellakin olisin?

Koirat on kuuluneet elämääni niin monta vuotta. Ensin oli hoitokoira westie, sitten hoitokoira cockerspanieli, sitten hoitokoira novascotiannoutaja ja sen jälkeen epämääräinen määrä dogsitteröinti koiria, kunnes tuli elämäni keskipiste Gloria! Ihka ensimmäisen kerran aloin lenkitellä ja hoidella koiria joskus 9v jolloin myös sain ensimmäisen lenkkikaverini. Tämä rakas westie on ollut elämässäni mukana kaikki nämä vuodet ja on edelleen  rakas ystävä jota käyn välillä lenkittämässä ja tervehtimässä. Pienenä ulkoillessa leikkeihin tietysti kuului ihanat ole sinä nyt omistaja ja minä koira.
"Käykö että sä olet nyt sellainen iso saksampaimenkoira Tassu?" Suunnilleen näin ja aina se koira oli suuri ja veti hihnassa, siinä sitten ylpeänä laitettiin hyppynaru toisen ympärille ja lähdettiin muka lenkille. Näin jälkikäteen mietittynä on tullut mieleen, että miksiköhän sen koiran piti aina olla huonotapainen?

Kaikki kaverini ovatkin koirallisia henkilöitä, ihan muutamaa lukuunottamatta. Koirat kuuluvat päivittäin puheenaiheisiin ja on ihana kertoa kavereille jotka ymmärtävät mitä tarkoitan, kun itken edellisen päivän pilalle mennyttä treeniä tai jännitän vatsakipeänä 2vk päässä olevia möllejä (Niin enää 2vk, apua...) tai tietysti tärkeimpänä kiljun onnesta soikeana kun Gloria on vihdoin oppinut jäävät tai jotain muuta yhtä pientä, mutta mahtavaa. Se on parasta maailmassa, saman henkiset ihmiset joita koiraharrastuksen kautta tapaa ja joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut, onnistumiset ja pieleen menneet jutut joita tulee koko ajan, mutta joista päästään yhdessä yli.

Ilman koiraa en olisi yhtä menevä ihminen tai toisaalta voisi sanoa että ilman koiria monikossa, sillä jos minulla ei olisi omaa koiraa lenkittäisin ja kouluttaisin yhä viikoittain tuttujen koiria... Mutta siis jos elämässäni ei olisi ollenkaan koiria olisin varmaan vähän hukassa sillä lailla tiivistettynä. Moni asia olisi jäänyt tapahtumatta, moni asia mennyt toisin. Onnellisin olen koirallisena. Mitä tekisin jos en menisi joka iltapäivä lenkille? Mistä olisin huolissani jos en Glorian iho-oireista tai ruokinnasta tai lihaskireydestä tai ontumisesta tai oksentelusta tai ripulista... Mihin kuluttaisin kaikki rahani, jos en kursseihin, hierontaan, mätsäreihin, palkkapaloihin? Mitä minä ylipäätään tekisin? Ja se katse kun tulet kotiin tai lähdet lenkille, se merkitsee enemmän kuin mikään muu. Palvova nappisilmien tuijotus sen minä haluan nähdä joka päivä ja joka viikko.

Silloin joskus kun koira oli vielä suuri haave tulevaisuudessa ajattelin sen omistamisen jotenkin erilaisena. Esimerkiksi monet koulutukselliset asiat ajattelin aivan toisin, pidin koulutusta helppona hommana ja päätin että kun koira tulee sille laitetaan selvät rajat eikä niistä sitten luisteta. Koira tuli, mutta se koulutus ei ollutkaan helppoa eikä se saanutkaan heti alussa kovin selkeitä rajoja. Se tulikin sohvalle, se tulikin sänkyyn, se pääsikin yläkertaan ja mukaan kaikkialle mihin koiran vain voi ottaa. Koiran ei pitänyt rajoittaa elämääni hirveästi, mutta siitä tulikin koko elämäni. Siitä tuli minun koirani, ystäväni, puollustajani, kumppanini ja minun piti olla olla sen luottamuksen arvoinen!

Yours are the sweetest eyes I´ve ever seen

Aurinko paistaa ja ulkona on niin ihana ulkoilusää että tekee pakosti mieli lenkkeilemään ja kuvailemaan. Aamulla mentiin kuvailemaan kaverin kultsia, Tessua. Sen jälkeen kaveri kuvaili meidän lyhyet treenit, jonka jälkeen kävin vielä Glorian kanssa lyhyen kuvailu lenkin. Ihana auringonpaiste kolmen päivän lumisateen jälkeen toi kuvaus innon oikein pintaan. Voi hitsi kun alkoi tekemään mieli sitä uutta objektiivia kameraan.  Pitääpä alkaa vertailemaan objektiivien ominaisuuksia ja koittaa valikoida itselle se sopivin yksilö... Jospa vaikka parin kuukauden päästä voisi synttäripaketista löytyä sellainen.;)

Toko tuijotus...

 Meidän treenit on ihan hyvällä pohjalla siihen nähden että möllit on 2vk päästä. Liikkeestä seis sujuu jo mallikkaasti vahvalla käsimerkillä, mutta liikkeestä maahan ei ole vielä kovin vahvoissa kantimissa. Hypyn päätin sysätä vasta viikon päähän, kun mennään sinne hallille ja sielä on kunnon tokoeste niin sillä vedetään pari kertaa. Muuten ollaankin jo aika valmiita siis siihen katsoen että aijon käyttää käsimerkkejä ja vartaloapua vaikeammissa liikkeissä, vaikka se pisteitä vähentääkin. Paikallamakuussa Gloria pysyy hyvin 1min ja 15s. Senkin olohuoneenmatolla eli entä sitten häiriössä neljä koiraa vieressä plus kaikki muut mahdolliset koirat siellä kehän ulkopuolella... Ehkä se jääkin nyt ensimmäisellä kerralla väliin!:) Ihana kuitenkin nähdä kun koira on ihan into piukeana ja esim. luoksarissa tulee ihan hirmuisella vauhdilla ja kierähtää innoissaan sivulle. On se niin pätevä tokokoira!<3 Nyt väsynyt neiti nukkuu ja näkee vissiin unta oravan pyydystyksestä, kun haukkuu unissaan!

 

 

Koulukiireiden kärsimys...

Hyvähän se aina on syyttää koulua, kun ei ole pitkään aikaan postaillut, mutta syytämpä nyt kumminkin.;) Eilinen koko ilta meni kärsien hygieniapassin monistetta, jota ei sitten olisikaan tarvinnut tehdä loppuun, huomenna on heti aamulla esitelmä ja ensi viikko menee maantiedon-, fysiikan- ja ruotsinsanakokeeseen lukiessa... Läksyt vielä päälle niin ei ole herkkua. Havahduin lisäksi tajuamaan että möllit ovat reilu 2vk päässä ja meidän treenit on hyvin KESKEN. Sen verran saimme aikaiseksi että varasin pienelle treeniporukallemme hallia tunniksi viikko ennen möllejä, että saadaan vähän tuntumaa ja tietoa mitä pitää vielä varmistella.

Viikonloppuna olimme 4h:n ulkoilutapahtumassa. Kaverini oli koiransa kanssa "mainostamassa" 4h:n dogsittereitä. Gloriaa en viitsinyt ottaa mukaan, kun oli vielä se kennelyskä ja Gloria olis saanut slaagin, sen verran reippaasti tuli pienet koiria silittelemään. No Kerttu ainakin piti lapsista ja moni pikkuinen sai sitä ja muita koiria onnellisena silitellä. Lähdettiin sitten kotia kohti siinä vaiheessa kun varpaat alkoi jäätyä niin ettei niitä meinannut enää tuntea. Mun varustus ei ollut mikään paras ulkoilutapahtumaan...

Muuten olenkin treenannut joka pv. hieman Glorian kanssa mitä olen ehtinyt. Liikkeestä seis alkaa mennä ihan mukavasti, hieman valuu vielä käskyn jälkeen mutta ei siitä jaksa nipottaa... Hyvin tekee kumminkin. Viikonloppuna kun meidän karanteeni on päätösessä (sillä yskästä ei ole kuulunut mitään) mennään Annikan ja Nellin kanssa vetämään ulkoilmatreenit. Muutamia mätsäreitä olen mietiskellyt jo keväälle/kesälle sekä muita hauskoja juttuja. Aloitin muuten myös Glorian siedätyksen kynsisaksiin, sillä meidän kynisenleikku on jostain syystä mennyt takapakkia. Nykyään menee aina taisteluksi joten laitan huomenissa postauksen kynsisaksi treeneistä jos joku muukin saisi siitä apua kynsienleikkuuseen tai muihin ongelmiin. Sama kikka saattaa toimia näet useammissakin tapauksissa hieman sovellettuna tietysti!;)

Köh köh köh ja vielä kerran köh...

Gloria on tässä yskiskellyt muutaman päivän, olisiko perjantaina alkanut. Viime yö oli aika kamala, kun koira tuntui tukehtuvan köhinnän loppupuolella. Tänään sitten kävi matkamme taas eläinlääkäriin (moneskohan kerta taas...??). Ensin mitattiin lämpö ja kuunneltiin sydänäänet. Tämän jälkeen meinattiin kuvata keuhkot keuhko fibroosin varalta, mutta koska oireet viittasivat vahvasti kennelyskään jätettiin kuvaaminen tälläkertaa. Jos oireet pahenevat tai kuume nousee niin sitten täytyy luultavasti  keuhkot kuvata ja jatkaa tutkimuksia. Näin alkuun saimme kumminkin yskänlääkkeen ja tulehduskipulääkkeen, sekä määräyksen täyslepoon. Se onkin nyt taas sitten niin että me käydään pissillä neljästi päivässä ja muuten muhitaan sisällä. Plääh sanoo Gloria!;)

Ja se möllitoko on nyt vähän niin ja näin, että päästäänkö. Jos oireet helpottaa ja lääkkeet auttavat niin päästään, joskaan emme ehdi harjoitella häiriössä kun olemme eristyksessä...:P Jos Gloria parantuu niin menemme kuitenkin kokeilemaan ja jätämme välistä mm. paikallamakuun. Nyt on kuitenkin mukavasti aikaa harjoitella uusia temppuja ja toko liikkeitä. Tietenkin pitää katsoa ettei koira paineistu/ stressaannu/ virity tms. liikaa ja tule siihen tilaan että se alkaa yskimään ja kiihtymään niin paljon että haittaa olennaisesti parantumista. Pidetään kuitenkin peukut tiukasti pystyssä, että nämä 4vk tekisivät ihmeitä ja Gloria parantuisi nopeasti!

Tälle ja ensi viikolle onkin ohjelmassa mm. perusasennon varmistelua, kestoa paikallamakuuseen, jäävien kevyt treenaus, uusi temppu ja lyhyet seuruut.

Katsotaan miten lähtee etenemään toivottavasti parempaan suuntaan ainakin!

Kuvauksia kevätauringossa

 Kotiuduttiin eilen iltapäivällä ja voin sanoa että oli ihanaa päästä kotiin. Vaikka tietysti oli hauskaa matkaillakkin. Gloria ainakin oli innoissaan...:) Mutta mahtava reissu takana kuitenkin. Kuvia en hirveästi ottanut reissun aikana, mutta tänään aurinkoisesta säästä innostuneena kävin karvakasaa kuvailemassa. Glorialla on jälleen karva kasvanut ihan järkyttävää vauhtia. Kuukausi sitten oli trimmi ja nyt on jo melkein samassa kunnossa kuin ennen trimmiä... Oliskohan tuolla biotiinilla vaikutusta asiaan.

Kevät alkaa pikkuhiljaa olla jo ovella. Kevätlinnut laulelee, lumi sulaa, kesätyöhakemus on lähetetty, mätsäri/tapahtuma kalenteri täyttyy...:) Ihanaa! Huhtikuun möllitokokin lähestyy mukavasti, ajateltiin vuokrata hallia ehkä kerran ennen sitä, että saadaan vähän tuntumaa. Vaikka melkein joka pv. on  treenattu tuntuu että se edistyminen on jäänyt vähän jonnekkin. Paikallamakuuseen tarvitaan kestoa, hyppyä pitää treenata lisää, liikkeestä maahan kaipaa varmuutta jne. Jos nuo saadaan ennen möllejä kondikseen niin olen super hyper tyytyväinen. Sitten meillä on kaikki liikkeet suurinpiirtein kunnossa niin että pieniä paranteluja lukuunottamatta voidaan joskus kesällä/syksyllä lähteä kokeilemaan viralliset.

Meinasinkin ostaa meille treenipatukan Mustista&Mirristä, mutta ajattelin sitten kuitenkin että mennään ihan nameilla. Gloria ei kuitenkaan osoita suurempaa innostusta lelulla/muilla härpäkkeillä treenimiseen. Se on vähän sitä mieltä että lelu on hetken kiva ja sitten se ei enää innostakkaan, joten päätin jättää patukan vielä joksikin aikaa hyllyyn. Itsekkin pitäisi ehkä "opetella" leikkimään paremmin jos koiraakin kiinnostaisi silloin enemmän. Mustista&Mirristä piti myös katsoa nahkaista puolikurraa, mutta sekin sitten jäi. Treeneihin lähinnä ajattelin tuota ja mutta päätin sitten että on sitä hyödyllisempääkin ostettavaa.;)



Ennen koulun alkua ajattelin tehdä vielä peuran lihasta koulutuspaloja jotta motivaatio nousisi huippuunsa. Luultavasti ne peurat motivoisi paremmin kuin nuo iänikuiset ankkafileet. Ei sillä että niissäkään Glorian mielestä mitään vikaa olisi, ruokaa kuin ruokaa. Sillä tuntuu olevan ainainen nälkä. Lomamatkallakin neiti kävi taas ryöstämässä ankkafilepussin sekä karkkipussin . Karkkeja ei kaikeksi onneksi ehtinyt syömään kuin yhden ja ne olivat sellaisia käsin tehtyjä fudgeja joissa ei mitään erityisiä lisäaineita tms. ollut eli saimme huokaista helpotuksesta... Viime lapinreissulla kävi syömässä kaikki karjalanpiirakat makkaroineen päivineen...:P Nälkäinen otus ja kaiken lisäksi painoa oli tullut muutaman sadangramman edestä lisää. Normaali painossa ollaan onneksi yhä ja nyt kun ollaan kotona niin saa enemmän liikuntaa joten tuo satagrammaa putoaa silläkin.;) Ainiin ja nuista postauksen muutamasta kuvasta saa antaa kommenttia, sillä ne on ensimmäisiä kuvia joita olen enemmänkin muokkaillut. Toki olen aijemmin tehnyt aina kuville jotain pientä, mutta nyt uskallauduin koskemaan vähän muuallekkin kuin käyriin ja terävöitykseen.