Porkkanahäntäinen tanssijatar

Glorian kanssa olimme tammikuussa Keski-Suomen kennelkerhon järjestämissä koiratanssikisoissa. Olin muutama viikko takaperin päättänyt etten ilmoita kumpaakaan koiraa kisaamaan, sillä meidän kisakestolle on tapahtunut taantuma ja palkatta tekeminen on molemmille koirille aivan mielettömän haastavaa. Viikottaisissa treeneissä meidän sinnikäs ohjaajamme sai kuitenkin meidät pyörtämään päätöksen ja laitoin lopulta ilmon Glorian osalta menemään. Romeon kisaohjelma kaipaa vielä hieman hiomista ja jostain syystä Romeo ei ole ollut parhaimmillaan tuolla kisahallissa. Homma on mennyt treeneissä haisteluksi ja nenu on todella vaikea saada irti hyvältä tuoksuvasta alustasta. Romeo jäi siis kotimieheksi, kun minä ja Gloria suunnattiin kohti kisoja.

Syksyllä Akaan kilpailuissa minulla oli päälläni teemaan sopiva mekko, mutta jo silloin huomasin, että helma häiritsee Glorian liikkumista ja seuraamista. Seuruupaikan hahmottaminen oli helman vuoksi hankalaa ja aiheutti Gloriassa epävarmuutta. Tällä kertaa pukeuduinkin hulmuavaan paitaan, joka helpotti neidin työtä paljon, mutta sopi silti teemaan. Seuruupaikka pysyi paljon paremmin ja itsellänikin oli hyvä fiilis, kun Gloriaa ei tarvinnut vetää perässä...

Treenihalli oli meille tuttu viikottaisista temppu- ja tekniikkatreeneistä, joten olimme saaneet testailla kehää jo monia kertoja ennen kisoja. Alunen oli kuitenkin meille (ja monelle muulle) todella hankala, sillä siihen oli jäänyt jostain syystä erityisen paljon hajuja. Lämmittelyssä Gloria haisteli koko ajan mattoa ja namitkaan eivät tuoneet toivottua tulosta, sillä neiti nappasi namin ja jatkoi keskittyneenä haisteluaan. Käytiin loppujen lopuksi lyhyt kierros kisakehässä ja neidin keskityttyä annoin sille superpalkan. Sitten neiti boksiin ja omaa vuoroa jännittämään!

Meidän vuoro tuli seitsemäntenä ja Gloria oli ilmeisesti saanut hajut haisteltua, sillä nenä ei käynyt enää uudelleen maassa. Olin vaihtanut ohjelman alun edellisistä kilpailuista ja se sujui hienosti. Akaalla meidän positioiden väliset siirtymät jäi tekemättä, kun Gloria hidasteli ja itse hätiköin. Tällä kertaa saatiin kuitenkin kaikki jalkojen välistä pujahdukset ja takaakierrot tehtyä sujuvasti. Kun viimeiset laukkakierroksetkin meni vimpan päälle nappiin, oli olo aika käsittämättömän hieno. Tuloslista päivittyi heti suorituksen jälkeen ja en voinut uskoa korviani, kun kaveri huikkasi, että KUMA tuli. Siellä se komeili tuloslistalla, 167p ja kuma. Nyt päästäänkin neidin kanssa vähän pidempiin tansseihin HTM:n puolella ja alkoi se freestyle-koreografiakin teko kutkuttelemaan hieman. Itseasiassa jopa niin paljon, että meillä on nyt jo musiikki ja teema päätettynä. Paulalle suuri kiitos kisakuvista!:)

Goodbye 2016, hello 2017

Näin vuoden loppuun otetaan perinteisesti hieman katsausta menneen vuoden tavoitteisiin sekä laaditaan tavoitteet tulevalle vuodelle. Tässä postauksessa vilkaistaan edellisen vuoden tavoitteet läpi ja seuraavassa sitten keskitytään uusiin tuuliin.


Glorian tavoitteet vuodelle 2016 näyttivät tällaisilta:

*Rallytokossa RTK2 ja voittajan kokeilu

Rallytokossa ehdittiin kisaamaan Glorian kanssa tämän vuoden puolella vain kahdesti. Ensimmäinen avoluokan - koe meni penkin alle, mutta toisella kertaa saatiin jo kirkkaasti hyväksytty tulos. Tästä on hyvä jatkaa tulevana vuonna ja hakea vihdoin ja viimein ne kaksi puuttuvaa tulosta. Voittajaakin olemme treenailleet kevyellä otteella ja esimerkiksi oikealla seuraaminen alkaa pikkuhiljaa sujua. Kuitenkin kropan kunto pidetään koko ajan mielessä eikä lähdetä sen kanssa leikkimään.

*Kropan säännöllinen huoltaminen/huollattaminen 

Käytiin vuoden aikana pari kertaa hierojalla ja kesällä fysioterapeutilla. Kropasta löytyi joka kerralla pientä jumia, mutta saatiin jumit joka kerralla hyvin aukeamaan. Fyssarilta Gloria sai jumppaohjeet ja laaseria kipeään selkään. Jumpattu ollaan aivan liian vähän ja se pitäisikin ottaa nyt viikko-ohjelmaan mukaan.

*Lajikokeiluita, jotta aivot saa haastetta.(koiratanssi, dobo)

Kokeiltiin koiratanssia ja innostuttiin jopa kisakentille asti. Nyt loppusyksyllä alkoivat myös koiratanssin viikkotreenit, joissa Gloria on ollut ahkerasti mukana!


*Hyvässä painossa pysyminen ja lihaskunnon ylläpito

Painossa on pysytty hyvin ja jos välillä on lipsuttu niin aika pian ollaan saatu asia taas korjattua. Lihaskunnon ylläpito täytyy kuitenkin ottaa tulevana vuonna oikein tehotarkkailuun. Glorian peruskunto on hyvä ja se jaksaa edelleen myös pitkiä lenkkejä, Takajalkojen ja selän lihaksisto kuitenkin hyötyisi tehokkaammastakin ylläpito harjoittelusta.


Romeon tavoiteet vuodelle 2016 olivat puolestaan tällaiset:

*Keskittyminen ja häiriönkesto hallintaan

Parannusta tapahtui paljon ja saatiin työkaluja häiriönkeston ja keskittymisen harjoitteluun. Kumpikaan ei kuitenkaan ole aivan täysin hallinnassa, vaan molempia työstetään alati lisää! Uutena ongelmana on tullut mukaan kesto eli pikkumies ei millään jaksaisi tehdä töitä ilman palkkaa. Tässä yritetään nyt sitten nostaa sosiaalisen palkan arvoa Rompun silmissä ja pikkuhiljaa pidentää työmäärää palkkojen välillä.

*Rallytokossa RTK1 ja avoimen treenaaminen.

Yritys oli hyvä kymmenen, mutta joskus sisukkuudesta huolimatta se itselle tärkeä tavoite jää kuitenkin saavuttamatta. Kisattiin alokasluokassa tänä vuonna yhteensä viidesti. Kaksi kertaa saatiin hyväksytty tulos, mutta se viimeinen tulos jäi yrityksistä huolimatta uupumaan... Avon puolelta on treenattu vasta pariin otteeseen houkutusta, mutta muuten ollaan keskitytty nyt saamaan alokasluokan jutut kuntoon. Kesto piinaa tässäkin lajissa ja höiriöt on toinen mörkö. Lisäksi puolet starteissa on tullut pilattua itse. Milloin on ollut vääränainen panta ja milloin olen tehnyt jonkun anteeksiantamattoman ratavirheen tms.

*Tokossa edistyminen ja ainakin möllikisat

Toko jäi rallytokon tieltä vähän taka-alalle. Oltiin kuitenkin nyt syksyllä/alkutalvella kahdesti tokovalkassa. Saatiin todella hyviä vinkkejä jatkoon ja liikkeet alkaa olemaan sillä mallilla, että uskallettaisiin möllikisoihin mennä, jos sellaiset vain tulisi lähiseudulle.

*BH-koe 2016 syksyllä tai 2017 keväällä

Krhmkrhm. Tämä tavoite jäi kyllä ihan täydellisesti. Ei työstetty BH:ta ollenkaan ja allekirjoittanutkin taitaa olla unohtanut jo seuruukaaviot ja muut. Saa nähdä palataanko tämän tavoitteen pariin tulevana vuonna.

*Luonnetestissä ja/tai MH-luonnekuvauksessa käyminen

Ei käyty kummassakaan. Romeolla on esiintynyt jonkin verran arkuutta ja herkkyyttä, jonka takia en ole uskaltanut viedä sitä testiin. Testissä käydään kuitenkin siellä mielen kestokyvyn äärirajoilla, enkä halua pilata nyt jo hyvin rakentumassa olevaa itsevarmuutta ja luottamusta ympäristöön.

*Muutama näyttely kesällä/syksyllä.

Näyttelyt jäi tältä vuodelta. Ei vaan yksinkertaisesti ollut aikaa ja jaksamista lähteä näyttelyyn. Mätsärissä käytiin pariin otteeseen muistelemassa näyttelykäyttäytymistä, ja hyvällä menestyksellä. Kerran Romeo oli BIS3 ja toisella kerrallakin päästiin muistaakseni palkinnoille.Ensi vuoden näyttelyitä varten ollaan treenattu vapaana seisomista. Muuten seisominen sujuu jo ryhdissä, mutta häntä meinaa laskea vireen laskiessa selkälinjaan. Ehkä me ensivuonna kuitenkin päästään esittelemään vapaana seisomista näyttelykehiin.

Tuutin täydeltä kuulumisia!

Edellinen postaukseni on tosiaan kirjoitettu elokuussa ja sen jälkeen en ole postannut kerrassaan mitään. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään ei olisi tapahtunut. Oikeastaan täysin päinvastoin. Viime kuukausina on tapahtunut ihan kauheasti asioita. Ehkäpä siinä on jopa se syy, miksi en ole jaksanut raahautua näppäimistön ääreen. Tänne kirjoittelun sijaan meidän blogi on muuttanut ainakin osittain instagramin puolelle, josta löytyy koirakuulumisia kuvina. Kyllästyin ainaiseen koiratulvaan henkilökohtaisen instagram-tilini puolella, joten loin koirille ihan oman kanavan. Sinne on helpompi postailla, kun ei tarvitse kirjoitella megastooria päivän tapahtumista, vaan voi vain todeta, että "olipa hyvä päivä" tai  "treenit sujui kivasti". 

Koirien kanssa ollaan tanssittu lokakuun kisakorkkauksen jälkeen ihan antaumuksella. Ollaan käyty nyt muutamaan otteeseen ohjatuissakin treeneissä Jyväskylässä. Kyseessä on  viikottainen temppu ja tekniikka ryhmä, jossa treenataan kuvauksen mukaisesti koiratanssin temppuja ja tekniikkaa. Yritin ilmoittaa meidät kisaavien ryhmään, mutta harmikseni oma jumppa osui päällekäin ryhmän kanssa eli meidän oli tyytyminen tähän. Onneksi homma meni kuitenkin näin, sillä nykyisessä ryhmässä yhdistellään myös liikkeitä musiikkiin ja tehdään kaikkia hauskoja harjoituksia, joissa ohjaajakin pääsee sinne mukavuusalueensa ulkopuolelle. Rompulle ja Glorialle sopii tällainen treenaaminen paljon paremmin, sillä pelkkä kisanomainen treenaaminen ei sovellu meidän kaksikolle. On myös ollut kiva tehdä välillä koirien kanssa jotain ihan erilaista ja stressitöntä. Gloria on varsinkin nauttinut temppuilusta ja uudenlaisista treeneistä.

Blogin puolella en olekaan vielä avannut meidän koiratanssin kisakokemuksia. Käytiin siis westiekerhon järjestämissä KT-kisoissa reipas kuukausi takaperin. Kilpailut järjestettiin tutussa hallissa Akaalla ja kilpailun kaikki osallistujat olivat westieitä. Gloria kisasi HTM-luokassa ja Romeo puolestaan freestylessä. Molempien koirien suorituksiin olin pääosin oikein tyytyväinen. Molemmilla palkattomuus ja kesto olivat vaikeita, mutta niin me vaan selvittiin ehjin nahoin esiintymisestä ja ensimmäisistä kisoista koiratanssin puolella. Glorialle napsahti  htm:n toinen sija ja Romeo puolestaan tuli freestylessä kolmanneksi. Kumatkaan eivät jääneet kauas tai näin joku minulle sanoi, sillä itse en ymmärtänyt pisteytyksestä höykäsen pöläystä. Edes pikaisen googlettelun jälkeen en ole selvillä siitä, mistä se kuma oikeastaan edes tulee. Jos jollakin lukijalla on tietoa asiasta niin valaiskaa ihmeessä tietämätöntä!

Koiratanssin lisäksi ollaan tehty hieman tokoa Romeon kanssa. Viikkoa ennen KT- kisoja oltiin Ojamiehen Maijun tokokoulutuksessa, josta saatiin hyviä vinkkejä Romeon häiriöherkkyyteen. Sen jälkeen taukoiltiin tokosta noin kuukauden verran, kunnes nyt perjantaina päästiin peruutuksen vuoksi Haukkuvaaraan tokovalmennukseen. Siellä harjoiteltiin meille juuri nyt hyödyllisiä juttuja, kuten sosiaalista palkkaa, kaukokäskyjä ja kisamaista seuruuta. Saatiin jälleen hyviä vinkkejä, joiden avulla toivottavasti päästään taas rahtunen eteenpäin meidän kisatavoitteessa. Lisäksi Romppu sai jälleen harjoitella häiriökestoa, kun treenikavereina oli jälleen uusia tuttavuuksia ja uusi paikka. Meidän tokoilu tuntuu noudattavan tällä hetkellä sellaista "hitaasti, mutta varmasti" periaatetta. Se sopii minulle ihan hyvin, vaikka olenkin kisatavoitteiden kanssa kovin malttamaton. Toisaalta ilman treeniä ei voi odottaakaan, että tuloksia tulisi kovinkaan nopeasti. Nyt pitäisi siis jättää nuo kuukauden treenitauot pitämättä ja keskittyä treenaamaan säännöllisesti. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, kun ulkona on karmean paljon pakkasta eikä paikkakunnalla ole treenihallia...



Rallytokon puolelle puolestaan kuuluu turhautumista. Se alokkaan viimeinen tulos on nyt sitkeämmässä kuin liisteri. Se ei meinaa millään haluta löytää tietänsä meidän kisakirjaan. Joskus minä mokaan, joskus koira mokaa ja joskus mokataan molemmat. Romeon kanssa käytiin pari kuukautta sitten kisaamassa Muuramessa, ja jouduttiin jälleen pettymään. Keskeytin suorituksen, kun hommasta ei vaan tullut yhtään mitään. Eniten ärsyttää se, että Romppu osaa kaikki kyltit ja kotona sen suorittaminen on iloista ja teknisesti hienoa katsottavaa. Kisoissa tuntuu vaan tekeminen kauhean nihkeältä ja innottomalta. Itse olen myös alkanut ottaa paineita tuloksista, sillä nyt ollaan jo käyty kuusi kisaa alokasluokassa ja niistä neljä on hyllytetty tai keskeytetty. Tietenkään kisata ei saisi vain tulosten takia, mutta nyt alkaa kyllä tuntua jo todella turhauttavalta käydä kerta toisensa jälkeen epäonnistumassa kisoissa.

Auringon paistetta ja aaltojen loisketta

Laiska bloggaaja ilmoittautuu. Montakohan kertaa minun on pitänyt tulla tänne kirjoittelemaan kuulumisia? Nyt kuitenkin kaverin ankaran painostuksen ja uuden koneen innostamana päätin tulla päivittelemään pienen pienen postauksen meidän lomakuulumisista. Tai oikeastaan koirien lomakuulumisista, itse olen raatanut töissä, jotka onneksi loppuivat pari päivää sitten...

Koirat ovat tosiaan viettäneet rentoakin rennompia lomapäiviä viimeiset kuukaudet. Romppu pitää vahtia talon etupihalla ja haukkuu jokaisen ohi kulkevan pyörän, käveliän ja koiran ulkoiluttajan. Se on sen kesäduuni eikä siihen auta kiellot eikä karjumiset. Silloin kun alkaa liikaa nyppimään niin jätkä lentää sisälle, mutta usein se pääsee jo viiden minuutin kuluttua takaisin pihalle, koska ovea raapiva ärrimurri on ärsyttävämpi kuin pihalla huutava ärrimurri. Gloria puolestaan istuskelee kuistilla ja osallistuu vahtimiseen ainoastaan rankoissa tapauksissa, kuten silloin kun auto tai pyörä tulee pihaan asti. Silloin vilahtaa kaksi valkoista salamaa ovesta sisälle vastaanottamaan tulijoita suuren räyhäkän saattelemana!

Kesäkuussa käytiin koiratanssin möllikisoissa Akaalla. Oli ihan mielettömän kiva päivä, vaikka koreografiat olivat ihan vaiheessa ja niitä ei oltu treenattu montaakaan kertaa. Paula ja Kerttu oli reissuseurana, ja paikalla olevat koiratanssijat oli kaikki todella lämpimiä ja mukavia ihmisiä, joten päästiin heti juttuun mukaan! Muutenkin koiratanssiporukassa vallitsi mukavan kannustava ja lämmin ilmapiiri, joka oli ihan eri meininkiä verraten esim. tokokokeiden tunnelmiin. DT-areena oli kuumasta ja aurinkoisesta säästä huolimatta säilynyt ihanan vilpoisana, mikä oli helpotus ainakin meidän koirille. Pääsi siellä päivän aikana meitäkin pieni koiratanssikärpänen puraisemaan ja ilmot lähtee molemmilta koirilta westiekerhon järkkäämiin kisoihin heti, kun ilmo aukeaa!

 Koirat hoiti mölleissä hommansa upeasti ja katkeamattomalla kontaktilla. Rompun koreografia oli simppeli ja helppo eikä sillä freestylen kovatasoisessa mölliluokassa päästy sijoille, mutta sitäkin tärkeämpää oli Romppiksen hieno työmoodi, jota se ei ole tähän asti esitellyt kisoissa kertaakaan. Hyvä fiilis jäi siis Romeon ohjelmasta. Gloria neiti puolestaan tanssahteli hienolla HTM-koreografiallaan kolmanneksi. Meillä oli kuulemma kaunis katkeamaton kontakti ja niin meillä kyllä olikin. Gloria oli super ja teki parhaansa niinkuin se tekee aina! Tiedättekö sen tunteen, kun oman koiran on tuntenut monta vuotta ja sen kanssa on hitsautunut niin hyvin yhteen, että sen ajatukset tietää yhdestä vilkaisusta? Minä tiedän ja olen huomannut sen tänä kesänä Glorian kanssa useaan otteeseen! Oli siis hienoa, että meidän yhteisymmärrys ja kontakti välittyi myös katsojille. Itse koreografialla ei kovin paljon juhlittu, sillä oma koiratanssillinen silmäni ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi, joten seassa oli aika paljon vain päämäärätöntä käppäilyä. Mutta mitäpä tuosta, pikkuhiljaa kehitytään!

Möllien jälkeen ei olla oikeastaan kisailtu ja treenailtukin on hyvin vähän. Pääasiassa ollaan käyty kentällä ainoastaan rallytokon viikkotreeneissä, jonne olen ottanut mukaan aina molemmat koirat. Romeon kanssa ollaan saatu hyviä vinkkejä paineistumiseen ja korvien häviämiseen, ja Gloria on puolestaan hionut tarkkuutta etenkin takaosaa vaativiin tehtäviin. Romeon kanssa se viimeisen alokkaan tuloksen metsästäminen olisi tarkoitus aloittaa syksyllä ja jatkaa siitä suorilla avoimeen. Glorian kanssa puolestaan katsotaan kisailuja kunnon mukaan. Neidin kanssa on ollut nyt jos jonkinlaista terveysongelmaa, mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää. Toivotaan, että neiti tervehtyisi tässä syksyn mittaan!:) Postauksen kuvat ovat varmaan ainakin kymmenettä kertaa peräkkäin ystäväni Paulan käsialaa ja kiitän oikein isosti, että sain jälleen nämä kuvat tänne blogiin laittaa!