Tassunjälkiä pitkospuilla

Eilen oli niin ihana päivä, että lähdimme koko perheelle käymään lähellä olevassa kansallispuistossa retkellä. Koirat olivat tottakai mukana ja Gloriaakaan ei jalka vaivannut ollenkaan! Pyhä-Häkki on siis yksi pienimmistä kansallispuistoistamme. Se on koskemattomien aarniometsien ja ikivanhojen puiden puisto. Se sijaitsee Keski-Suomessa Saarijärvellä ja soveltuu hyvin päiväretkikohteeksi koko perheelle. Koirat on puistossa pidettävä kytkettyinä. Puolet puiston pinta-alasta on suota ja toinen puoli kangasmaastoa sekä mäkiharjanteita.

Reppuun pakattiin mm:

- Juomavettä
- Juomakuppi
-Eväitä
- Hyttyskarkotetta
- Tulitikut
- Päähine
 - Fleksi
- Pitkähihainen




Päätimme lähteä kiertämään Kotajärven polun, joka oli pituudeltaan 6.5km. Varsin sopivan mittainen, sillä sitä pidempi olisi nostanut kilometrit seitsemääntoista. Maasto oli varsin vaihtelevaa mutta helppokulkuista. Reitti oli onneksi merkitty todella selkeästi eikä karttaa tarvinnut.  Sattui aivan ihana ilma ja aurinko paistoi. Ainoa asia, joka häiritsi olivat hyttyset ja paarmat joita oli laumoittain hyttyskarkotteesta huolimatta. Gloria fiksuna neitinä napsi elukoita suuhunsa... Vesikupin unohdin tietysti äidin reppuun ja koska mentiin Annikan ja koirien kanssa edellä vaati koirien juottaminen pientä kekseliäisyyttä.

Koska Pyhä-Häkin pinta-alasta puolet on suota tuli pitkospuita kulutettua ahkerasti. Suolla oli ilmiömäisen ihana tuoksu ja käveltiin onnesta soikeana suotuoksua haistellen. Koiruuden paahtoi järkyttävällä vauhdilla eteenpäin. Koirat oli flekseissä jotta saivat kulkea edes hiukan vapaammin kiinnipito säännön takia. Oli ne kyllä kuvailuiden ajan irti, sillä fleksi näytti rumalta kuvissa!;)

 Lähdettiin matkaan jo 9.00 aamulla jolloin porukkaa ei ollut paljon. Ikävä kyllä ihmisiä alkoi päivän kunnolla valjetessa ilmaantua enemmänkin, joka oli sinänsä hieman ärsyttävää... Varsinkin nuotiopaikat olivat aivan täynnä ihmisiä ja koiria. Onneksi Gloria ja Nelli rauhoittuivat, kun saivat omat eväät mutusteltavaksi. Ennen eväiden syöntiä käytiin uimassa nuijapäiden kanssa ihanassa järvessä ja oli kyllä ihan järkyttävän kylmää vettä. Paluumatka sujui hyvin sikeästi nukkuessa.