tiistai 6. lokakuuta 2015

Make a plan. Set a goal. Work toward it.



Oltiin viime perjantaina Jattilassa rallytokon möllikisoissa. Rompun olin ilmonnut möllialoon, jotta saisin palkata sitä niin paljon kuin sielu sietää. Gloria puolestaan rallitteli avoimessa. Valio-myrsky meinasi lennättää hallin katon ilmalentoon, mutta onneksi sisällä oli kuitenkin suhteellisen mukavaa, vaikka ulkona myrskysikin. 

Gloria pääsi ekana radalle, joka oli muuten haastava. Sisälsi kurjia vasemmalle käännöksiä, hypyn, spiraalin hitaasti ja muita inhottavuuksia. Gloriahan oli ihan tohinassa, kun se pääsi pitkästä aikaa kisaamaan. Jotenkin tuntuu, että se aistii kisatilanteen ja se antaa sille kauheasti lisää potkua. Se teki näet sellaisella moottorilla ettei varmaan ikinä. Tietty tämä pieni moottori kävi hiukan ylikierroksilla ja aiheutti monia huolimattomuusvirheitä, mutta mitäpä tuosta, kun terriäisen asenne oli niin hieno. Tällaisia ratoja lisää! Sieltä tupsahti sitten AVOHYV 70p ja kolmas sija. Moottori siis kostautui pieninä kauneusvirheinä, mutta mielummin teen oikeasti kivan radan sähäkän Glorian kanssa kuin sellaisen tervassa mönginnän hitaan ja täysin epäkiinnostuneen Glorian kanssa.



Rompun otin boksista ulos jo pitkästi ennen omaa vuoroa. Sille sopii parhaiten, kun se saa tsekata kisapaikan  ja vähän virttäytyä ennen h-hetkeä. Pikku miekkonenhan oli taas ihan bileissä, kun se huomasi ympärillään ihania kavereita ja paljon hajuja. Sai olla tarkkana ettei pikku jalka noussut pissimisasentoon. Yritin innostaa sitä tekemään, mutta eihän sitä kiinnostanut kuin matossa olevat lihapullamurut ja tyttökoirien takapuolet... Käytiin siis ensin haistelukierros ja kun haisut oli haisteltu siirryttiin oikeasti harjoittelemaan.



Vähän ennen omaa vuoroa Romeo keskittyi jo mahtavasti ja teki tarkkana seuraamista ja perusasentoja. Meidän vuoro tuli ja mentiin lähtöalueelle niin eikö siinä sermissä ole jättimäinen, kolme kertaa Romeon kokoinen, nutrolinin mainosjuliste, josta tuijottaa suoraan Romppua iso, tumma Australianpaimenkoira. Romppu sai sätkyn ja vilkuili julistetta, se puhisi sille eikä voinut millään katsoa poispäin. Raahasin sen sitten lähtökyltille ja kun saatiin lähtölupa, lähdin kiitämään jo seuraavalle, että päästiin pois julisteen vaikutusalueelta. Tämän jälkeen rata sujuikin sitten ihan mukavasti. Välillä huomio kiinnittyi muihin juttuihin, mutta palautui nopeasti. Palkkailin Romppua usein, mutta namit ei selvästi olleet poitsulla päällimmäisenä mielessä. Saatiin kasaan kuitenkin hienot 96p ja kehotus tarkemmista kylttien suorituspaikoista. Hieno Pomps!



Tänään Romeo kävi jälleen eläinlääkärissä, tällä kertaa eläinlääkärin veitsen alla. Rompulle oli ilmestynyt meidän täysin huomaamatta pieni patti vasemman lavan taakse. Patti oli ihon alainen, mutta tiiviimpi kuin rasvapatti. Se poistettiin tänään, ja lähetettiin suoraan patolle tutkittavaksi. Tulokset patista tulevat viikon-parin päästä. Allekirjoittanut on täällä tietysti taas ihan huolesta sekaisin, mutta onneksi Romppu ei näytä olevan moksiskaan patin poistosta. Poistokohdalle tuli vain pieni haava, jossa on itsestään sulavat ompeleet. Romppu joutuu vaan käyttämään hienoa toipilaspuseroa, joka on itseasiassa niin tyylikäs, että huh huh. Ostettiin Rompulle "Jussipaita", joka on ahkeruuden, sisun, rehellisyyden sekä jopa hulluuden ja uhon vertauskuva. Sopii siis täydellisesti meidän sisukkaalle pikku miehelle. Postauksen kuvat (c)Jessi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti