En ole pitkään aikaan päivitellyt blogia, joten päätin aloittaa nyt tauon jälkeen tällaisella haasteella. Meitä ei ole vähään aikaan haastettu ja toisaalta olen yleensä vähän laiska tekemään haasteita, mutta nyt bongasin Sinisukka-blogista haasteen, jossa oli kysymykset, joihin halusin ehdottomasti päästä vastaamaan. Niinpä nappasin sen tänne meidänkin blogiin!:)
1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
Gloriaa kun etsin niin mielessäni ei ollut erityistä rotua, vaan etsittiin enemmänkin yksilön perusteella. Oltiin katseltu monia seurakoiria ja käyty katsomassa pentujakin, mutta jotenkin pöyheät turkkikauhistukset ei oikein natsanneet haaveisiimme. Glorian löysin lopulta netistä, ja ajeltiin piakkoin Helsingin kupeeseen neitiä katsomaan. Gloriahan hyppäsi siltä seisomalta autoomme, ja päätti selvästi, että tässä on mun perhe! Glorian myötä rakastuin westieen myös rotuna, ja Romppu muuttikin sitten 2014 meille.
2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
Gloria osasi meille tullessaan vain istua, joten harjoiteltiin aluksi arkitokon käskyjä, kuten kontaktin ottamista ja vierellä kulkemista. Romps opiskeli myös ensimmäisenä juurikin katsekontaktin, sillä se on mielestäni kaikista käyttökelpoisin käsky minne ikinä koiran kanssa meneekään. Siellä missä on koiran silmät (no okei nenä...), on myös sen ajatukset...
3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
Tästä saisin kirjoiteltua pitkänkin stoorin. Tällä hetkellä westien kasvatuksessa mennään omasta mielestäni liikaa ulkonäkö edellä. Näyttelytuloksia kyllä löytyy vaikka muille jakaa, mutta sitten luustokuvat, luonnetestit, ja muut terveystarkit tms. saattavat uupua. Koko ajattelu pitäisi vaihtaa siis päälaelleen eli ensiksi pitäisi tulla terveys ja luonne, ja vasta näiden jälkeen ne näyttelytulokset. Mutta jos sen yhden toiveen saisin esittää niin se olisi kyllä se, että luustokuvat otettaisiin osaksi westien jalostustavoiteohjelmaa, ja kasvattajat havahtuisivat siihen, että luustokuvat ovat tärkeä asia, jota ei kannata vähätellä tai katsoa läpi sormien. Asia on uusi, joten monille kasvattajille se on vieras. Luustokuvista pitäisikin siis keskustella enemmän ja se pitäisi ns. tuoda ilmi myös pennun ostajille ja rodun harrastajille.
4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä?
Pakko myöntää, että on. Sitä ei kuitenkaan onneksi esiinny koko ajan, vaan satunnaisesti. Romppu haukkuu ohi meneviä pyöriä, jos en ehdi saamaan sitä kontaktiin ennen ohitusta. Isot mustat koirat ovat myös molemmille punainen vaate, ja niille huudetaan sen verran lujaa, että itse naama punaisena hinaan niitä eteenpäin. Lapset ovat myös vaikea pala molemmille, etenkin pienet ja villit sellaiset,
5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
Glorian kanssa edelliset möllirallyt, joissa neidillä oli sellainen vauhti päällä, että en meinannut perässä pysyä. Tuli niin hyvä fiilis, kun koira oli kympillä mukana! Rompun kanssa puolestaan BH-kurssin viimeisin treenikerta, jolla Romppu suoritti henkilöryhmän jännittämättä ja teki niin makeen näköistä seuraamista, että kaikki oli ihan haltioissaan!
6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi?
En... tai ehkä. Tulisin varmaan hulluksi, kun pitäisi löytää sopiva yhdistelmä, jossa molemmat vanhemmat ovat tutkitusti täysin terveet, luonteiltaan tasapainoiset ja reippaat jne. Lisäksi kantaisin vastuuta pennuista koko niiden eliniän ajan, vaikka ne lähtisivätkin uusiin koteihin... Toisaalta taas olisi kiva päästä vaikuttamaan omalla kasvatustyöllä rodun terveyteen ja tulevaisuuteen,
7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia?
Rallya ja tokoa harrastellaan. Toko on kivaa ja siinä korostuu yhteistyö koiran kanssa. Lisäksi se on juuri sopivan haastavaa ja tarjoaa aina uusia haasteita, kun luokat vaikeutuvat. Rally puolestaan on alemmissa luokissa vähän rennompaa ja tarjoaa meille arvokasta kisakokemusta, mutta siitäkin löytyy ylemmistä luokista sitten ihan kunnon aivojumppaa niin koiralle kuin ohjaajallekin. Toisaalta Rompun kanssa on myös kiva aloittaa kisaaminen hihnan kanssa rallyn puolella, kun se on vähän tuollainen hömppäilijä välillä ja saattaisi yhtäkkiä päättää ettei kisaaminen enää kiinnostakaan.
8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
Romppu pureskeli pentuna yhden tuolinjalan ja söi Glorian BOT-loimesta soljen. Muuten nämä ei ole kauheasti mitään sitten rikkoneetkaan...
9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen?
Parantamisen varaa löytyy ihan reilusti. Jos saataisiin ohitukset kuntoon ja Rompulla luoksetulo täysin varmaksi niin sitten oltaisiin aika hyvällä mallilla.
10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä?
Romps on käynyt muutamissa ja kivoilla tuloksilla. Ensi vuonna lähdetään luultavasti muutamiin näyttelyihin katsomaan miten käy. Gloria on hakenut "harrastus H:n" , vaikka tuskin tullaan valioitumaan missään lajissa niin, että se tulisi tarpeeseen. Ompahan kuitenkin testattu!:)
11. Tämän vuoden paras hetki/muisto?
Oikein hyvää pohdintaa tässä, mutta näin kasvattajana heittäisin vielä haasteen miettiä tuota 3. kohtaa toiseltakin kantilta. Luonne tulee minulla ensin, sairauksia voidaan hoitaa mutta perittyä luonnetta ei voi muuttaa ja terveyttä ei voida täysin erottaa ulkonäöstä vaan ne kulkevat käsikädessä rakenteen osalta. Näyttelyarvostelussa tulee aina ensin tyyppi ja mittasuhteet jotka pitävät sisällään koiran rakenteellis-toiminnalliset ominaisuudet.
VastaaPoistaOlen myös näiden terveystarkastusten kannalla ja rodussamme ne välttämättömät jalostuskoirien osalta melko hyvin toteutuukin ja ne joita ei ole tarkastettu eivät yleensä omaa myöskään näyttelytuloksia. Kasvattajan on tunnettava koiransa rakenne mutta ulkopuolisen arvio on usein myös tarpeen monestakin syystä.
Luustokuvauksia tehdään tosin todella vähän ja niin kuin tiedämme kaikki ei aina näy päällepäin, muttei onneksi toisaalta välttämättä hankaloita myöskään koiran elämää. :)
Luonnetestit on kiva lisä mutta ennemmin panostaisin pentutestaukseen ennen luovutusta. Yhteenvetona siis ensin luonne ja sitten terveys ja ulkonäkö yhdessä ja oikeastaan näitä kolmea ei voi erottaa toisistaan vaan ne kaikki pitäisi olla kohdallaan kun jalostuskäyttöä harkitaan. Terveisin Rompun kasvattaja :)
Jep, tuo on kyllä totta. Tätä kirjoitellessani itseasiassa mietin miten laittaisin nuo järjestykseen (ulkonäkö, luonne, terveys) jos pitäisi. Asia on kuitenkin niin monimutkainen ja sisältää niin paljon erilaisia näkökulmia. En päätynyt sitten lopulta mihinkään järkevään johtopäätökseen, koska nuo ovat kaikki sen verran tärkeitä...;)
VastaaPoistaJa siis näyttelyt ovat minustakin erinomainen paikka saada palautetta koiran rakenteesta, ja itse pidän tärkeänä, että jalostukseen käytettävällä koiralla on näyttelytuloksia. Se kertoo siitä, että koira on puolueettomien arvioitsioiden mielestä kaunis ja vaivattomasti liikkuva. Lisäksi jos koira kykenee näyttelyssä esiintymään, ei se voi olla myöskään kovin arka tai aggressiivinen eli toisaalta näyttelytulokset kertovat myös hieman luonteesta.
Ehkä tarkemminkin meinasin sitä, että näyttelytuloksia ei tulisi tuijottaa liikaa, vaan myös luonne ja terveys tulisi ottaa jalostuksessa huomioon. Jos käyttää koiraa näyttelyissä niin miksipä ei samalla luonnetestissä tai jos koira käy silmä&polvitarkeissa niin miksipä ei samalla luustokuvissa.
Niin ja toki optimitilanteessa kaikki kolme kulkevat käsikädessä ja jalostuspäätöksiä mietitään joka kantilta, juuri niinkuin sinä teet!:))