Jäällä hurvittelua!

Ollaan käyty pakkasten aikaan muutamia kertoja jäällä kävelemässä. On niin ihanaa reippailla kilometri toisensa perään tasaisella ja hyvällä pohjalla. Hiihtäjät ovat kyllä harmittavasti häirinneet lenkkeilyä (tai no me ollaan häiritty heidän hiihtämistään...). Täällä ei kuitenkaan ole erillisiä latuja lenkkeilijöille, vaan hiihtäjät ja lenkkeilijät käyttävät sulassa sovussa samoja latupohjia. Muuten ihan kiva, mutta kun omistaa tuhman saalisviettisen ärrimurrin, joka ei muka tunne "tänne" sanaa niin ei kamalasti hymyilytä. Varsinkin, kun Romeo pääsi vahingossa irti ja lähti jahtaamaan hurjalla vauhdilla ohi kiitävää hiihtäjää. Hyvä ettei käynyt housunpunttiin kiinni. Siellä se viiletti ja huusi mennessään. Arvatkaa vaan oliko mukavaa naama punaisena karjua koiraa takaisin?

Päästiin me kerran onneksi lenkkeilemään sellaiseenkin aikaan ettei jäällä ollut muita. Silloin koirilla oli oikein hauskaa, kun saivat riehua vapaana ja leikkiä porukalla. Romppu ja Kerttu vetivät kunnon painiralleja, ja Gloria toimi pikku poliisina laittaen pelin aina välillä poikki. Välillä Gloria sai tehdä rallyjuttuja, kuten puolenvaihtoja ja perusasentoja. Neiti oli niin symppis, kun puuhasi kovalla tohinalla.

Lenkin jälkeisellä viikolla koirut kävi Anulla trimmissä ja nyt niiden karvat on kuosissa. Alkoi jo ahdistaa, kun molemmat näytti pikemminkin nallekarhuilta kuin westieiltä. Äitini mielestä Romppu on symppis karvaisena, mutta omasta mielestäni se on kuitenkin paremman näköinen sporttiturkissa. Sama koskee Gloriaa, joka nuortuu trimmissä kymmenen vuotta. Tuntuu, että vien trimmiin oikean vanhuksen ja haen pois nuoren pennun. Ehkä ilman turkkia on oikeasti kevyempi liikkua!



Kaikki kuvat ovat jälleen kerran Paulan käsialaa, koska itse olen kamalan laiska ottamaan kameraa mukaan lenkille, kun hihnan päässä killuu kaksi koiraa. Eli isot kiitokset jälleen Paulalle. Onni on omistaa kavereita, jotka osaa kuvaamisen jalon taidon!:))