tiistai 15. maaliskuuta 2016

Dance with me, one more time!

Lähdettiin Glorian kanssa lauantaina pitämään pientä taukoa kirjoituksiin lukemisesta. Mietin pitkään uskallanko edes lähteä, kun yo-kirjoitukset alkaa tosiaan ensi viikolla. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin, että totaalinen pään nollaaminen ennen kirjoituksia tekee vain hyvää. Sitä paitsi paniikkitilanteessa olisin ehtinyt lukea autossa parin tunnin matkan Akaalle ja takaisin. Pieni paniikkitilannehan siinä sitten lopulta iski, joten kirjat eivät päässeetkään lojumaan jalkatilaan, vaan kertailin ahkerasti koko paluumatkan. Äiti lähti onneksi kuskiksi niin ei tarvinnut itse ajaa, vaan sain rauhassa lukea.

Westiekerhon koiratanssipäivässä siis käytiin lauantaina. Olen kuolannut joka kerta tuonne mukaan, mutta milloin lomamatkan, milloin kirjoitusten ja milloin minkäkin syyn vuoksi ollaan jätetty menemättä. Kouluttajana oli Salla Haavisto, oikea huippu koiratanssija, joka on edustanut westieidensä kanssa maajoukkueessa asti. Porukassa oli mukana pääasiassa westejä, mutta oli sinne yksi paimenpoikakin mahtunut mukaan.

Koiratanssihan oli itselleni vielä ennen lauantaita ihan vierasta maaperää. Tiesin, että siinä tanssahdellaan koiran kera, mutta kaikki kisasäännöt ja koreografian koostamiset oli ihan vieraita juttuja. Harrastin vielä muutamia vuosia sitten jazz-tanssia paikallisessa tanssikoulussa, mutta esiintyminen oli itselleni ihan kamalaa ja koin alemmuuskompleksia, kun useimmat ikäiseni olivat tanssineet jo niin monta vuotta, että pakostakin tunsin itseni kömpelöksi heidän rinnallaan...;) Tunneilla kyllä tykkäsin käydä, kun joku muu suunnitteli koreografiat eikä niillä tarvinnut omaa päätä vaivata. Koiratanssissa koreografian ei onneksi ole pakko olla kovin tanssillinen , vaan se voi olla myös seuraamista musiikin tahtiin (heelwork) tai tyyliltään suhteellisen vapaamuotoinen freestyle-esitys.

Päivä koostui monista erilaisista harjoituksista ja treeneistä, joista sain inspiraatiota oman koreografian koostamiseen. Gloria pääsi pyörähtelemään, pujottelemaan ja tekemään kaikkea mahdollista, mikä oli neidin mielestä älyttömän kivaa.  Lisäksi allekirjoittanut sai shokkihoitoa muille osallistujille esiintymisen muodossa ja musiikin tahtiin hytkymisessä. Olihan se toki kauhean pelottavaa ja päivän aikana mentiin tosiaan reippaasti myös sinne epämukavuusalueelle. Oli kuitenkin kiva haastaa välillä itseään, koska kehitystä ei tapahdu jos aina vaan viihtyy siellä oman mukavuusympyrän sisällä. Saatiin päivän aikana myös esitettyä meidän kotona suunnitellun esityksen alku, ja loppuun improttiin sitten vähän jotain. Vaikka itse olinkin ihan kipsissä niin Gloria oli ihan huisi! Saatiin myös hyviä vinkkejä ja ehdotuksia koreografian jatkosuunnitteluun.

Loppupäivästä käytiin vielä seuruupositiot läpi, jotta päästään treenaamaan Glorian kanssa niitäkin kotona vielä tarkemmin. Glorialla on tokopohjan takia vahva vasemmalla seuruu. Rallytokon vuoksi ollaan nyt tehty myös oikean puolen seuraamista, mutta paikka seilaa vieläkin. Vähän testattiin myös peruuttamisen alkeita. Gloriahan osaa peruuttaa, mutta neiti tekee sen takamus maassa. Yritettiin siis peruuttamista jalkojen välissä, jolloin takapuoli pysyi ylhäällä helpommin ja pääsin palkkailemaan oikeanlaisesta peruuttamisesta.

Kokonaisuudessaa päivä oli ihan loistava ja saatiin paljon vinkkejä jatkoon. Pieni kisainnostuskin nosti päätään, mutta kokonaisen ohjelman kokoaminen tuntuu vielä vaikealta. Olen tehnyt meidän ohjelmaa ehkä n.1/3 ja siinäkin on muutamia ongelmia. Oltaisiin haluttu mukaan huhtikuun yksäripäivään, mutta pääsykokeet eväävät sen mahdollisuuden. Yritämme siis räpeltää koreografiaa kokoon kotoa käsin. Musiikki on päätetty, ohjelman alku on kasassa, koira osaa, mutta ainakin vielä tällä hetkellä yleisölle esiintyminen saa aikaan sydämen hakkaamista ja käsien hikoamista. Ehkä me syksyyn mennessä uskallauduttaisiin jo kisakentille tässä lajissa!

Kiitokset vielä treenikavereille seurasta ja tsemppauksesta, ja Sallalle huipuista vinkeistä ja ohjeista. Oli huippu päivä!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti