Naurua, lihastuskaa ja karvakavereita...

= Doboa! Käytiin jokunen viikko sitten  pääsykokeisiin lukemisen välissä meidän nuorisojaoston järkkäämässä lajiesittelypäivässä. Valitettavasti ei päästy aamusta mukaan noseworkkiin, mutta doboon sentään ehdittiin mukaan iltapäiväksi. Alunperin Glorian piti lähteä mukaan, sillä sille lihaskunnon ylläpito ja lihastreeni olisi ollut tärkeämpää kuin Rompulle, mutta neidin aloitettua juoksut, otinkin mukaan Rompun. Toisaalta tämä olikin ihan hyvä idea, sillä tämä oli Rompulle älyttömän kivaa tekemistä ja jätkä pääsi treenaamaan lihaskunnon ohessa myös keskittymistä!

Aluksi käytiin lämmittelemässä koirat pienen lenkin muodossa. Romppu pääsi samalla tarkastelemaan itseään suurempia treeniystäviä. Onneksi jäbä sai pidettyä hermonsa kurissa eikä alkanut isottelemaan yhdellekään koiralle. Romppu tuli itseasiassa yllättävän hyvin toimeen muiden koirien seassa, ja piti hyvin kontaktia minuun. Oma lauma (= Kerttu-cairni) piti kuitenkin pitää lähellä ja lämppälenkilläkin Romeo jäi liikuttavasti aina odottelemaan kaveriaan.

Koirien lämmittelyn jälkeen päästiin me ohjaajat kunnon tulitreeniin, kun meidät laitettiin tasapainotyynyjen päälle tuskailemaan erilaisten tasapainotehtävien pariin. Nauru raikasi, kun kaikki putosi vuorollaan tyynyltä eikä horjahteluilta tosiaankaan vältytty. (Onneksi kaatumisilta sentään vältyttiin...) Samalla käytiin läpi pientä esittelykierrosta ja jotain perusjuttuja tulevista tehtävistä.

Jakauduttiin kahteen ryhmään, joista aina toinen teki hommia ja toinen piti lepotaukoa. Kolmen tunnin tutustumisen aikana päästiin hommiin niin me ohjaajat kuin myös koirat. Aluksi me ohjaajat käytiin tutustumassa palloihin ja sen jälkeen napattiin koirat mukaan. Romppu pääsi heti alkuun pelästymään päin vierivää palloa, mutta onneksi pääsi siitä aika nopeasti yli. Herkkujen perässä se nousi palloa vasten, mutta pallolle hyppääminen olikin sitten jo jänskempi juttu. Kokonaisuudessaan Romppu uskaltautui pallon päälle pariin otteeseen päivän aikana, mutta pääasiassa se mietiskeli etutassut pallon päällä elämän menoa, kun itse yritin kannustaa sitä pomppaamaan päälle asti.

Tasapainotyyny oli enemmän Rompun mieleen ja siihen se lykkäsikin heti etutassut oikeaoppisesti päälle. Takajalkojen kontrollointi olikin sitten hivenen haasteellisempi juttu, ja koivet ei millään menneet sinne minne olisi pitänyt. Takamuskin painoi ja Rompun mielestä oli paljon helpompi istua kuin aktiivisesti työstää takajalkoja sinne tyynyn päälle. Hauskaa poikkelilla kuitenkin oli ja vettä kului ihan hurjan isoja määriä, kun poitsu latki aina kunnon kupillisen omien vuorojen välillä. Veden kulumisesta huomasi kyllä kuinka raskasta homma oli koiralle. Viimeistään sen huomasi illalla, kun kotiin palattuamme koiraa ei näkynyt muutamaan tuntiin missään. Kopasta kuului vaan kova tuhina, kun Romppu nukkui niin sikeästi! Parin päivän päästä pystyin sanomaan, että kyllä tuntui omassakin kropassa. Etenkin sisä- ja takareidet oli päivän jälkeen aika jumissa eli oli tuo tehokasta treeniä ihan omistajallekin!

Tällä lailla loppuun pahoittelut postaustahdin hitaudesta. Viikot kuluu ihan mielettömällä vauhdilla ja kevät on tuonut tullessaan paljon muutoksia ja vaihtuvia olosuhteita. Alku kevään luin yo-kirjoituksiin, sen jälkeen pääsykokeisiin ja nyt pääsykokeiden ollessa ohi olen tutustelemassa mahdolliseen tulevaan työhöni päivisin. Kiirettä siis pitää, ja vaikka koirien kanssa olenkin puuhannut ja treenannut paljon kaikenlaista, ei kaikki ole nyt keväällä päätynyt ihan blogiin asti! Kommentit piristäisi mieltäni kuitenkin paljon ja olisi kiva, jos vielä kanavalla olevat lukijat kuittailisi postauksiin jotain, että tiedän moniko näitä mun päivittelyitä lukee!

Rallyn ratatreenit 9.4.

Meidän vakkari treenikentälle päätettiin kaupungin toimesta rakentaa muutama väliaikainen "konttitalo", joten jouduttiin vaihtamaan treenikenttää. Edelliselle kentälle ajoi meiltä kotoa minuutissa, mutta uudelle kentälle on vartin matka, joka muuten tuntuu pitkältä, kun aijemmin kenttä on ollut niin helposti saavutettavissa. Uusi kenttä on ihan kiva, ja ehkä häiriön kannalta paremmalla paikallakin, kun vieressä kulkee autoja, pyöräiliöitä ja välillä myös kävelijöitä. Rompulle se oli ainakin keskittymisen kannalta selkeästi vaikeampi kuin entinen kenttä.

Sain tosiaan vähän aikaa sitten avaimen kennelkerhon kopille, jossa käytiin tänään tekemässä ratatreeni. Itselläni ei ole kylttitelineitä, joten oli kiva päästä treenaamaan välillä kokonaista rataa telineineen kaikkineen. Pohja oli vielä hiukan märkä, mutta eipä tuo meitä pahemmin haitannut. Radasta tehtiin loppujen lopuksi aika simppeli kahdeksan kyltin rata, jossa oli muutamia pysäyttäviä tehtäviä ja muutamia käännöksiä. Otettiin mukaan muutamat vaikeammat AVO-kyltit, kuten 360-vasemmalle ja istu-seiso-ohj. kiertää.

Kerttu teki ekana radan ja oli kyllä ihan fiiliksissä tekemässä hommia. Gloria pääsi tekemään Kertun jälkeen. Olin aluksi ajatellut, että tehdään ratatreeniä palkatta, mutta siellä tuli niin mahtavan näköisiä käännöksiä, joita ollaan tahkottu ties kuinka kauan, että palkkasin lopulta melkeimpä joka toisella kyltillä. Neidillä oli joku kaasuvaihde päällä, sillä se pisti tuulemaan ihan hurjalla enegialla. Sen seuruukin oli pitkästä aikaa niin ihanan näköistä, että alkoi melkein tehdä mieli ilmoittaa se tokokokeisiin,vaikka meidän pitikin jo eläköityä siitä lajista... Loppuun tehtiin seuraamisen tempon muutoksia ja neiti loisti. Etenkin hidas seuruu oli vaan niin sanoinkuvaamattoman hieno!

Romppula Pomppula pääsi tekemään viimeisenä. Alku oli todella hieno ja ensimmäiset kyltit meni uudesta paikasta huolimatta hienossa kontaktissa. Loppu rata meni kuitenkin iha pelleilyksi, kun viereisellä tiellä meni lapsia ja pyöriä, jotka on molemmat Rompulle tosi vaikeita häiriöitä. Sain Romeon aina välillä takaisin kontaktiin, mutta se jäi koko ajan jälkeen, puhahteli ja jäi kyttäilemään tielle päin jne. No itse sain jälleen muistutuksen tästä samaisesta asiasta, mikä itseasiassa pitäisi jo muistaa. Älä vie Romeota uuteen paikkaan tekemään rataa. Otinkin nyt tavoitteeksi, että käydään joka viikko vähintään kahdessa uudessa paikassa leikkimässä. Mennään häiriöisiin paikkoihin esim. keskuspuistoon tai markettien parkkipaikoille ja ihan vaan leikitään ja hömppäillään. Ehkä myös naksutellaan kontaktin hakemista ja ohituksia. Ei edes yritetä tehdä mitään rataa tai pitkiä seuraamisia. Tärkeimpänä olisi nyt se, että Romppu rentoutuisi uusissa paikoissa ja sitä kautta pystyisi keskittymäänkin paremmin. Tämä suunnitelma osoittautui erinomaiseksi, kun käytiin tässä eräänä päivänä kauppareissun yhteydessä naksuttelemassa kontaktia ihmishälinässä. Alku oli vaikea, mutta kun hetken aikaa käveltiin niin alkoi kontaktikin löytymään.

Liikaa duunii, liian vähän aikaa...

Kauheasti on taas kuulumisia kerrottavana. Olisi ehkä helpompaa postailla säännöllisemmin niin ei olisi kerralla niin paljon juttuja päiviteltävänä. Yo-kirjoitusten parissa meni tosiaan alkuvuosi ja viimeisen aineen eli psykologian kirjoitin maaliskuun vikoina päivinä. Nyt olen jo saanut alustavat pisteet takaisin ja ihan hyvillä mielin odottelen lopullisia tuloksia takaisin. Osa olisi voinut mennä paremminkin, osasta puolestaan yllätyin kuinka hyvin olin loppujen lopuksi saanut asioita paperille. Kirjoitusten jälkeen reissasin pari päivää Tukholmassa ja palatessani kotiin aloitin lukemisen pääsykokeisiin. Pääsykoeaineisto on hurjan kiinnostava, mutta mieltä jäytää koko ajan pieni stressi, sillä opiskelemaan pääsee loppujen lopuksi todella pieni osa hakeneista. Tulevaisuus ei siis vielä näytä täysin selkeältä ja kirkkaalta, mutta valoa kohti mennään!:))

Koirat on tosiaan olleet hieman vähemmällä huomiolla kirjoitusten takia. Kisoihin ei olla päästy eikä treeneihinkään olla lähdetty. Pakollisten lenkkien lisäksi olenkin aktivoinut koiria kotona. Ollaan tehty erottelukepillä treeniä noseworkin pohjustukseksi sekä vahvisteltu joitakin rallytokon liikkeitä. Rompun olen välillä ottanut pihaan tekemään merkin kiertoa tai estehyppyä, jotta vähän edistyttäisiin tokonkin parissa. Nyt keväällä treenaaminen helpottuu hieman välineistön osalta, kun sain avaimen kennelkerhon kopille, josta löytyy toivon mukaan tokokalusto ja rallyn kyltit. On jo aikakin päästä tekemään ylempien luokkien juttuja eikä aina jumittua alempien luokkien liikkeisiin.

Rahapussiini on puolestaan iskemässä krooninen rahapula, sillä kevään koulutustarjonta näyttää erityisen kiinnostavalta ja hyvin houkuttelevalta. Kaikilla seuroilla on tulossa ihan kaikkea aina yksityistunneista koetreeneihin ja takaisin. Tällä hetkellä olen laittanut ilmon yhteen rallykisaan ja yhteen harrastusjuttuun, mutta ehkäpä sitten kesällä, kun pääsykokeet on kunnialla ohi, päästään osallistumaan kaikkeen kivaan ihan kunnolla. Westiekerholla oli erityisen paljon jännittävää harrastustoimintaa tulossa ja parit rotumestiksetkin oli saatu tälle vuodelle järkkääntymään. Rallytokon mestiksiin lähdetään ehdottomasti. Tokon mestikset puolestaa voi jäädä väliin, sillä herra häiriöherkkä ei pysy vieläkään  paikallamakuussa, jos muita koiria on ympärillä.



Tokon kanssa ollaan tällä hetkellä siinä ei-niin-kivassa vaiheessa, jossa edistystä ei tunnu tapahtuvan, koska ainoa asia johon oikeasti tarvitaan treeniö on häiriökesto ja ylipäätään kesto. Kaikissa liikkeissä on hyvät pohjat. Seuruu sujuu pienissä pätkissä, alokkaan ainoa jäävä sujuu, luoksetulo on ok ja kapulan pitokin on kivalla mallilla. Ajan puutteen vuoksi tuntuu vaan niin ylitsepääsemättömän työläältä raahata itsensä, koiransa ja treenikamansa kentälle. Sitten kun treenit pitäisi vielä suunnitella ja kirjata ylös, on koko ilta vierähtänyt koirien parissa ja pääsykokeista on jäljellä muisto vain. Nyt kevään mittaan, kun kentät kuivuu ja aurinko alkaa pilkautella säteitään, alkaa treeni-intokin kuitenkin heräilemään, joten tokoilukin ottaa varmaan taas suunnan ylöspäin.

Gloria puolestaan kävi hierojalla jo jokin aika sitten. Se oli paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmilla kerroilla. Ainoa jumialue löytyi kallonpohjasta ja sekin saatiin hyvin avautumaan. Hieroja huomasi Glorian silmän yläpuolella kuitenkin pienen "syylän" jota pitäisi lähiaikoina käydä näyttämässä eläinlääkärille. Vaarallinen se ei todennäköisesti ole eikä se ole edes kasvanut, mutta se on niin lähellä silmää, että se voi alkaa hankaamaan jos se vähänkään tuosta paisuu. Lisäksi cartrophen pistossarja on edelleen mietinnän alla. Neiti on liikkunut hieronnan jälkeen kivasti, mutta ihan noin ennaltaehkäisevänä hoitona nuo pistokset voisivat olla paikallaan jossakin vaiheessa kevään aikana. Juuri tässä iltalenkillä kuitenkin katselin miten kivasti se liikkuu ja pidänkin peukkuja, että kunto pysyisi nyt hyvänä ja saataisiin lihaksisto pysymään kivassa kunnossa tukemassa niveliä! 

Dance with me, one more time!

Lähdettiin Glorian kanssa lauantaina pitämään pientä taukoa kirjoituksiin lukemisesta. Mietin pitkään uskallanko edes lähteä, kun yo-kirjoitukset alkaa tosiaan ensi viikolla. Loppujen lopuksi päätin kuitenkin, että totaalinen pään nollaaminen ennen kirjoituksia tekee vain hyvää. Sitä paitsi paniikkitilanteessa olisin ehtinyt lukea autossa parin tunnin matkan Akaalle ja takaisin. Pieni paniikkitilannehan siinä sitten lopulta iski, joten kirjat eivät päässeetkään lojumaan jalkatilaan, vaan kertailin ahkerasti koko paluumatkan. Äiti lähti onneksi kuskiksi niin ei tarvinnut itse ajaa, vaan sain rauhassa lukea.

Westiekerhon koiratanssipäivässä siis käytiin lauantaina. Olen kuolannut joka kerta tuonne mukaan, mutta milloin lomamatkan, milloin kirjoitusten ja milloin minkäkin syyn vuoksi ollaan jätetty menemättä. Kouluttajana oli Salla Haavisto, oikea huippu koiratanssija, joka on edustanut westieidensä kanssa maajoukkueessa asti. Porukassa oli mukana pääasiassa westejä, mutta oli sinne yksi paimenpoikakin mahtunut mukaan.

Koiratanssihan oli itselleni vielä ennen lauantaita ihan vierasta maaperää. Tiesin, että siinä tanssahdellaan koiran kera, mutta kaikki kisasäännöt ja koreografian koostamiset oli ihan vieraita juttuja. Harrastin vielä muutamia vuosia sitten jazz-tanssia paikallisessa tanssikoulussa, mutta esiintyminen oli itselleni ihan kamalaa ja koin alemmuuskompleksia, kun useimmat ikäiseni olivat tanssineet jo niin monta vuotta, että pakostakin tunsin itseni kömpelöksi heidän rinnallaan...;) Tunneilla kyllä tykkäsin käydä, kun joku muu suunnitteli koreografiat eikä niillä tarvinnut omaa päätä vaivata. Koiratanssissa koreografian ei onneksi ole pakko olla kovin tanssillinen , vaan se voi olla myös seuraamista musiikin tahtiin (heelwork) tai tyyliltään suhteellisen vapaamuotoinen freestyle-esitys.

Päivä koostui monista erilaisista harjoituksista ja treeneistä, joista sain inspiraatiota oman koreografian koostamiseen. Gloria pääsi pyörähtelemään, pujottelemaan ja tekemään kaikkea mahdollista, mikä oli neidin mielestä älyttömän kivaa.  Lisäksi allekirjoittanut sai shokkihoitoa muille osallistujille esiintymisen muodossa ja musiikin tahtiin hytkymisessä. Olihan se toki kauhean pelottavaa ja päivän aikana mentiin tosiaan reippaasti myös sinne epämukavuusalueelle. Oli kuitenkin kiva haastaa välillä itseään, koska kehitystä ei tapahdu jos aina vaan viihtyy siellä oman mukavuusympyrän sisällä. Saatiin päivän aikana myös esitettyä meidän kotona suunnitellun esityksen alku, ja loppuun improttiin sitten vähän jotain. Vaikka itse olinkin ihan kipsissä niin Gloria oli ihan huisi! Saatiin myös hyviä vinkkejä ja ehdotuksia koreografian jatkosuunnitteluun.

Loppupäivästä käytiin vielä seuruupositiot läpi, jotta päästään treenaamaan Glorian kanssa niitäkin kotona vielä tarkemmin. Glorialla on tokopohjan takia vahva vasemmalla seuruu. Rallytokon vuoksi ollaan nyt tehty myös oikean puolen seuraamista, mutta paikka seilaa vieläkin. Vähän testattiin myös peruuttamisen alkeita. Gloriahan osaa peruuttaa, mutta neiti tekee sen takamus maassa. Yritettiin siis peruuttamista jalkojen välissä, jolloin takapuoli pysyi ylhäällä helpommin ja pääsin palkkailemaan oikeanlaisesta peruuttamisesta.

Kokonaisuudessaa päivä oli ihan loistava ja saatiin paljon vinkkejä jatkoon. Pieni kisainnostuskin nosti päätään, mutta kokonaisen ohjelman kokoaminen tuntuu vielä vaikealta. Olen tehnyt meidän ohjelmaa ehkä n.1/3 ja siinäkin on muutamia ongelmia. Oltaisiin haluttu mukaan huhtikuun yksäripäivään, mutta pääsykokeet eväävät sen mahdollisuuden. Yritämme siis räpeltää koreografiaa kokoon kotoa käsin. Musiikki on päätetty, ohjelman alku on kasassa, koira osaa, mutta ainakin vielä tällä hetkellä yleisölle esiintyminen saa aikaan sydämen hakkaamista ja käsien hikoamista. Ehkä me syksyyn mennessä uskallauduttaisiin jo kisakentille tässä lajissa!

Kiitokset vielä treenikavereille seurasta ja tsemppauksesta, ja Sallalle huipuista vinkeistä ja ohjeista. Oli huippu päivä!