Villasukat, välihousut, toppatakki ja pari pipoa...

Täällä on pakkanen kiristynyt ihan tolkuttomasti ja lähipäivinä on mittari kivunnut sinne -30-asteen paremmallekkin puolelle. Koirathan jäätyy jo siinä -25 paikkeilla, joten meillä ei oikeastaan ole ollut asiaa ulos näillä pakkasilla. Ollaan käyty säälittäviä 5min lenkkejä, ja silloinkin molemmilla on jalassa tossukat ja takit niskassa. Gloria sai helsitaren willis-manttelin viime viikolla ja se on kyllä omasta mielestänikin todella lämmin ja kiva. Rompsulle käy hyvin Glorian BOT-takki. Gloria ei ole moksiskaan pienestä liikunnan määrästä, mutta meidän jätkälta meinaa mennä hermo. Se ei tule enää lenkiltä sisälle vapaaehtoisesti, vaan se täytyy hinata pakolla ovesta sisään. Lisäksi se kiusaa Gloriaa iltaisin ja vetää övereitä ralleja ympäri alakertaa. 

Ollaankin tehty paljon aktivointia sisällä, jotta Romppu ei ihan sekoaisi. Molemmat on harjoitelleet kropan hallintaa. Romppu on opetellut peruuttamista. Pikku jalat viipottaa jo hienosti taaksepäin. Gloria puolestaan on harjoitellut rallyyn 360-käännöksiä. Koska peppu meinaa mennä turhan helposti maahan käännöksen aikana, ollaan naksuteltu kylkeä kiinni omaan pohkeeseeni. Tarkoituksena siis, että Gloria keskittyisi käännöksessä pitämään kyljen kiinni pohkeessa ja näin lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Gloria käyttää takaosaa ja pylly ei tipahda maahan. Toivon mukaan siis näin. Vanhasta tavasta on kuitenkin todella vaikea yrittää pois, ja maassa tuntuu olevan vieläkin magneetti, joka vetää porkkanahäntää alas.

Viikko sitten, kun pakkanen hellitti pariksi päiväksi, käytiin Rompun kanssa Alasalmen Satun yksityistunnilla. Tarkoituksena oli pohtia seuruu-ongelmia, mutta niinkuin yleensä käy niin ongelma ei ollut oikeastaan seuruussa, vaan jossain aivan muualla. Rompulla on aina uusissa paikoissa keskittymisongelmia. Se pälyilee ympärilleen, saattaa yhtäkkiä vetää kunnon hertsit jollekkin meitä ohittavalle koiralle ja pari kertaa mölleissä se on alkanut yhtäkkiä murista esimerkiksi hallin seinän julisteille. Häiriön puutetta, olen ajatellut. Mutta ei ehkä sittenkään. Tai siis on myös sitä, mutta pääasiallinen ongelma on itseluottamuksen puute ja epävarmuus uusissa tilanteissa.

Päädyttiinkin Satun kanssa siihen, että aletaan tekemään "rentoutumisleikkejä". Tarkoitus olisi nyt saada Rompulle ensinnäkin itseluottamusta, luottamusta minuun ja rentoutta. Tarkoitus olisi käydä leikkimässä tätä kivaa leikkiä erilaisissa ympäristöissä. Pääasiallisena tarkoituksena olisi saada rentoutta sekä minulle, että koiralle. Ja Rompulle kiva mielentila, koska mihin tahansa me mennään niin se saa odottaa rentouttavaa ja kivaa leikkiä. Lisäksi Rompun epävarmuus uusille asioille on sallittua. Jos se näkee jotain uutta ja outoa niin me käydään tästä lähtien yhdessä tsekkaamassa pelottava asia eikä yritetä vaan ohittaa sitä. 

Eilen tämä uusi käytäntö pääsi jo testiin, kun lähdettiin tapaamaan meidän naapurin koiraa. Romppu jännittää aina tämän kyseisen koiran ohittamista todella paljon ja se purkautuu ihan kamalana huutamisena, joka ei lopu ennen kuin koira on hävinnyt näköpiiristä. Otettiin ensin ihan kunnon välimatka ja sitten pikkuhiljaa hinauduttiin lähemmäksi. Kokonaisuudessaan treeni meni todella hyvin. Aluksi Romeo haukkui, mutta kun haukkuun ei reagoitu ja toinenkin koira puuhasteli omistajansa kanssa omia juttuja niin Romppukin rentoutui. Loppujen lopuksi saatiin välimatka todella pieneksi ja Romeo uskalsi silti leikkiä, vaikka se välillä vähän pälyilikin uutta jännittävää tuttavuutta. Lopetettiin hyvään pätkään eikä edes yritetty ohituksia, sillä haluttiin pitää treeni kivana ja onnistuneena. Yritetään järkätä tapaaminen toisenkin kerran lähiaikoina, jotta päästään työstämään ongelma loppuun asti.

Kurkottele kuuta ja tavoittele tähtiä

Vuosi 2015 on melkein taputeltu pakettiin. Viime vuoden tavoiteet olivat molemmille koirille aika korkealla, ja niistä ei toteutunutkaan kuin ehkä puolet. Gloria sai tosiaan rallytokossa koularin alokasluokasta, mutta avointa ei päästy hyvästä yrityksestä huolimatta korkkaamaan, kun juoksut osuivat kaksissa kisoissa kohdalle. Romps kävi kisaamassa kerran, mutta kirvelevän hylyn jälkeen jäätiin kisatauolle, joka jatkuikin vuoden loppuun asti. Ensi vuodelle aijotaan laittaa tavoitteet kuitenkin yhtä ylös, koska mitä olisikaan elämä ilman tavoitteita ja niiden saavuttamisesta aiheutuvaa juhlaa!

Glorian tavoiteet vuodelle 2016:

*Rallytokossa RTK2 ja voittajan kokeilu
*Kropan säännöllinen huoltaminen/huollattaminen
*Lajikokeiluita, jotta aivot saa haastetta.(koiratanssi, dobo)
*Hyvässä painossa pysyminen ja lihaskunnon ylläpitäminen.

Romeon tavoiteet vuodelle 2016:

*Keskittyminen ja häiriönkesto hallintaan
*Rallytokossa RTK1 ja avoimen treenaaminen.
*Tokossa edistyminen ja ainakin möllikisat
*BH-koe 2016 syksyllä tai 2017 keväällä
*Luonnetestissä ja/tai MH-luonnekuvauksessa käyminen
*Muutama näyttely kesällä/syksyllä.

Tällaisia. Tosiaan itse olen kiinni YO-kirjoituksissa maaliskuun ja sen jälkeen pääsykokeisiin luvussa huhtikuun, mutta toukokuussa sitten lähtee. Kesälle olen jo katsonut kalenterin täyteen kokeita ja näyttelyitä.(Pitäis vissiin ehkä ehtiä treenaamaankin...) Yritän kuitenkin pitää alkukevään suhteellisen hiljaisena muutamia viikonloppukoulutuksia/kisoja lukuun ottamatta. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Itse olen ainakin ihan innoissani.:))

Vuosi 2015

Tammikuu:



Tammikuu meni pääasiassa meillä hiljaiseloa elellessä, kun Rompun  jalka kenkkuili. Romppu satutti jalkansa 20.12.2014  ja rampattiin sen jälkeen jos jonkinlaisessa hoidossa koko tammikuu. Tuli käytyä hierojalla, otseopaatilla ja eläinlääkärilläkin pariin otteeseen. Tammikuun lopulla jalka onneksi alkoi vihdoin osoittaa paranemisen merkkejä ja päästiin sisarusparven yhteisiin näyttelytreeneihin.

Helmikuu:

  

Treenattiin Glorian kanssa paljon rallytokoa ja saatiinkin 14.2. viimeinen hyväskytty alokasluokasta ja näin ollen RTK1 koulutustunnus. Rompsula kävi tästä viikko eteenpäin Tuusniemellä ensimmäisessä näyttelyssään ja oli menestyksekkäästi ROP- pentu kera KP:n.

Maaliskuu:



Maaliskuussa treenattiin ja lenkkeiltiin ahkerasti. Tehtiin pitkiä kävelyretkiä metsässä, kun pakkanen oli muodostanut metsään hankikannon ja koiratkin pääsivät liikkumaan vapaasti eivätkä uponneet lumeen. Kuukauden loppupuolella saimme westiekerholta postia ja Gloriasta tuli hienosti vuoden 2014 tokowestie 2.

Huhtikuu:



Treenattiin edelleen rallytokoa ihan urakalla. Romppukin pääsi tekemisen meininkiin mukaan, kun ilmoitin molemmat möllikisoihin. Glorialle tuli allekirjoittaneen mokan takia hylky, mutta Romppula teki hienon radan ja oli hienon ja innokkaan asenteensa vuoksi tuomarin suosikki!:) Loppu kuusta käytiin Romeon kanssa Vaasa KV:ssa, josta tuomisina EH JUK2.

Toukokuu:



Toukokuulta ei blogissa paljon merkintöjä ole, mutta Romppu treenasi paljon tokoa ja käytiinkin westiekerhon tokopäivässä hakemassa oppia Heidi Kailiolta. Toko innostus ampaisi tokopäivän ansiosta pilviin, joten myös Gloria duunaili tokojuttuja.

Kesäkuu:



Kesäkuussa alkoi ihana loma ja allekirjoittaneella työt. Hyödynnettiin kuitenkin viikonloput ja puuhailtiin vapaapäivinä kaikkea kivaa. Käytiin kaveriporukalla pienellä vaelluksella Pyhähäkin kansallispuistossa ja Romeokin nukkui rohkeasti meidän kanssa paljaan taivaan alla. Romeo pääsi käymään myös kolmannessa näyttelyssään Tuurissa. Edellisen EH:n jälkeen oli kiva jatkaa ERI-linjalla ja Romeo saikin laatuarvostelussa erinomaisen ja oli samalla JUK1.

Heinäkuu:



Heinäkuussa aktivoiduttiin treeni- ja kisarintamalla. Käytiin Romeon kanssa rallytokon möllikisoissa ja saatiin molemmilta radoilta hyväksytyt tulokset. Möllikisojen innoittamana korkattiin meidän ensimmäisen viralliset tuomisina kauhistuttava hylky. Romppu veti radan täysin ranttaliksi eikä suostunut tekemään radalla kerrassaan mitään järkevää. Hihnaa se kyllä puri ja hillutteli hihnan jatkeena, mutta muuta se ei sitten tehnytkään... Myös radan ulkopuolella käytös oli suorastaan järkyttävää enkä ole koskaan nähnyt Romppua yhtä hurjana. Koska heinäkuun alku oli ollut Romppu painotteinen, pääsi Gloria puolestaan Noseworkin koulutuspäivään heinäkuun lopussa. Laji oli omiaan reippaalle neidille ja Gloria nautti, kun sai käyttää nenäänsä.

Elokuu:



Romeo kävi elokuussa polvi&silmätarkastuksissa ja sai molemmilta osin puhtaat paperit. Päästiin myös mukaan westiekerhon erikoisnäyttelyyn ensimmäistä kertaa ja vietettiin hieno päivä Oittaan kartanolla mahtavassa seurassa. Romeon kokonaistulos näyttelystä oli ERI SA JUK2, mikä oli tietysti vautsi juttu. Reissun jälkeen päästiin vielä aloittamaan Romeon kanssa BH-kurssi haukkuvaarassa ja poitsulin nopea edistyminen tuntui mahtavalta.

Syyskuu:



Syyskuussa tapahtui paljon. Romppu kävi Muuramen näyttelyssä saaden jälleen erinomaisen ja ollen myös tällä kertaa junnuluokan ykkönen. Pari viikkoa näyttelyn jälkeen koitti pelätty hetki, kun vein Romeon luustokuviin paikalliseen eläinsairaalaan. Tuloksia odoteltiin jännityksellä, ja Romppu sai lonkkien ja kyynärien osalta puhtaat paperit. (lonkat B/B, kyynärät 0/0), mutta selän puolelta löytyi välimuotoinen lanne-ristinikama LTV4. Onneksi tuo lausunto ei tarkoittanut Romeon elämän kannalta suuriakaan muutoksia, eikä tule Rompun elämää haittaamaan todennäköisesti ollenkaan. Syyskuussa me treenattiin myös rallytokoa ja käytiin retkeilemässä kapeenkoskella.

Lokakuu:



Lokakuussa käytiin jo kolmansissa möllikisoissa tämän vuoden puolella. Tällä kertaa molemmat koirat saivat hyväksytyt tulokset omilta radoiltaan. Glorialla oli etenkin mahtava fiilis ja se teki ihan mielettömän upean radan, vaikka tuomari ei pieniä holimattomuusvirheitä arvostanutkaan...  Romppu aloitti tässä kuussa ja toisen BH-kurssin, tällä kertaa omalla paikkakunnalla ja kävi pienessä leikkausoperaatiossa, kun sen lavan takaa poistettiin pieni "kasvain". Patti oli idiopaattisesti eli ilman syytä syntynyt tulehdussolujen kasauma eli saimme huokaista helpostuksesta.

Marraskuu:



Marraskuussa jatkettiin Romeon kanssa kurssia ja kehityttiin kivalla vauhdilla, vaikka takapakkejakin tuli. Gloria oli ilmoitettu rallytoko kisoihin, mutta neiti aloitti juoksut kisapäivänä jo toistamiseen tänä vuonna, joten neidin avokorkkaus jäi ensi vuodelle.

Joulukuu:



Joulukuussa käytiin vielä yhden kerran mölleilemässä molempien kanssa. Molemmat saivat jälleen kerran hyväksytyt omista luokistaan. Kumpikaan koirista ei kuitenkaan ollut ihan oma itsensä. Gloria oli todella väsynyt, mutta teki silti huikean radan 86/100p. Pari uusimista ja muutama kauneusvirhe maksoivat meille virhepisteitä, mutta muuten rata oli kuitenkin hieno. Romeo puolestaan arkaili ihan kunnolla. Radalla se pälyili ympärilleen todella pelästyneenä ja alkoi spottaamaan kaikkia pelottavia asioita ympäristöstään keskittymisen sijaan. Se esimerkiksi etsi taas silmiinsä suurimmat julisteet seiniltä ja kavahteli ääniä. Ei yhtään Romppumaista käytöstä. Saatiin kuitenkin maininta iloisesta yhteistyöstä, joten ehkäpä se ei loppujen lopuksi näyttänytkään niin pahalta...


Kiitos kuvista kaikille niitä ottaneille. Kuvaajan nimi on mainittu alkuperäisessä postauksessa, jossa kuva on esiintynyt ensimmäistä kertaa!

Mörkö johti meidät harhaan...

Lähdettiin lauantaina käymään koirien kanssa pienellä luontoretkellä, kun oli niin kiva ilma. Samalla päästiin tarkistamaan olisiko mörönpolku potentiaalinen vaihtoehto westielenkkien pitopaikaksi. Lykättiin osoite navigaattoriin ja lähdettiin ajelemaan. Puolentunnin ajon jälkeen saatiin todeta olevamme jossain töysin korvessa, todella surkeassa kunnossa olevalla metsätiellä, joka oli täynnä kauheita kuoppia, joihin meidän true maastoautomme upposi jokaisella kaasutuksella. Navigaattori näytti, että perille olisi matkaa reippaat 5km ja kääntyminen kapealla tiellä oli mahdotonta. Allekirjoittanut istui ratissa ja sormet ristissä toivoin, että auto olisi yhtenä kappaleena myös perillä. Välillä kuulosti siltä, että pohja jää tielle, mutta niin se vaan kesti ehjänä.



Jotenkin selvittiin lopulta perille ja lähdettiin pirteinä käppäilemään metsään. Tie oli leveä ja todella hyvä kävellä. Koirat oli ihan hyper innoissaan ja kaikki kolme viipotti eteenpäin hurjalla vauhdilla. Romppu veti ihan hulvattomia hepuleita ympäri metsää ja suihkaisi aina välillä ohitse. Pikku mies vähän hurmaantui vapaudesta...:)) Käveltiin tietä eteenpäin ja jossain vaiheessa reittimerkintöjen puute alkoi hieman ihmetyttää. Alkumetreillä oli tie vielä merkitty mörönpolku viitoilla, mutta yhtäkkiä merkkejä ei enää näkynyt. Polku kuitenkin jatkui, joten ajateltiin, ettei olla vaan huomattu merkintöjä. No totuus kävi selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun upottiin nilkkoja myöten märkään sammalikkoon ja tie hävisi kokonaan. Yritettiin itsepäisesti rämpiä eteenpäin mutta turhaan, polkua ei enää löytynyt... 30min kävely oli siis heitetty hukkaan ja olimme ilmeisesti kävelleet oikean polun ohitse. Nokka kohti tulosuuntaa ja takaisin.


Löydettiin viimein oikea polku (joka oli muuten surkeasti merkitty) , ja käveltiin sitä pitkin jonkin matkaa eteenpäin. Maasto oli kuitenkin aika huonoa eikä ihan sellaista mitä toivoisi virkistävältä metsäkävelyltä. Puita oli kaadettu kuin joltain hakkuualueelta ja yhtäkkiä päädyttiinkin polulta autotielle. Lopulta huomattiin, että meidän pitäisi lähteä kiipeämään jonnekkin korkealle mäelle, jotta pääsisimme jatkamaan reittiä. Puolentoistatunnin kävelyn jälkeen kiipeily tuntemattomaan ei enää kiinnostanut, joten lähdettiin kohti autoa... Koirilla oli pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kivaa, ja etenkin Romppu kaasutteli ihan kunnolla patoutuneita energioita ulos. Se oli ihan fiiliksissä. Auto löytyi onneksi palatessa helposti ja kun lähdettiin ajelemaan eri suuntaan kuin tullessa, ohjasi navigaattorikin mukavasti uudelle reitille, joka oli tuplasti parempi kuin tuloreitti. Reissu sai siis onneksi onnellisen lopun.




Westielenkkien pitopaikaksi voi mörönpolku olla hivenen huono, ellei sitten reitin toinen puoli ole mukavampi kävellä. Itselläni on vain hataraa muistikuvaa mörönpolun toisesta päästä, jossa lenkkeiltiin leireillä neljä vuotta sitten. Pitänee siis ottaa uusinta reissu ja käydä tsekkaamassa mörönpolku kunnolla loppuun. Tämän reissun perusteella pidän paljon enemmän kansallispuistoista, joissa luonto on kaunista ja koskematonta. Tämä oli kuitenkin ihan kiva, vähän erilainen, kokemus. Postauksen kuvat (c)Paula.