 |
Monet perustelevat harrastusten valinnan ja tokon lopettamisen sillä että toko on yksinkertaisesti liian vaikeaa, tylsää, ikävää tai ihmiset ottavat sen liian tosissaan. Nämä kommentit olen nähnyt enemmän, kuin kerran monissa blogeissa: "Me emme harrasta tokoa, koska se on niin tosikkoa", "Emme harrasta tokoa, koska kaikki tokon harrastajat ottavat sen niin tosissaan", "Koirani ei pidä tokosta, koska se on niin tosikkomaista eikä yhtään hauskaa" ja "Luulen, että koirani kyllästyisi tokoon pitkällä tähtäimellä, koska siinä toistetaan aina samoja liikkeitä." Päätin alkaa omalta osaltani kumoamaan väitteitä ja kertomaan omista kokemuksistani tokon suhteen.
 |
| Noutokin toimii... |
Tyypillisin peruste sille ettei tokoa harrastetta tai ettei sitä ainakaan missään tapauksessa eikä missään mielessä harrasteta tavoitteellisesti on se, että toko on kuulemma tosikkoa touhua. Se on monen mielestä fakta. Toko sopii pilkunviilaajille, tosikoille, tarkoille koiraharrastajille jotka omistavat vähintäänkin bc:n tai jos ei nyt ihan bc:tä niin ainakin paimenen. Minusta on ikävää, että toko on saanut tällaisen maineen koiraharrastajien keskuudessa. Omat kokemukseni tokosta ovat näet aivan päinvastaiset. Vaikka tokoilevat ihmiset näyttävät tekevän hommia suu viivana ja käskyt ovat napakat eikä kanssa kilpailijoille hymyillä tai puhuta se ei tarkoita, että toko on tosikkoa tai harrastajat ilkeitä. Omien kokemusten mukaan moni vain keskittyy tällä tavalla täysin omaan koiraansa eivätkä anna ulkopuolisten tekijöiden häiritä itseään. He antavat kilpailuissa ja treeneissä itsensä täysin koiralleen, jolloin koira antaa itsensä täysin ohjaajalleen. Se on tapa. Itse en puhu treeneissä kenenkään kanssa, ennen kuin olen antanut Glorialle lopetus singnaalin ja se on tietoinen siitä, että enää ei tarvitse pingottaa. Treenin aikana en puhu muille, en katsele muualle, saatan olla myös napakan näköinen ja tietyssä mielessä passiivinen. Kun treeni loppuu riemu repeää ja silloin riehutaan hetki, kunnes tulee lopetus singnaali ja silloin voidaan Glorian kanssa molemmat keskittyä muuhun. Kisoissa toki myös jännitys tekee oman osansa tunnelmaan mutta omissa ekoissa kokeissa kaikki olivat meille ystävällisiä ja mukavia!
Gloria on ollut itselleni varmaan täydellisin koira ikinä tokoon. Se ei ole ollenkaan helppo, eikä tee mitään ilmaiseksi mutta se nauttii tokosta joka solullaan. Meidät on otettu mölleihin, kokeisiin ja treeneihin aina ihanalla asenteella ja kanssatreenaajat eivät ole ikinä kyseenalaistaneet lajivalintaamme, vaikka se on terrierin kanssa hivenen erikoinen. Meillä ei ikinä ole ollut tylsää sillä, vaikka tokoliikkeet näyttävät kokonaisuuksina hyvin simppeleiltä niihin kuuluu niin monia vaiheita ja ainakin tuhat opetusmetodia, että jos kukaan ikinä sanoo, että toko on yksinkertaista ja tylsää niin ollaan menty pahasti vikaan tai sitten työkalut ovat olleet lajia aloitettaessa väärät. Toki tokosta saa tylsän ja ikävän lajin jos sellaisen asenteen ottaa. Mistä tahansa lajista saa. Mutta silloin vika on ohjaajassa eikä suinkaan lajissa.
Kaikki omistajat eivät ole luotuja toko-ohjaajiksi eikä kaikkia koiria ole luotu tokokoiriksi. Jokaisesta ohjaajsta ja jokaisesta koirasta kuitenkin saa tokon harrastajan jos siihen itse pyrkii ja tekee töitä unelmansa eteen. Ja älkää turhaan sanoko etten harrasta mitään tavoitteellisesti. Tavoitelkaa, pyrkikää, yrittäkää mutta pitäkää samalla hauskaa. Ei tavoitteellisesti harrastaminen tarkoita sitä, että veri suussa treenataan, joka päivä ja molemmat ovat liian stressaantuneita edes nauttimaan. Se tarkoittaa sitä, että edetään molempien ehdoilla ja pidetään yhdessä hauskaa mutta edistytään samalla. Joko pienin hiirenaskelin tai sitten suurin harppauksin! Tsemppiä tokoiluun ja nyt toivoisin kommentteja ja keskustelua. Onko toko teidän mielestä tosikkoa? (Ja suuri anteeksipyyntö siitä, että bordercollie esiintyy vertauskuvana. Se on vaan niin yleinen rotu tokopiireissä, että siihen on helppo verrata.)
 |
| Ekoissa kokeissa rotukirjo oli yllättävän laaja. Kisaamassa oli mm. westiet, eukku, bokseri, japsi jne. |
