Aamulla vähän kuuden jälkeen ylös, näyttelyreppu täyteen, aamupala nopeasti kurkusta alas ja ulos kyytiä odottelemaan. Sitten ajeltiin jo kohti Tuuria. Varmaan maailman kamalin oksennusreitti tuo Saarijärvi-Tuuri välinen tie. Tuhannen tuhatta mutkaa, vuoristoratamaisesti mentiin koko ajan ylös ja alas, ja sitten vielä hieman huonossa kunnossa oleva tien pinta niin saa olla teräsvatsa, että tuosta selviää ihan ilman mitään puistatuksia.
Näyttelypaikalle saavuttiin yhdeksältä ja luettelosta selvisi, että Romeo oli ainoa junioriluokan uros. Kokonaisuudessaan uroksia oli muutenkin vain kaksi, joista toinen oli sitten nuortenluokassa. Anu laittoi Rompun hienoksi ennen kehää ja tällä kertaa pääsin itse treenaamaan esitystaitojani. Romppu oli ennen kehää todella hienosti, mutta mentiin hiukan liian aikaisin kehälle, sillä se ehti vähän kyllästyä seisoskeluun. Me ollaan opeteltu vapaa seisominen, joka sujuu jo nykyään ihan hienosti.
Päästiin pian kehään ja seisottiin aluksi hienosti. Romppu seisoi hienosti vapaana eikä sitä tarvinnut asetella tai korjailla. Siinä se napotti niin siivosti. Mitähän olin tässä jännittänyt? Sitten mentiin pöydälle ja tuomari kopeloi todella tarkasti koko koiran läpi ja saneli samalla arvostelua. Kivaa kuunneltavaahan se oli ja joitakin osioita selitti minulle sitten tarkemminkin. Pian mentiin vielä edestakaisin ja loppuun seisottiin vielä hetki. Pompel oli hieno pieni mies ja seisoikin ihan rauhallisesti. Meille nostettiin punainen lappunen ilmaan eli Romppu sai ERIn. SA:ta ei saatu tällä kertaa, mutta koska Romppu oli ainoa junnu-uros, se oli sitten myös JUK1.
Erinomaiset mittasuhteet, hyvä rungon malli, tarpeeksi raajaluustoa, erittäin hyvä leveys eturinnassa, takaosa saisi olla napakampi ja vähän voimakkaammin kulmautunut, keskipitkä kaula, erinomainen pigmentti, tummat silmät, sopiva voima kuonossa, kallo saa vielä hiukan levetä, tarpeeksi ylösasettunut ja oikea-asentoinen häntä. Liikkeiden tulee vielä napakoitua, vähän sidottu kapea takaa, huolimattomat etuliikkeet, karva kehittymässä, esitetään erinomaisesti.
-Elena Ruskovaara
Ruskovaara on ihana tuomari, hän oli ensimmäinen joka Sennin arvosteli. Ja ERI ei tule ilmaiseksi, hieno juttu teille! Rompun pää on tosi hienosti pystyssä liikkeessä, tuo on meille juuri se vaikein juttu missikisoissa.
VastaaPoistaJoo mä kanssa tykkäsin Ruskovaarasta. Oli mukava ja selitti kivasti tuota arvostelua samalla, kun sitä siinä saneli. Ja kiitos, Rompun kanssa liikkuminen on suht helppoa, mutta seisominen onkin sitten haastavampi juttu. Nyt ollaan yritetty treenata vapaa seisotus, mutta häntä meinaa pudota alas, kun Romppu keskittyy!:)
Poista