Pitäähän sitä vähintään kerran kesän aikana käydä viettämässä kunnon erämaaelämää. Niinpä lähdettiin kaveriporukalla Pyhä-Häkin kansallispuistoon vaeltamaan tai no ehkä paremminkin retkeilemään. Kierrettiin vajaa 7km lenkki ja välissä yövyttiin keittokatoksella, joka sijaitsi reitin varrella. Mukaan pääsi tällä kertaa Romeo, sillä Gloria on ollut viime aikoina vähän väsyksissä eikä olisi välttämättä jaksanut pitkää reissua.
Matkaan lähdettiin iltasella ja pakattiin Annikan uusi "Esko" auto täyteen kampetta. Me ehkä pakattiin hienoisesti liikaa tavaraa, sillä yhden yön reissulle olivat kaikki pakanneet jättimäiset rinkat täyteen kampetta. Näytti siltä, että kaikki ovat lähdössä vaeltamaan pikemminkin viikoksi. Esko-auto natisi liitoksissaan, kun ahtauduttiin pikku kärryyn kolmen koiran, neljän ihmisen ja neljän jättimäisen rinkan voimin. Siinä sitä sitten istuttiin polvet suussa ja toivottiin, että pian oltaisiin perillä.
Ensimmäisen illan matkana meillä oli 5km. Rinkat painoivat järkyttävän paljon eivätkä energiset koirat auttaneet asiaa yhtään. Luonto oli kuitenkin upeaa ja varsinkin suo oli todella kaunis auringonlaskun aikaan. Saavuttiin leiripaikalle yhdeksältä illalla ja päästiin seuraamaan joutsenten soidinmenoja järvellä. Loppu ilta menikin sitten nuotiota sytyttäessä, sillä se ei ollutkaan mikään ihan helppo homma. Puut eivät meinanneet syttyä sitten millään ja saatiin houkutella ja puhallella aika tovi ennenkuin nuotio oli pystyssä. Romppu, Nelli ja Kerttu sai juoksennella leiripaikan ympärillä, sillä välin kun me laitettiin ruokaa. Romeo oli ihan fiiliksissä ja se reippaana juoksenteli kaikkien perässä ja haastoi Nelliä leikkimään.
Operaatio ruoka venyikin sitten lopulta hyvin pitkäksi, sillä veden keittäminen ei ollutkaan helppo operatio. Yritettiin aluksi retkikeittimellä, sitten nuotion päällä ja lopulta päädyttiin takaisin retkikeittimeen. Lopulta pitkän odottelun jälkeen saatiin vihdoin ja viimein ruokaa sisuksiimme. Ruoan jälkeen tehtiin vielä pieni kierros leirin ympäristössä. Tarkoituksena oli tosiaan nukkua teltoissa, mutta keittokatos lämpimällä nuotiolla houkutteli enemmän. Laitettiin siis makuualustat keittokatoksen penkeille ja jaettiin kipinävuorot loppuyöksi. Siinäpä ei sitten lopulta kovin paljoa nukuttu, koska tulen vahtiminen, miljoona hyttystä, hullu käki, kylmyys ja huutavat joutsenet eivät taanneet kovin sikeä yöunta. Ainoa, joka koko porukasta nukkui taisi olla Romeo, joka simahti heti kun olin saanut sille bäkkärin päälle. Se nukkui takki päällä, makuupussissa mun vieressä ja tuhisi suoraan naamani päälle nukkuessaan.
Aamu alkoi nuhjuisesti, koska yöllä oli alkanut sataa ja nuotio oli sammunut viimeisen kipinävuoron jälkeen. Unta ei ollut saatu kovin paljon, joten heti kun leiri saatiin siivottua ja aamiainen syötyä painuttiin polulle ja kohti kotia. Viimeiset kuvat ja viimeiset kauniit pitkospuut, ja sitten autolle. Automatka oli hiljainen, sillä nukkumattoman yön jäljet näkyi kaikissa. Heti päästyämme kotiin paineli Romeo sohvan alle nukkumaan ja itse kaaduin kuolleena sänkyyn ja nukuinkin sikeästi seuraavat kolme tuntia, kunnes sain viimein aikaiseksi raahautua suihkuun. Mahtava reissu, vaikka hieman väsyttääkin. Ja uudelleen lähdetään kyllä heti, kunhan nyt ollaan selvitty tästä kerrasta! Ehkä seuraava reissu voisi olla jopa hiukan pidempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti