Astetta ikävämpi tapaus

Ontuminen alkoi sunnuntaina ja jatkui koko alkuviikon. Eilen varattiin aika ell. kun pyhät tulossa ja silloin ei päästäisi vastaanotolle. Ajattelin että eihän ne sille mitään tee, kun tuommonen pikkuvaiva. Vähän ontuu vain ja piankos se on ohi. Lepoa vaan! Noo se olikin kaikkea muuta kuin pikku vaiva.

Lähdin siis suoraan koulusta eläinlääkäriin ja siellä sitten vierähtikin mukava tovi. Aluksi lääkäri vain tunnusteli koiven ja totesi saman kuin polvitarkastuksissa oli käynyt toteen elikkä polvet ovat löysät. Tutkiessaan hän käänteli ja väänteli ja nitkutti ja kitkutti polvea ja huomasi että vähän Gloria sitä polven seutua arastelee... Itse olin havainnoinut että venytellessään koira ei venytä tätä kyseistä jalkaa loppuun asti vaan jättää "puolitiehen", kun taas toisen jalan venyttää ihan pitkäksi taakse. Kävellessään varoo jalkaa ja juostessaan nostaa sen kokonaan ylös. Pienen tutkimuksen jälkeen saatiin passitus rauhoitukseen.

Olin aivan pyörällä päästäni, en olisi mitenkään voinut kuvitella että tällaisen "pikku vaivan" takia joudumme rauhoitukseen ja kuvauksiin. Glorialle tökättiin siis rauhoituspiikki takakoipeen. (Kauhea draama queen, kun sattu muka niiiin paljon vaivanen piikki) Hetken päästä alkoi koira nuupahdella ja hetken päästä nukkui jo rauhassa mamman kyljessä. Nostin koiruuden röntgen pöydälle ja mentiin hetkeksi odottelemaan mitä tuleman pitää. Näytti niin säälittävältä siinä yksin maatessaan.  Hetken päästä hoitaja huikkasi että kuvat ovat valmiita ja niitä saa tulla katsomaan. Itsehän en tajunnut kovinkaan paljon kuvista, vaikka ell. siinä selittikin mistä kivut johtuvat. Keskustelussa vilahtelivat jännittävät sanat kuten telaura, patella, palpaatio jne. Jotain ymmärsin kun näytti kuvista tiettyjä kohtia polvista ja muusta luustosta.

Diagnoosina oli siis se että molemmissa jaloissa sääriluut ovat rakenteellisesti sisäkierteiset, mikä altistaa yhdessä matalan telauran kanssa patellaluksaatiolle.  Luultavimmin siis on käynyt niin että hypätessään esim. sohvalta Glorian polvilumpio on käynyt pois paikaltaan ja lumpsahtanut takaisin mikä on aiheuttanut polven kipeyden. Mukaamme saatiin kipulääkkeet ja sairasloma määräys. Jos sama juttu jatkuu on edessä leikkaus, joka luultavasti tulee olemaan auttamattomasti edessä jossain vaiheessa. Olennaista on että missä vaiheessa elämää, pienen hetken päästä vai vasta vanhempana. Ainoa pieni ilo tässä kaiken keskellä on se että kyynärät, lonkat jne. näyttivät kuvissa terveiltä.

Harmittaa suunnattomasti. Agilitylle joudumme sanomaan heipat. En halua altistaa koiraa kivuille vaikka ell. ei agista mitään maininnutkaan.(en kyllä tajunnut kysyä) Hyppyjä rajoitetaan esim. autosta ja sohvalta ei hypätä omin luvin pois enää vaan nostetaan. Toivottavasti vaiva paranee piakkoin, siis sen verran mitä parantumiselta nyt voi odottaa. Tokoon tämä ei onneksi vaikuta vaan sitä voimme harrastaa niin pitkään kuin vain suinkin haluamme.:)  Ja oikeasti tähän loppuun haluan sanoa että ennen agilityn aloittamista kannattaa todellakin kuvauttaa ne koirat! Antaa hyvää tietoa luuston tilanteesta, sillä jos koira ei olisi nyt alkanut ontumaan ja agilityä olisi vain jatkettu olisi tuloksena saattanut olla jotain paljon pahempaa... Kyllähän ne kuvat maksavat, mutta kerran se kirpaisee ja sen jälkeen voi huoletta harrastaa koiruuden kanssa.