 |
| Tältä sen pitäisi näyttää... |
Päätin pohdiskella tätä asiaa hieman tänne blogin puolelle selvitelläkseni omia ajatuksiani ja saadakseni ajatuksiani hieman myös teidän lukioiden keskuuteen. Glorian motivaatio tokoa kohtaan on hieman lopahtanut ja muutamien viimeisimpien päivien aikana olen miettinyt mistä tämä johtuu. Enää ei olla treenatessa niin skarppina ja välillä jo vähän lahnaillaan liikkeiden aikana. Pääsin muutamiin päätelmiin jotka voivat johtaa motivaation heikkenemiseen...
Minä itse:
Olen ollut Glorian treenaamisesta hyvin stressaantunut ja voisi sanoa, että hyper aktiivisuuteni tuottaa pelkkää hallaa. Illalla kaikki asiat pakkautuu mieleen ja yleensä kirjoitan täysillä treenipäiväkirjaan suunnitelmia klo.11.00 illalla. Ei niin hyvä idea, voin kertoa... Kokeisiin pitäisi päästä mutta valmista ei näytä tulevan.
Kun itse yli-innostun tai stressaannun treenaamisesta saattaa Gloria tökätäkkin jarrut pohjaan. Mistäköhän johtuu? Olen miettinyt, että voisiko oma yli-innostunut mielentilani johtaa siihen että koira hämmentyy. Ennen niin super hauska yhdessä olo muuttuukin stressaavaksi pakotus tekemiseksi. Kun koira hämmentyy ja alkaa lahnailla, ärsyynnyn itse. Tästä seuraa se, että Gloria hämmentyy entistä enemmän ja alkaa lähettämään suuntaani rauhoittavia signaaleita mm. haistelee maata, katselee muualle, hidastelee jne.
Tylsä palkkaus:
Olen todella huono keksimään erityisiä ja hauskoja palkkoja. Kun muistelee muutamia edellisiä treenejä taaksepäin niin palkka on aina sama. Jotain palkkapaloja kädestä annettuna , joskus tonnikalaa, joskus ankaa. Jos näitä saa jokaisella kerralla niin ihmekkös se ettei vire oikein säily.
Pitäisi myös vaihdella palkan antamis tapaa. Nykyään Gloria saa sen aina kädestä, joten nyt tavoitteena on kokeilla kuppipalkkaa, lelupalkkaa, takapalkkaa, pyydystyspalkkaa jne. Tänään tehtiin lyhyt kuppipalkka/kaukopalkka kokeilu. Laitoin kupin muutamien metrien päähän ja sinne namia. Tehtiin perusasentoa ja seuruu pätkää, kun teki hyvin tuli vapautus kupille. Todella hyvin toimi heti.
Samat tehtävät:
Alokkaan pitkään tahkotut liikkeet alkavat pikkuhiljaa kyllästyttää. Niitä on harjoiteltu jo vuoden päivät. Aina samaa tylsää juttua eikä aivoja tarvitse vaivata kovinkaan paljon.
Pitäisi siis panostaa hauskoihin tehtäviin mm. rally-tokon spiraalit ja pujottelut toisivat kivaa haastetta seuraamisen opetteluun. Jääviä voisi tehdä erilaisia asioita kiertämällä. Luoksetulon treenaamiseen voisi pyytää avuksi kaverin, joka pitää koiraa niin että pitää kerrankin juosta täysillä tms. Myös erilaiset treenipaikat ja häiriöt voisivat olla hyvää vaihtelua.
Nyt tein vähän suunnittelua missä paikoissa, kenen kanssa ja miten voisi treenata. Jospa ne harjoitukset lähtisi tästä nousuun, kun tulee yllätyksellisempiä juttuja. Tänään tehtiinkin jo hienosti erityisen herkulla palkalla. Myös kaukopalkkaa kokeiltiin ja otettiin kaverin kanssa luoksepäästävyyttä. Kivasti teki mutta tässä on kyllä vielä todella paljon parannettavaa. Tavoitteena olisi pitää tokoilu nyt mukavana sekä koiralle, että minulle ja olla stressaamatta turhia. Tämän pitäisi olla mukavaa yhdessäoloa joten sellaisena me se myös pidetään!:)
Mukavan pohdiskeleva teksti! :) Omilla koirilla motivaation laskuun on vaikuttanut myös se, että tein treeneistä liian samanlaisia. Mekin ollaan pääasiassa noiden kanssa alokasluokan liikkeitä tahkottu (Windyn kanssa myös avoimen ja voittajan, mutta pääasiassa aloa kuitenkin) ja toteutin treenit aina samassa järjestyksessä. Koirat tiesi mitä on tulossa. Muutinkin treenejä niin, että liikkeet eri järjestyksessä, eikä joka päivä tiettyjä liikkeitä ollenkaan. Cloudyn kanssa teen usein niin, että päivä x on seuraamiselle pyhitetty ja päivä x paikkamakuulle jne. Me ollaan myös ohjatuissa treeneissä saatu paljon vaihtelua sekä vinkkejä. :) Cloudy tuuppaa joskus olemaan luoksetulossa hidas, etenkin loppumatkalla. Tällöin olen huutanut sille sen lähdettyä (kun vauhti on kova) "HYVÄ!" jotta se tietää, että luoksetulon lisäksi myös vauhti on oleennainen osa, jota myös siltä haen. Joskus sitten tehdään sellainen vauhtiralli, että esim. matkan puolessavälisä lähdenkin vaikka karkuun.
VastaaPoistaTsemppiä teille jatkoon! Kyllä te vielä ittenne kisakentiltä löydätte! :)
Hups, enpäs muistanut käyttää entteriä. Anteeksi kun teksti moisessa pötkössä. :D
VastaaPoistaMeillä on Jessen motivaatio noussut huimasti ja sekä keskittyminen onnistuu lähes kaikkialla :)
VastaaPoistaMutta varmaan osa syynä, että yleensä en juurikaan treenaile yksinään, yleensä Nelli on väh. häiriönä, koska silloin Jessen motivaatio kasvaa vielä lisää.
Kun noista palkoista puhuit niin itsekkin tuli mietittyä mitä tuo/nuo saavat. Aika paljon nakkia, josta ne ei oo kyllästynyt, tosin Nelli on semmonen ahne possu, että ei varmaan ikinä kyllästyis mihinkään ruokaan :D Jessen kanssa vaihtelen aika paljon namia, joskun lelua, sekin vaihtelee, joskus dummy, pallo tai vaikka frisbee, jos käytän namia, niin yleensä nakki tai lihapulla, herkkua sitten onkin hau haun kanakierre tikut yms :D
Windy/ Kiitos. Meilläkin varmaan pahin ongelma juuri tuo treenien samanlaisuus. Sitten kun suunnittelen, että huomenna tehdäänkin vain tiettyä juttua niin en malta pitää näppejäni erossa myös muista liikkeistä ja niin se vaan menee, että kohta ollaan jälleen vedetty kaikki liikkeet läpi... Ja ohjattuihin olisi vihdoin nyt keväällä tarkoitus meidänkin mennä, kun omalla kennelkerholla alkaa. Sieltä toivottavasti sitten vinkkejä enempikin. Ja jep, kisakentille me kyllä tähdätään, saa nähdä vain kuinka kauan meillä menee ennenkuin sinne päästään...;)
VastaaPoistaJa tsempit teille kokeisiin, lähipäivinähän teillä oli?:)
Pauliina/ Jep, meidänkin pitäisi tosiaan saada enemmän häiriötä ja enemmän kimppatreenejä. Yleensä olen kerran viikossa käynyt kaverin kanssa treenailemassa. Muuten yksinään...
Meillä on harmillinen tilanne, kun nämä tyypilliset nakki/lihapulla ei käy, kun molemmissa on hyvin tyypillisesti vehnää... Plääh, mutta pitää vaan keksiä jotain yhtä herkullista tilalle!:D