Gloria ja hoitolapsi

Tänään meillä olikin yhden koiran sijasta kaksi hännän heiluttajaa. Gloria otti Kertun hyvin vastaan eikä tällä kertaa muristu ollenkaan. Ohjelmassa ei ollut mitään sen kummempaa joten molemmat neidit katselivat, kun ompelin kaverin joululahjaa. Kerttu oli paljon rauhallisempi kuin edellisellä kerralla ja nyt ne pystyi jättämään myös hetkeksi ilman valvontaa. Glorian ei tarvinnut murista ollenkaan, koska tällä kertaa se luotti siihen, että "johtajan" asema on mulla eikä sen tarvitse höpsötellä. Pidettiinkin sitten napsakat säännöt niin, että toista ei kiusattu eikä sisällä leikitty. Näillä säännöillä päivä meni mitä mainioimmin ja neideillä oli kivaa...:)

Parilla lenkillä käytiin ja koirat näytti pikemmin käveleviltä lumikoirilta... Ulkona oli kauhea lumipyry mutta käytiin siitä huolimatta pitkä lenkki. Itse taistelin hihnojen kanssa, ja sain ne jotenkin koko ajan solmuun. Se on selvä, että jos pentu joskus tulee niin se oppii heti kävelemään tavallisessa remmissä eikä fleksissä. Kahden fleksin kanssa säätäminen ei näet ollut herkkua! Toinen lenkki käytiin sitten Tessu kultsun kanssa ja neidit päättivät näytää ne terrierin pahemmat puolet. Oikein yllyttivät toisiaan räksyttämään, vetämään, syömään, heilumaan jne. Olin koko ajan solmussa ja lopulta loppui hauskuus.  Loppulenkki mentiin  tylsästi lyhyellä hihnalla mun molemmin puolin ja kaikki pöljäilyt oli kielletty.

Päivällä harjoiteltiin myös perusasentoa. Kertun kanssa ihan alkeita ja Glorian kanssa vähän edistyneempiä juttuja. Kertun kanssa tehtiin niin, että se itse lähtisi kokeilemaan. Hyvin se jo teki liikkeestä mutta perusasentoon tuleminen olikin haastavampaa. Mutta Kerttu oppi todella nopeasti. Siitä tulee vielä mitä mainioin tokokoira. Gloriakin oli ihan into piukeana, kun sai pitkästä aikaa toimintaa. Huomenna mennäänkin vissiin yhteistreeneihin pitkästä aikaa ja katsotaan miten paljon on unohdettu parissa kuukaudessa.

Vielä yksi positiivinen asia loppuun! Glorian tulehdusalueet on pienentyneet ja paikoittain tulehduksesta on enää hyvin vähän jäljellä. En tiedä tuliko apu valkosipuli/kreikanherne tableteista , megadermin rasvahappoliuoksesta vaiko ruokavalion muutoksesta kokonaisvaltaisesti mutta me ollaan pärjätty nyt jo muutamia viikkoja ilman lääkintää ja korvat ovat ainakin pysyneet täysin puhtaina. Tassut on yhä vähän tulehtuneet mutta se voi johtua myös kostean syksyn vaikutuksista.

"Ootko sä tosissasi...

...että mä todellakin suostuisin ottamaan suuhuni tuon kovan ja inhottavan kapulan. En todellakaan. Ai, saako siitä herkkua, no ehkä mä voin yhden poikkeuksen tehdä."  Tässä Glorian ajatuksia noudon harjoittelusta. Tosiaan noutoa on harjoiteltu ahkerasti ja edistystä alkaa näkymään. Ostin viikon takaisesta Jyväskylän KV:sta ohjatunnoudon kevyen kapulan jolla on harjoiteltu nyt ahkerasti noutoa. Ennen jäätiin aina siihen, että kapula otettiin suuhun mutta sen kanssa ei liikuttu milliäkään. Nyt tätä harjoiteltuamme Gloria tuo kapulan hienosti sivulle (Ainakin välillä...). Allekirjoittanut suorastaan hyppi kattoon, kun neiti ensimmäisen kerran teki tällaisen tempun! Mun pieni ärrieri noutaa. Pitääkin lisätä video, kunhan saadaan vielä vähän harjoiteltua.

Nämä kolmannen jakson viikot on olleet todella hektisiä. Varsinkin tämä viikonloppu oli suorastaan järkyttävä sanakoe harjoitteluineen ja puheen valmisteluineen. Ehdittiin kuitenkin käymään 2h lenkki kylmässä pakkasessa. Kamerakin pääsi pitkästäaikaa ulkoilemaan ja yritin räpsiä hienoja kuvia. Suurin osa näytti kameran näytöllä hyvälle mutta koneella kaikki kuvat olivat jossain määrin epätarkkoja. Pääasia eli ihanat karvaiset kaverukset kuitenkin näkyvät kuvassa joten mitä sitä suotta valittelemaan.  Uskollinen Kerttu ystävä olikin siis jälleen mukana ja ensi viikonloppuna saadaankin Kerttu lauantaihoitoon. Toivotaan ettei Gloria suutu toisen ärrierin tullessa taloon. Silloin kun ne sipsuttelee suvaitsevasti rinnakkain niitä voisi luulla parhaiksi kavereiksi. Niinhän ne kyllä nykyään oikeastaan ovatkin. Pari kertaa ne on jopa leikkineet yhdessä, mikä on kyllä todella harvinaista. 

Viime viikolla Gloria kävi pitkästä aikaa trimmissä. Edellisestä käynnistä oli ehtinyt vierähtää reilut neljä kuukautta sillä olin välissä nyppinyt sen itse. Päähän ja jalkoihin oli kuitenkin kertynyt reippaasti karvaa. Neidin kauniit näyttelylaahukset kokivatkin kovan kohtalon ja trimmin jälkeen niistä oli jäljellä enää muutaman sentin karvoitus. Myös päästä lähti reilusti karvaa ja nyt on kyllä ihanaa, kun neidin nappisilmätkin näkyvät hyvin otsiksen alta.  

Tokoa ei olla nyt treenattukaan ollenkaan. Pitäisi tsempata. Palkkaaminen on vaan niin vaikeaa, kun neidin ruoka on jälleen niin rajoittunutta. Kalkkunanjauhelihaa ja tattaripuuroa + tuhat lisäravinnetta. Jos nameja haluaisi tehdä niin pitäisi paistaa ja tehdä kerralla kunnon satsi. Ehkäpä jos ensi viikolla olisi aikaa. Glorian maha on kuitenkin nyt paljon parempi kuin RC:n hypoallergenicilla mitä Gloria oksenteli harva se yö pihalle. Ruoan vaihdon jälkeen ei ole oksentanut kertaakaan ja maha on muutenkin hyvässä kunnossa. Korvat on parantuneet eivätkä töhni enää. Ainoastaan tassut reagoi yhä mutta toisaalta kostea syksy tekee osansa siinä. Jospa me nyt talven myötä metäisiin parempaan suuntaan. Toivotaan kaikki sormet ristissä, että tulee mahdollisimman kylmä, kuiva ja valkoinen talvi niin ehkä Glorian tassutkin pysyisi sitten parempana!

Pitkästä aikaa kehässä

Erittäin laadukas kuva meidän ruusukkeesta...;)

Ei olla käyty mätsäreissä sitten alkukesän joten lauantaina läksittiin sitten oman paikkakunnan mätsäriin kehäilemään. Aluksi meidän piti mennä Jyväskylään "Toko klinikalle" mutta oltiin sitten laiskoja eikä mentykään... Eihän sitä aina jaksa lähteä ja sinne meno olisi tarjoittanut liki tunnin autossa istumista, joten ei kiitos. Rento päivä koirien parissa kiinnosti enemmän joten mentiin sitten mätsäröimään.

Glorian kanssa ei oltu tehtu mtn. mätsäreihin liittyvää moneen kuukauteen. Gloria meni hienosti ja sai sinisennauhan. Hyvälle hävittiin!;)  Sinisten kehässä neiti sai vikurointikohtauksen ja seisomiset oli sitten siinä. Omaksi ihmetykseksi tuomari kuitenkin sanoi, että westie on kolmas ja niinpä tulokseksi sitten SIN3. Itteä kyllä pisti nolottamaan tuo lopun sähellys sillä Gloria oli seisonut jo kauan enkä ollut palkannut sitä joten ei mikään ihme ettei enää jaksanut... Siinä sitten itse rupesin vielä nyppimään siellä remmin päässä mutta anyway minkäs teet, kun ei vaan tajunnut. Gloria sai palkinnoksi hienot juoksuhousut ja treenipatukan. Napusia saatiin myös mutta ne meni meidän Kerttu kaverille.:)

Vähän jäi kaivelemaan, kun ei menty JH:seen, kun sellainen kerrankin järkättiin... Oltiin jo kaverin kanssa menossa ilmoittautumaan mutta ilmot meni sitten "kiinni" nenän edestä eikä ehdittykään.  Helpotuksen huokaus pääsi kyllä, kun katseltiin junnukehää. Siellä tehtiin koiranvaihdos johon itsellä ei kyllä rahkeet riittäisi. En ole todellakaan mikään mestari handleri, vaan kaipaan aikaa tutustua koiraan kunnolla ennen mitään koitoksia. Lisäksi kahdelle viimeiselle tuotiin täysin vieras koira kehän ulkopuolelta ja jälleen huokaisin helpotuksesta  etten ollut itse kehässä. Mutta kyllä me sinne junnuihin vielä joskus mennään. Kaverin kanssa jo sovittiin, että vedetään toistemme koirilla heti ensi mätsärissä... ;)

Kontakti kaiken perustana

Tässä vähän aikaa sitten, kun löysin nuo kirjat tuolta laatikon pohjalta ja aloin niitä lueskelemaan iski inspiraatio. Juttelin kaverin kanssa fb:ssä ja yhtäkkiä tajusin, mikä meidän treeneistä on uupunut viimeaikoina.  Kontaktitreenit. Kontaktihan on ainakin omasta mielestäni kaiken koiran kanssa tekemisen perusta. Se, että koira haluaa toimia kanssasi yhteistyössä ja se hakee sinuun mielellään kontaktia. Jos koira ei itsenäisesti hae kontaktia/sillä ei ole työskentely halua niin usein homma ei ole kivaa enää kummallekkaan osapuolelle, kun joutuu hillumaan ja heilumaan saadakseen koiran katsomaan itseään ja keskittymään siihen mitä ollaan tekemässä. Kun yhdessä tekeminen ei enää synnytä paloa kummassakaan tulee tarve miettiä missä mättää.

Me ollaan neitosen kanssa hinkattu viimeaikoina liikkeitä ja niiden osia aivan liikaa... Ennen kokeita varsinkin tuli treenattua paljon ja toko kiintiö tuli täyteen. Tauko tekee siis hyvää molemmille! Nyt tartuin Eva Bodfäldtin kirjaan Tottelevainen koira (kontaktikoulutus). Edellisessä postauksessa on siitä pieni esittely. Kertauksena nyt niille, jotka eivät postausta lukeneet niin kirja käsittelee koiran kontaktin hakemista ja kontaktin parantamista ohjaajan ja koiran välillä. Kirja sisältää myös pieniä helppoja kontaktia parantavia harjoituksia. Päätinkin, että nyt on aika parantaa Glorian ja itseni välistä kontaktia ja palata perusteisiin.

Minulle itselleni on tärkeää, että Gloria hakee minuun kontaktia spontaanisti ja omatoimisesti. Kontaktin hakeminen on Glorialle hyvin vahva toiminto sillä sitä harjoiteltiin jo ArkiTokon ensimmäisellä kurssilla. Halusin kuitenkin, että se myös lähtee aktiivisesti "etsimään" katsettani saadakseen palkkansa eikä ainoastaan ota kontaktia silloin, kun olen kääntyneenä siihen päin. Otimme siis käyttöömme kirjassakin mainitun "Hyrrä" harjoituksen. Harjoituksen ajatus on siis siinä, että koirasta käännytään poispäin ja, kun se aktiivisesti hakee katsettasi se palkataan. Varsin simppeliä ja tehokasta! Heti alussa huomasin, että harjoitus on Glorialle vaikea. Se kyllä tuijotti mutta ei aktiivisesti hakenut paikkaa, vaan istui paikallaan ja tuijotti. Aloin sitten palkkaamaan sen suusta.(Joo kuulostaa ällöttävältä mutta nappulat on kumminki aika steriilejä ;) ) Ja siitä se sitten lähti toimimaan. Pitää kyllä treenailla näitä kontakti hommia enemmänkin.

Kokeilkaahan tekin erilaisia kontaktiharjoituksia. Huomaa kyllä pian, kun koiruus alkaa hakemaan itsenäisestikin kontaktia. Pitäisi muistaa toistaa näitä harjoituksia myös "normien" treenien lomassa ja erilaisissa paikoissa.

Harmittaa hirveästi, kun nyt olisi monia postauksia tulollaan ja inspistä kirjoittaa mutta kun koeviikko... Nytkin pitäisi olla lukemassa englantia mutta minä harjoitan tällaista sijaistoimintaa ja istuskelen koneella.:)