torstai 12. kesäkuuta 2014

Otan, en ota, otan, en ota, haluan, en halua, haluan...

Pöh. Tämmöstä sahaamista mennään pentuhaaveiden kanssa. Tässä olen jo pitkään mietiskellyt Glorialle kaveria ja ajankohtaa toiselle koiralle, mutta koskaan en päädy tarkkaan johtopäätökseen...

Rotuvaihtoehtoja käyn läpi harva se päivä. Westie on niin oma juttu ja mahtava luonteinen rotu, jonka kanssa on ilo harrastaa ja elää. Luonnetta löytyy, samaten itsepäisyyttä ja pippurisuutta, mutta kyllä westi viihtyy myös sohvalla kyljessä kiinni. Kunhan mamma vaan ei lääpi liian paljon!;) Luonteen puolesta siis kallistuisin westieen ihan ehdottomasti. Lenkillä menee reippaasti mukana, mutta kätevästi voi kaapata syliin jos lähdetään reissaamaan esim. junalla tai bussilla.

Pieni mutta tässä matkassa kuitenkin on. Se on westieiden luustokuvaukset ja muut terveyteen liittyvät seikat. Westejä ei siis kuvata kovinkaan paljon ja esimerkiksi tämän vuoden aikana on kuvattu kyynäriltä ja lonkilta vain kolme koiraa. Viime vuoden aikana vain kaksi ja sitä edellisenä kolme. Siis virallisesti, tietysti epävirallisia lausuntoja saattaa olla enempikin, mutta niitä kun ei mistään löydä... Näillä kuvatuilla koirilla sitten tulokset ovat vähän sitä sun tätä. Kyynäret ovat aikalailla olleet puhtaita eli 0/0. Lonkat sen sijaan hmm... No niiden osalta tulokset ovat aikamoista sekametelisoppaa. On pari sitä parhainta eli A/A:ta, mutta myös sitten C/C:tä ja sitä huonompaakin löytyy. Huonoin tulos kolmen vuoden ajalta oli C/D. Sydänkuuntelut oli aikalailla puhtaita ja silmien tarkistuksissa oli vain muutamia sairaita tapauksia. Jalostukseen käytettäviltä koirilta vaaditaan silmä- ja polvitarkit eli niiltä osin lausuntoja löytyykin sitten hyvin paljon enemmän! Herääkin sitten vain kysymys, että mitä tulokset näyttäisivät lonkkien ja kyynärien osalta, jos nekin olisi pakko tarkistuttaa ennen astutusta. Olisiko siellä enemmän A:ta vai mentäisiinkö männikköön D lonkkien kanssa? Ei voi tietää...

Toinen pieni mutta on allergiat ja atopiat. Niitä esiintyy surullisen paljon westieillä. Joillakin saadaan ihan vain ruokavalion muuttamisella ongelmat kuriin, jotkut tarvitsevat jatkuvaa lääkitystä. Omalla kohdalla ruokavalion muuntelu on tuonut tarvittavan avun ja vain satunnaiset lääkitykset esim. syksyn kosteilla keleillä on tarpeen. Monet pitävät kutinaa jo westien "normina", joka kuuluu rotuun. Eläinlääkäritkin tekevät ehkä liian helposti sen virheen, että alkavat syöttää kutinoihin antibioottia, joka vain pahentaa tilannetta entisestään. Kutina ei westilläkään ole normi, vaan sitä pitää lähteä toimimaan ja kokeilemaan mikä toimii meillä ja mikä juuri meidän koiralle sopii. Ihan samalla tavalla kuin muillakin koirilla. Millään rodulla ei kuitenkaan ole normaalia, että koira kaluaa tassujaan ja kutisee heti kosteiden syksysäiden aikaan. Tähänkin kuitenkin vaikuttaa niin moni asia. Joskus kutina voi yksinkertaisesti olla huonoa turkin hoitoa. Karva esim. hautoo ihoa, jos sitä ei ole nypitty tarpeeksi usein. Joskus iho oireilee vehnää ja viljoja, jotka eivät koiran ruokavalioon luonnollisestikaan kuulu, se voi olla huonoa tassuhygieniaa, kun märältä tieltä tarttuu anturoiden pohjiin vähän sitä sun tätä mömmöä tai sitten kutina voi olla ulkoloisten tms. aiheuttama. Kysymys kuuluukin, että kuinka suuri osa westieiden iho-ongelmista johtuu näistä edellä mainituista ja ovat vain nopealla "westie diagnoosilla" kartoitettu atopiaksi ja kuinka suurella osalla westieistä on oikeasti atopia tai allergia.

Muista roduista olen käynyt läpi terrierirotuja ihan borderista, irskiin ja takaisin. Mikään ei kuitenkaan tunnu niin omalta kuin pieni porkkanahäntäinen veitikka. Otatko pennun ja samalla riskin, että joudut taas viilaamaan ruokavaliota jälleen kaksi vuotta ja lopulta sekään ei välttämättä auta. Tai sitten saat terveen westien, joka elää koko pitkän elämänsä ilman kutinan kutinaa ja on luustoltaankin terve? Toisaalta eikö pennun ostaja tee joka kerta tämän samaisen päätöksen ja eikö siinä aina ole riskii siitä, että koira ei olekaan terve, vaikka sen vanhemmat ja suku ovat? Kannattaako siis ottaa koira, jonka rotu ei tunnu niin omalta, vai kannattaako ottaa rakastamansa rotu, vaikka riski saada sairas koira on hitusen suurempi? Toisaalta onko mikään ihmisen jalostama rotu tätä nykyä terve? Ja toisaalta enkö minä itse voisi olla edistämässä westieiden terveyttä hoitamalla oman westini niin hyvin kuin pystyn ja kuvauttamalla sen virallisesti parin vuoden iässä niin, että saataisiin enemmän tietoa westieiden luustosta, silmistä, sydämestä ja muista kropan toiminnoista? Ja jos tulokset olisivat hyviä niin olisiko mahdollista löytää myös terve kuvattu uros, joka ei ole astunut narttuja kymmeniä kertoja, ja siten yrittää laajentaa geenipoolia ja  tuoda terveitä westieitä tähän maailmaan? Ehkä tai ehkä ei. Näiden kysymysten myötä olen kuitenkin yrittänyt saada omaa päätäni selväksi, päätymättä mihinkään suuntaan... Luultavasti otan tämän homman turhan raskaasti, sillä monikaan pennun ostaja ei käy tällaista soppaa läpi. Itse kuitenkin haluaisin tukea terveen rodun jalostamista eteenpäin enkä halua tulla sokeaksi omankaan rotuni ongelmille. Siksi siis kaikki tämä pohdinta. Lukekaa jos kiinnostaa, kommentoikaa jos haluatte, olisin kiinnostunut kuulemaan varsinkin westie ihmisten pointteja!

12 kommenttia:

  1. Mäkin oon käynyt näitä mietteitä läpi. Tosi tuleva koira ei ole oman rotuinen vaan paimen tai terrieri todennäköidesti. Esim. Shelteilläkin on luusto vikoja ja sitten löytyy näitä todella arkoja koiria. Toisaalta itse haluan terveistä vanhemmista tulevan pentuni joka tulee sitten kun tulee.

    Ainiin haluaisin ehdottaa postaus aiheeksi vaikkapa top 4~6 koirarodut joita voisit ottaa itsellesi seuraavaksi koiraksi ja perustella ja mietiskellä rodun terveyttä, harrastusmahdollisuuksia ja perustella sen meille lukijoille (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Juu näitä tosiaan kannattaa käydä läpi ennen koiran ottamista. Ihmiset ottaa välillä koiran ja valitsee rodun vähän liian heppoisin perustein. Ja hmm... kiinnostava postaus ehdotus, laitan mietintään.:)

      Poista
  2. Ihan mahtavaa ja fiksua pohdintaa! Tehdäänkö tai onko westieille tehty roturisteytyksiä vielä terveyden parantamiseksi? Mielenkiinnolla odottelen, mihin päädyt. Toisaalta uuden rodun "kokeileminen" on yleensä myös ihan hyvä juttu, sillä koirahan muovautuu omaan käteen sopivaksi. Tietty laumanvartija ei ehkä terrierin jälkeen ole sopiva :D Mutta tarkoitan siis että jokin toinen kiinnostava ja samantyylinen rotu, joka kenties olisi terveempi tmv. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ole kuullut, että roturisteytyksiä tehtäisiin, olen itsekin miettinyt tätä. Netin ihmeellisestä maailmasta en ainakaan löytänyt mitään siihen viittaavaa... Ja jep, voisihan se toisen rodun kokeileminen olla hyväkin juttu. Tuntuu vaan hassulta, kun westieistä on opiskellut ja oppinut sitä sun tätä parin vuoden aikana ja tuntee jo mukavasti ihmisiä rodun parista ja voi kysyä jos kaipailee apua niin yhtäkkiä vaihtaa rotua, jonka parissa olet taas täysin untuvikko ja kaikki opetellaan alusta. Tämmönenkin puoli, toisaalta uuden oppiminen on aina hauskaa. Hmm... Tämä menee kyllä niin vaikeaksi, voi olla että päätöstäni saa odotella kauan!;)

      Poista
  3. Hyvä teksti, tuollaista pohdintaa sitä käy itsekin välillä läpi, varsinkin kun pentu on mietinnässä. Itse itse otin westien kaveriksi sheltin, en niinkään terveystilanteen vuoksi, vaan koska halusin mahdollisimman hyvän harrastuskaverin. Westienkin kanssa voi hyvin harrastaa, kuten tiedät, mutta kyllä tuo sheltti vaan on niin eri maailmasta harrastamismotivaation suhteen. Tosin westie on itselle äärimmäisen rakas rotu hyvine ja huonoine puolineen, että en mene sanomaan etteikö minulla enää koskaan westiepentua olisi.

    Mikäli westie tuntuu todella oikealta rodulta, niin varmasti löydät hyvän pentueen, kannattaa vain kysellä tarkasti kasvattajilta koirien taustoja. Mikäli kasvattaja ei pysty vastaamaan kaikkeen, niin voit hyvin olla yhteydessä myös pentueen taustalla olevien koirien omistajiin ja kysellä heiltä kyseisten koirien terveydestä, luonteesta ynnä muusta. Tuo vähä kuvauttaminen on tosiaan äärimmäisen harmi westien kohdalla, mikä johtuu varmasti isolta isolta siitä, ettei westie ole ns. yleisimpiä harrastusrotuja. Toivottavasti tähän kuvauttamiseen tulisi tulevaisuudessa muutosta. Mutta westiekerho on jo omasta mielestäni liikaa näyttelypainotteinen, minusta rotujärjestön pitäisi enemmän kannustaa ihmisiä kuvauttamaan koiriaan, ja westie pitäisi myös minusta liittää PEVISAAN, ja olisi hienoa jos suosituksiin saisi ainakin lonkka ja mahdollisesti myös kyynärkuvat. Mutta aika näyttää... En usko että kasvattajat isommissa määrin herää tähän ennen kuin rotujärjestö ottaa asiassa harppauksen eteenpäin.

    Meillä on westie ja sheltti tullut loistavasti toimeen, ikinä eivät ole tappelleet, eivät ikinä. Mutta täytyy sanoa että kyllä kaksi samanrotuista koiraa ihan eritavalla leikkii kuin kaksi erirotuista. Nämä meidän koirat ihan rakastavat toisiaan, mutta mitään maailman mullistavia leikkejä ei useinkaan synny, koska toinen haluaisi painia ja toinen juosta ;) Mutta voi sitä jälleennäkemisen iloa jos ovat erossa olleet, eli juttuun tulevat kyllä mainiosti :) Tsemppiä rotuvalinnan kanssa, kyllä se oikea löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon pitkästä kommentista! Tuo kasvattajan valinta on kyllä totta. Itseasiassa juuri kun tämän tekstin olin kirjoittanut olen käynyt jo kahdesti katsomassa yhtä westie pentuetta ja tutustunut emään ja kasvattajaan sekä tietysti pentuihin. Mahtava luonne on ainakin mammalla ja kasvattaja asiansa osaava ja erittäin ihana. Harmi vaan, kun tyttöä ollaan hakemassa ja kaikki tytöt olivat jo menneet... Mutta luotettavan kasvattajan valinta on kyllä todella tärkeä päätös!

      Luustokuvautukset ovat erittäin harmillinen juttu ja samaa toivon, että rotujärjestö ottaisi tässä asiassa askeleen eteenpäin. Ja vaikka westie on "haasteellinen" harrastuskoira niin minusta rotujärjestö voisi tuoda vahvemmin esille myös harrastavia westieitä ja juuri tuota, että ne harrastavat westiet kannattaisi kuvauttaa. Ja että tästä pippurisesta pakkauksesta on näyttelyiden lisäksi myös moneen muuhun harrastukseen!

      Kyllä se meidänkin seuraava taitaa tuo westie olla. Odotellaan sitten vaan pidemmän aikaa sopivaa pentuetta, jotta löydetään se oikea!

      Poista
  4. Olen samaa mieltä monessa asiassa tekstisi ja ylläolevan Eevan kommentin kanssa. Terveys on mitä on, mutta niin sitä voi muunkin rotuiset yllättää. Koskaan ei voi pentua ottaessa olla varma, minkälainen terveys kyseisellä yksilöllä on jatkossa. Westie on westie ja toista samanlaista ei ole. Terveys voi pettää koiralta kuin koiralta (tai olla pettämättä!), minkä vuoksi itse painottaisin sitä luonnetta.

    Itseäni (terveysongelmien lisäksi) hirvittää ihan hurjan paljon se, että westieistä tehdään liian pehmeitä ja vilkkaita. Siis terrieri, joka alistuu tilanteessa kuin tilanteessa tai jopa pelkää on ihan kauhistus. Tai westie,joka ei kykene keskittymään, kun vilkkaus on samaa luokkaa kuin jollain adhd-russelilla.

    Harrastuksia ajatellen ainoa asia, mikä westiellä tulee vastaan on fysiikka. Mutta se on tiedostettava ja hyväksyttävä, että ne eivät ole linnunluisia pomppijoita tai mitään pitkäkinttuja, ja sitten mentävä niiden avujen mukaan. Ja westien kouluttamista ja sen kanssa tekemistä on turha edes verrata muihin koiriin. Westie on terrieri, ei paimen-, palvelus- tai muu ihmistä varten työskentelevä koira ja sekin on vain asenne ja koulutuskysymys, miten westien saa tekemään asioita. Kyllä westiestä on turkasen moneen, kunhan panostaa pennun valintaan, eikä ota sitä ensimmäiseksi syliin kiipeävää pehmeäpäistä otusta tai aina nukkuvaa laiskajaakon perikuvaa. Kannatan itse kasvattajan ja pentueen ja sitten vielä sen pennun tarkkaa valintaa ja tutkimista. Pitää myös osata sanoa ei, jos pentu ei ole sitä mitä haluaa (vaikka se kuume olisikin kuinka kova tahansa).

    Itsekin kieltäydyin lähemmäs kymmenestä pennusta, kun Elviiraa valitsin ja vaikka silloin mietitytti, että olisiko sittenkin pitänyt tyytyä johonkin aikaisempaan. Mutta kun minikokoinen tappaja-Elviira hyökkäsi varpaani kimppuun ja kiusasi urakalla veljiään, tiesin, että tätä olin etsinyt, enkä ole kyllä sen koommin murehtinut niitä ohittamiani pentuja.

    Tsemppiä sinun pohdintaasi! Itse olen jo puolessa välissä kolmannen koiran ottoa, kasvattaja ja yhdistelmä on löytynyt, nyt vain jännätään tuleeko sieltä sitä odottamaani pentua vai ei. Ja rotuna tietty westie ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksenä vielä siis, kannattaisin kyllä westieillekin varsinkin lonkka-, mutta myös kyynärkuvauksia nykyisten polvi- ja silmätutkimusten lisäksi eikä siitä selästäkään olisi haittaa. Toivottavasti rotujärjestö tajuaisi herätä, ennen kuin luuston kanssa ollaan samoissa tilanteissa kuin iho-ongelmien eli että lähes yhtä monessa on vikaa kuin on terveitäkin yksilöitä rodun sisällä.

      Poista
    2. Juu totta. Westien luonne on mitä ihanin, ja rodun kuin rodun terveys voi pettää. Tätä olen miettinyt todella paljon. Mikään ei takaa mulle tervettä koiraa, vaikka rotua vaihtaisinkin.

      Samaa mietlä olen. Westistä on todella moneen harrastukseen. Fysiikka tulee tietyissä lajeissa vastaan, mutta itsellä ei ole tarvetta mihinkään fyysisesti raskaisiin lajeihin (agi). Me tyydyttäisiin ihan tokoon ja rallyilyyn. Mejään myös. Kuvautukset olisi hieno asia ja jos meille joskus se westi vielä tulee niin kuvautukset on ainakin varma juttu.

      Pennun valinta on tosiaankin tarkkaa puuhaa. Itse en ole koskaan ottanut pentua, joten itselleni aika haastavaa. Gloriahan tuli meille aikuisena. Tiedän kuitenkin minkä luonteisen pennun haluaisin ja kasvattaja osaa varmasti auttaa valinnassa, kun tuntee pennut perinpohjin.

      Kiitos tsempeistä. Alkaa homma näyttämään selkeämmältä näiden kommenttien ja oman pohdintani myötä. Tsemppiä teillekkin, pidän peukut pystyssä, että odottamasi pentu tulee!

      Poista
  5. Itse kävin aivan samoja pohdiskeluja läpi kun olin ottamassa koiraa. Westie oli aina ollut minun "unelma" koira, mutta juurikin mainitsemiesi asioiden takia harkitsin pitkään ja hartaasti muitakin vaihtoehtoja. En kuitenkaan löytäny mitään muuta rotua, joka olisi herättänyt niin suuria tunteita kun westiet. Rodun päätöksen jälkeen alkoikin kauhea kasvattaja metsästys ja neuroottinen taustojen tutkiminen. Aryalla ei vielä ainakaan ole ollut mitään ongelmia, kuten ei hänen vanhemmillaankaan *koputtaa puuta*

    Ehkä kuitenkin itse sanoisin, että kannattaa ottaa se ja juuri se mitä haluaa, eikä tyytyä yhtään vähempään. Toki on muitakin kivoja rotuja ja mikäs siinä jos ottaa toisen rodun edustajan. Jos kuitenkin sydän halajaa westietä, niin en itse tyytyisi johonkin "ihan kivaan" vaan sen takia, että se rotu oli terveempi tai muuten ominaisuuksiltaan parempi. Taitaa muutenkin joka rodulla melkein olla omat sudenkuoppansa. Eikun vaan hyvän kasvattajan etsintään, oli rotu sitten mikä hyvänsä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Totta! Hyvä kasvattaja on jo löytynyt ja pentusiakin käyty katsomassa, mutta kaikki tytöt varattiin niin hurjaa vauhtia ja oltiin niin myöhässä asian kanssa että me jäätiin ilman tytsyä. Ja sitten, kun itse haluaisin vielä seuraavan koiran sijoitukseen niin saatetaan odotella pentua vielä pitkään. Westie on kuitenkin se oma juttu, joten miksikäs sitä vaihtamaan. Monta rotua olen käynyt läpi, mutta yksikään ei ole niin oma ja toisaalta onhan se myös yksilöstä kiinni. Taustoa olen tutkinut paljon ja kysellyt kasvilta ja tämän pentueen mamma kuulosti hyvin terveeltä, samoin isukki.

      Poista