Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitaan

Viikonloppu oli kiireinen kaikkine menoineen. Lauantai aamun vietin näyttelytalkoissa, kun Äänekoskella oli ryhmänäyttely. Aamulla värkättiin sämpylöitä ja loppu aamupäivä tarkastettiin rokotuksia ja juostiin kehillä hakemassa tuloksia. Siinä välissä kävin kuvaamassa kaverin Kerttu cairnin kehän ja katselin westieitä.

Iltapäivä olikin raskas, kun lähdin hoitokoirani Doriksen muistotilaisuuteen. Hautasimme  Doriksen tuhkan maailman kauneimmalle paikalle koivun juurelle, järven rantaan. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Siinä vasta kunnolla tajusi sen loppullisuuden, että se ei enää tule takaisin. Muistelimme Dorista ja sen kommelluksia sekä selasimme ihanaa käsintehtyä valokuva-albumia, jossa oli kuvia Doriksen elämän varrelta. Doris oli onnekas koira, jolla oli ihana perhe. Nyt se saa levätä rauhassa sille tärkeällä paikalla, jossa se ennenkin vahti perheensä touhuja.

Sunnuntaina käytiin Glorian kanssa pitkällä lenkillä metsässä. Gloria oli ihan fiiliksissä saadessaan juoksennella rauhassa ja muutenkin saadessaan laatuaikaa. Käytiin oikein pitkällä ja neiti sai jahdata oravia ihan rauhassa. Rannassa käytiin kanssa vähäsen kahlailemassa ja itsekin kastoin vähän varpaita veteen. Syötiin myös ihania mustikoita, jotka on todellakin parhaimmillaan nyt, kun pakkanen on purrut niistä pahimman kirpeyden pois. Oli ihanaa olla ilman kiirettä metsäilemässä. Hirveissä, mukavissa metsävaatteissa, ja oikein kauniissa syksyisessä säässä. 

Illalla vietettiin sitten laatuaikaa puolestaan Rompukan kanssa. Lähdettiin leikkimään 5kk ikäisen Otto mäyris mixin kanssa. Otto oli iästään huolimatta jo aikas iso mies, joka tällä kertaa koki olevansa liian iso leikkimään kaksitoista viikkoisen pomppulan kanssa. Siispä kävimme vain vähän kävelemässä ja Romppu sai ottaa pieniä spurtteja Oton perään ja harjoitella luoksetuloa. Ai että Romeo tuli hienosti kutsusta luokse. Se reagoi heti käskyn kuullessaan ja tuli upeasti eteen napottamaan. Hihnassa kävelykin oli aika hienoa eikä Romeo vetänyt ollenkaan. Toivottavasti kaikki hyvin menevät asiat eivät lupaa ongelmia murkkuiässä...;)

Ekat rokotuksensa Romeo sai torstaina. Pikku mies oli reipas eikä edes huomannut piikkiä. Lääkäri täti antoi sille ruokaa, jota se mussutti onnesta soikeana, joten piikki ei haitannut. Sen sijaan ärsytyskynnys ylittyi, kun lääkäri alkoi kopeloimaan polvia. Pyysin, että lääkäri tunnustelisi polvet läpi samalla, kun tutkii muutenkin poitsun. Polvet oli hyvät, samaten purenta ja molemmat kivekset olivat laskeutuneet. Hieno Romppula! Seuraavan kerran käydään vaan hakemassa tehosteet 4vk päästä.