tiistai 2. syyskuuta 2014

Every day may not be good, but there's something good in every day



Kuvaa hyvin meidän tokokoe päivää Keuruulla. Tämä päivä ei ollut ehkä hyvä päivä tokoiluun, mutta tässä päivässä oli monia muita hyviä juttuja joista voi olla kiitollinen. Aamulla lähdettiin siis kokeisiin Keuruulle Marko Purasen tuomaroitavaksi. Alokkaassa seitsemän koiraa ja koe alkoi kymmeneltä.

Eipä siinä, koe alkoi ajallaan. Kaikki meni hyvin, kunnes Gloriaa ei huvittanut enää maata paikallaan. Se nousi viimeisten kymmenen sekunnin aikana ylös ja käveli pois rivistä. Heti tämän jälkeen tuli käsky palata koirien luokse. Ei ainakaan potuttanut... Vein Glorian autoon ja kokosin itselleni hyvän fiiliksen yksilösuoritukseen. Hyvän fiiliksen keräämisestä ei hirveästi apua ollut, kun jo seuraamisen ekoilla metreillä tuli sellainen olo, että koira kulkee kuin liimassa. Seuruu, ja työskentely muutenkin paheni ja paheni loppua kohden ja suoraan sanottuna meidän suoritus oli hirveä! Koira oli kuin unessa ja itse menin ihan lukkoon, kun koira ei tehnytkään töitä tavallisena innokkaana itsenään. Jälkeenpäin ajateltuna olin tyhmä, kun en keskeyttänyt suoritusta. Tuosta jäi vain ikävä ja epävarma olo sekä itselle, että koiralle! Kokonaistulokseksi tuli sitten lopulta ALO0 ja 98p. Koko kauhea tokopäivä kruunautui hienosti, kun itse unohdin vielä nolostuksekseni kätellä tuomarin ja kävin vain nopeasti nappaamassa kisakirjan toimitsijalta.:P 


Kolme liikettä meni nollille ja parista liikkeestä tuli todella alhaiset pisteet. Paikallamakuu, seisomaan jäänti ja estehyppy menivät nollille ja luoksetulosta tuli vain vitonen. Positiivisia ylläreitä oli kuitenkin pari. Luoksepäästävyydestä tuli kymppi, joka oli mahtavaa viime kerran vaikeuksien jälkeen. Samaten hihnassa seuruu oli todella kiva ja innokas! Aina ei voi onnistua ja tämä kerta meni nyt näin. Ensi kerralla parannetaan. En ole ilmoitellut Gloriaa mihinkään kokeisiin, mutta jos saadaan kasattua itsemme niin seuraava yritys voisi olla lokakuussa Varkaudessa. Katsotaan. Kivaa meillä kuitenkin oli ja suorituksen jälkeen käytiin pienellä kivalla kävelyllä ja Gloria sai muutenkin omaa aikaa. Neiti sai myös nukkua autossa ja siitä oli varmaan ihan kivaa olla vaihteeksi reissun päällä ilman pikkuveljeä. 

Tuota Glorian väsymystä ihmettelen suuresti. Siitä huomasi, että kiinnostus tekemiseen oli pyöreä nolla. Mietin sitten, että voisiko stressi vaikuttaa noin suuresti. Pikkuveli osaa olla aikamoinen piraija, joka pyörii ympärillä ja töheltää ihan koko ajan. Samaten Gloria on käyttäytynyt vähän juoksuisesti (Haistelee hirveästi ja piippailee urosten perään.), mutta toisaalta olisi outoa, että juoksut tulisivat taas kuukauden aikaisessa. Toisaalta Glorian mahakin on ollut vähän herkkänä ja yhtenä päivänä neiti oli vähän kuralla. Moni asia voisi nyt vaikuttaa. Pitää vähän seurailla Glorian tunnelmia lähipäivinä.Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka Marko Puranen olisi kuinka kiva tuomari ja vaikka Keuruu olisi kuinka mukava kisapaikka niin nyt me suunnataan muualle kokeisiin. Glorialla on aina tuolla kentällä jotenkin huono tekemisen meininki ja itsekin varmaan odotan sellaista väsyneempää suoritusta ja se vaikuttaa sitten koiraan, koska jään varmistelemaan sen tekemisiä. Nyt me nostetaan kuitenkin nokka ylös ja lähdetään reippaina kohti uusia haasteita!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti