torstai 19. helmikuuta 2015

Chase the morning sun when I´m with you



Sunnuntaina oli ihana auringonpaisteinen päivä ja käytiin Rompun kanssa vähän pidemmällä lenkillä Annikan ja Nellin kanssa. Aluksi käppäiltiin kentälle kuvaamaan hieman treenailuja. Romppu oli suunnattoman  innoissaan Nelli-tädistä!;) Se jaksoi kuitenkin keskittyä tekemiseen ja me vedettiin muutama huikean päheä seuraaminen. Muuta en viitsinyt vaatia Rompun keskittymiseltä, sillä se teki todella hienosti ja kontakti ei tippunut kertaakaan. Gloria kun aloitteli seuruuta joskus vuonna nakki ja makkara niin en tajunnut huomauttaa sille kontaktin tippumisesta. Siispä se oli pitkään ongelmana, kun siitä tuli lopulta tapa. Rompulle olen alkanut nyt alusta asti tekemään niin, että jos kontakti tippuu niin huomautus tulee heti eikä kohta, ja sitten otetaan lyhyempi pätkä ja se saa onnistumisesta palkan.

Treenien jälkeen mentiin metsään lenkkeilemään ja päästettiin koirut vapaaksi juoksemaan. Aurinko paistoi ihanasti ja lumi kimmelsi. Oli ihan mieletön lenkkisää. Romppu oli onnesta soikeana, kun se sai juosta Nenniksen perässä eikä kukaan murahtanut sille tai ajanut sitä matkoihinsa. Nelli jolkotti pitkällä edellä ja Romppu pintteli lyhyillä koivillaan perässä minkä ehti. Meidän iso mies ei voinut millään uskoa, että ei muka pysy Nellin perässä. Saipahan kerrankin juosta kunnolla! Välillä piti jopa toppuutella, kun vauhti kävi liian hurjaksi. Samalla Romppu sai pikkuisen  karistettua kiloja, jotka ei meinaa millään pudota, vaikka ruokaa on vähennetty ja lenkkiä lisätty. Puntarissa näkyy kyllä, että painoa on pudonnut hieman enemmänkin, mutta Romppu näyttää omaan silmään edelleen hieman pömpsykältä.  



Loppumatka tultiinkin sitten ihan rauhallisesti hihnassa ja yritettiin ottaa kaksikosta yhteiskuvaa. Eihän siitä mitään tullut, kun Rompun paikkis nyt on mitä on. Okei, se ei osaa sitä vielä ollenkaan... Molemmat  halusivat leikkiä ja itse hihnanpitelijänä menin täysin solmuun piskien painellessa remmit suorina ympärillä. Kyllä siellä muutama hauska leikkikuva ainakin tuli Annikan kameraan napattua.

Lenkin jälkeen Annika heitti meidät vielä kotiin, jossa odotteli Gloria, joka oli autellut iskää ruoan laitossa. Oli tainnut saada muutaman makupalankin vahdittuaan niin tarkasti ettei ruoan laitossa vaan sattuisi virheitä! Romeo ei tietenkään ollut ollenkaan väsynyt, vaan vallan reippaana paineli bilettämään olohuoneeseen. Illalla Romppu löysi mamman pesupallon ja voi sitä riemua, kun korvaaja entiselle roskiin menneelle lelulle löytyi! Rakas pesupallo kun on maailman täydellisin lelu pienen korvaeläimen mielestä! Ihan mielettömän suuri kiitos vielä Annikalle kaikista postauksen kuvista. Ihana oli saada kuvamateriaalia Romeon treeneistä!


2 kommenttia:

  1. Meillä on edelleen pesupallo paras lelu ikinä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pesupallo on kyllä ykkönen!:) Meillä on vaan pari kertaa sattunut olemaan hieman huonomuovisempia palloja, jotka Romppu vetää silpuksi ihan parin päivän sisällä. Pitää aina leikata silputut kohdat irti ja nostaa pallo yksinolon ajaksi ylös!:)

      Poista