Hyvin menee, mutta menköön!

Tänään oli kaksiviikkoisen jännityksen loppuhuipennus eli Rompun ensimmäinen näyttely. Lähdettiin jo aamulla aikaisin ajelemaan kohti Tuusniemeä. Pentuluokkaan oli ilmoitettu vain yksi uros eli Romppu ja narttuja oli kolme, joista kaksi oli Romeon siskoja. Tuomarina meillä oli tanskalainen Hanne Laine Jenssen, josta tykkäsin itse hurjasti. Oli mukava, selkeä ja jutusteli koko ajan koiralle. Yllä olevissa kuvissa hieno tupeerattu Romppula ja minä paniikissa selaamassa meidän kehän aikatauluja...;)

Itse olin esittänyt Glorian viimeksi meidän ensimmäisessä (Ja todennäköisesti viimeisessä ellen nyt hirveästi innostu, kun G pääsee vetskuihin...) näyttelyssä v. 2012. Kehätaidot oli siis erittäin ruosteessa ja jännitys oli katossa, kun menin itse Romeon kanssa kehään! Kasvattajamme laittoi Romeon todella hienoksi ennen kehää ja Rompusta kuoriutui mahtavan näköinen westiemies! Varsinkin, kun herra päätti isotella parille ohi menevälle afgaanille niin asento oli mieletön. Voikun se joskus seisoisi noin ihan muutenkin...



Kehään meno ei sujunutkaan sitten ongelmitta, kun jätkä päätti laittaa jarrut pohjaan heti aloituksessa. Kehäänmeno väylällä oli vesilätäkkö, ja eihän meidän hienostunut mies voi kastella tassujaan siellä. Alku ei siis sujunut kovin lupaavasti. Päästiin kuitenkin hyvin vauhtiin ja kierrettyämme ympäri mentiin pöydälle. Tuomari oli mukava ja jutusteli koko ajan koirille. "Du är så duktig!" taisi kuulua pariinkin otteeseen, kun tuomari käsitteli Romppulaa. Romppu näytti kivasti hampaat ja antoi muutenkin käsitellä.

Pöydältä tultuamme tehtiin edestakaisin ja seisotettiin, jotta tuomari sai sanella arvostelun. Ihan kivasti Romeo seisoi, itse olisin ehkä voinut ottaa sitä enemmän ryhtiin, mutta se näytti omaan näkökulmaan hyvältä. Vasta jälkeenpäin kuvista huomattiin, että se seisoi hieman lösössä. Olin valmistautunut siihen ettei saada KP:ta, kun turkki ei ollut ihan parhaassa kunnossa. Kipeän jalan takia trimmiväli valui liian pitkäksi, joten uusi karkea kerros ei ehtinyt kunnolla kasvaa. Seisotuksen jälkeen huomasin kuitenkin yllätyksekseni kehäsihteerin ojentavan meille KP ruusuketta. Oli aika hieno tunne!;)

                   

Meidän kehäilyt siis jatkui, kun mentiin kehään lopulta Romeon siskon Roosan kanssa. Siinähän kävi sitten  niin, että Romeosta tuli ROP-pentu ja Roosasta VSP-pentu. Immi sisko oli vielä hienosti NP2. Meidän sisarusparvi siis aika lailla ruletti pentuluokassa. Rompsukka sai ruusukkeita kaksin kappalein ja hieno pokaalikin tarttui mukaan. Tämä kyllä huipensi tämän kaksiviikkoisen, kun ensin Gloria saa koularin rallytokosta ja sitten Romppu aloittaa näyttelyuransa näin hienolla esiintymisellä. Maanantaina molemmat koirat pääsee palkinnoksi hierontaan, koska Rompun jalka pitää nyt tsekata vielä viimeisen kerran, että siellä on kaikki hyvin. Gloria puolestaan menee rutiinitarkistukseen, kun se oli viimeksikin hiukan jumissa lantion seudulta. Toivotaan, että molemmilla on kaikki hyvin.:)