Hetken maailma on tässä

Ilme on priimaa, mutta me. :)

  Eilen käytiin Annikan ja Nellin kanssa kentällä vetämässä tokotreenit. Tarkoituksena oli kuvailla ja videoida tekemistä tällä hetkellä. Lähdin innokkaana matkaan ja Gloria oli ihan fiiliksissä. Kevät on tehnyt siitä tosi pirteän ja se on nykyään aina mukaan lähdössä ja piippaa eteisessä, kun vedän treenikamoja päälle. Ilman vastoinkäymisiä ei tästäkään reissusta selvitty, sillä arvatkaa mitä allerkirjoittanut valopää onnistui tekemään. Tiputin järkkärin järveen... Joo, älkää kysykö miten se on mahdollista. Nyt se kuivaa tuolla ja toivon mukaan se vielä joskus toimii, se ei näet sattuneista syistä ehtinyt olemaan siellä järvessä kuin pari sekunttia. Onneksi, onneksi siinä kumminkin oli se "huonompi" obiska. Silti päässä pikkuisen kiehui ja ohikulkijoita ei onneksi ollut minun päästellessä litanian rumia sanoja. Ei kuitenkaan auttanut, treeneihin oli mentävä. Kuivasin siis kameran niin hyvin kuin suinkin. Irrotin myös objektiivin ja suojasin sen enemmältä vahingolta. Onneksi äiti pääsi hakemaan kameran kentältä, joten saatiin se heti kuivumaan. Nyt odottelen täällä peukut pystyssä, että se vielä joskus elää...

Itse kentällä sitten kokosin itseni ja päätin, että tehdään kuitenkin hyvät treenit. Eihän se todellakaan koiran vika ollut, että omistaja on tällainen pöljä. Ja joo olihan se minunkin puoleltani ihan silkka vahinko, joten en nyt ala ehkä itseänikään siitä syyttelemään.:) Annika kumminkin oli ensin kuvaajan roolissa ja me tehtiin Glorian kanssa ruutua alustalla, seuruuta ja testattiin jäävien kunto. Loppuun vähän noutoa. Analysoimaan en nyt lähde sen enempää. Tiivistettynä oli hienot treenit. Glorialla hyvä motivaatio ja vire. Uusi treeniliivikin pääsi toistamiseen testaukseen ja on kyllä todella kätevä kaikkine taskuineen ja lenkkeineen.

Lopuksi käytiin Annikan kanssa vielä todella pitkällä lenkillä ja päädyttiin jonnekkin keskelle ryteikköä. Olipa ihana rämpiminen takaisin ihmisten ilmoille. Ja tottakai maailman parhailla lenkkikengillä (eli siis maailman huonoimmilla) oli parhautta kävellä hirveässä kivikossa ja pelätä jokaisella askeleella, että nilkka vinksahtaa. Oli kuitenkin super kivaa, ja varsinkin Nelli ja muksu nautti täysin rinnoin metsässä temmeltämisestä. Matkan aikana nähtiin monta hepulikohtausta, jotka kertoi kaiken koirien onnellisuudesta sillä hetkellä!:D Kaikki tämän postauksen kuvat ovat (c)Annika.