Meillä on suojelusenkeli matkassa!

Eilen illalla kirjoitin viime vuoden tavoitteista postauksen, mutta jätin hetkeksi julkaisematta. Tavoite listassa oli tavoitteena pitää koirat mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana. Kirjoitin samaiseen postaukseen, että ompa hienoa, kun koirien ei ole tarvinnut käydä eläinlääkärissä kuin rokotuksilla. No elämä päätti  korjata tämän vuoden puolelle vielä yhden eläinlääkärikäynnin lisää, kun iltalenkkimme sai ikävän lopun.

Romppu oli  irti ja juoksenteli onnellisena ympäriinsä. Se otti hurjan spurtin, suihkaisi selkäni taakse ja naps, koko tienoo täyttyi Rompun kiljunnasta. Itse tietysti menin aivan shokkiin koiran hädästä ja kaappasin sen nopeasti syliin. Se rauhoittui ja laskin sen maahan tarkastaakseni koira. Romeo ei varannut painoa ollenkaan toiselle takajalalle. Sylikyydillä siis kotiin ja tarkemmat tutkimukset. Venytin jalan taakse ja eteen. Painelin varpaat ja kaikki nivelet. Yritin myös tunnustella polvet ja lonkat, miten nyt ikinä osasin. Koira ei inahtanutkaan. Polven lumpio ei luksoitunut mihinkään suuntaan ja jalkaa sai venyttää ihan mihin suuntaan tahansa. Painoa Romppu ei sille kuitenkaan varannut.

Annoin sille yöksi Glorialta jääneen kipulääkkeen ja jätettiin pikkuinen lepäämään. Yöllä Ronttia vähän itketti, mutta muuten se nukkui hyvin. Aamu ei tuonut helpotusta tilanteeseen ja iltapäivällä, kun tulin koulusta niin Romppu lenkkasi yhä ja lisäksi se ei ollut pissinyt sitten edellisen illan. Päätettiin lopulta soittaa sille eläinlääkäriin aika, sillä viikonlopun vuoksi ei viitsitty jättää käyttämättä. Päässäni kävin läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ristisiteiden katkeamisesta, lonkkavikaan ja varpaiden murtumiseen.

Saavuttiin eläinlääkäriin ja heti nähtyään koiran eläinlääkäri sanoi, että todennäköisesti sieltä on pamahtanut ristiside poikki ja kierukassa (?) voi olla murtumaa. Eläinlääkäri tunnusteli Rompun, mutta herra oli niin jäykkä, että tutkimuksesta ei saanut kovin paljon irti ilman rauhoitusta. Niinpä laitettiin jälleen piikki takamukseen ja koiruus untenmaille. Tässä vaiheessa olin itse jo aivan itkun partaalla, sillä ristisideoperaatio olisi todella iso leikkaus noin pienelle koiralle. Rompulta napattiin kuvat lonkista ja polvista, ja lopuksi eläinlääkäri vielä kerran tunnusteli polvet. Olin valmistautunut pahimpaan, mutta onneksi hiljaiset rukoukset tuonne yläilmoihin oli kuultu ja Rompun polvissa tai lonkissa ei ollut vikaa. Ristisiteet oli normaalit, lumpio ei luksannut ja lonkat oli maljoissaan. Meillä oli siis suojelusenkeli matkassa ja todennäköisesti polvi oli vain nyrjähtänyt Rompun astuessa esim. kuoppaan. Saatiin kipulääke matkaan ja syliini annettiin lämmin pieni koiravauva. Tässä vaiheessa itkettiin sitten jo helpotuksesta!