Leirintäalue-elämää

Aioin aluksi tehdä koko Karhunkierros postauksen samalla kertaa, mutta koska tekstistä tuli niin pitkä ja polveileva päätinkin vaihtaa taktiikkaa ja kirjoittaa reissusta kahdessa osassa. Nyt siis tulette kuulemaan matkasta Kuusamoon ja elämästä leirintäalueella. Ja pieni varoitus tähän alkuun eli kaikki kuvat ovat nyt siis täysin naturelleja. Ei meikkiä, ei muokkausta, ei suoristusrautoja, ei farkkuja, ei kihartimia eikä kähertimiä.;) Ainoastaan kauniin kauheat hyttysiltä suojaavat lippikset!;)

Eli tiistaina 15.7. klo.8.00 tungettiin auto aivan täyteen tavaraa.(Suksiboksi ei millään meinannut mahtua kiinni ja takakonttikin oli tungettu ihan seiniä myöten täyteen.) Laitettiin koirat autoon ja mahdutettiin vielä itsemme kaiken keskelle. Vielä kerrattiin kaikki omassa mielessämme, että kaikki tarvittava löytyi kasseista ja sitten lähdettiin. Monta kuukautta suunniteltu ja vielä kauemmin odotettu matka sai vihdoin alkaa!

Eka pysäkki oli Kärsämäellä, jossa pissitettiin koirat ja käväistiin vuorotellen ostamassa reissuevästä kahvilasta. Hypättiin takaisin autoon ja ajettiin taas muutama tunti, jonka jälkeen pissitettiin taas koirat. Yhteensä kahdeksan tunnin matkalla taidettiin pysähtyä ulkoilemaan koirien kanssa kolmesti elleivät allekirjoittaneen aivot pahasti valehtele. Yleensä käytiin vaan lyhyt lenkki ja katsottiin, että kaikki tekivät tarpeensa. Ajopäivä oli myös todella kuuma, joten juotettiinkin koiria useaan otteeseen.

Kuusamossa oltiin perillä iltapäivällä ja siellä syötiin vihdoin kunnolla. Käväistiin koirien kanssa myös Kuusamon Mustissa ja Mirrissä, josta tarttui mukaan kauan haaveillut hurtan minicomfort valjaat turkoosin värisenä. Koirat oli innoissaan pidemmästä välipysäkistä, ja saihan siinä omiakin jalkoja hieman vetristää. Kuusamosta oli vielä vajaa tunnin ajo meidän leirintäalueelle, joka sijaitsi Oulangassa. 

Leirintäalue oli ihana paikka. Sieltä löytyi pieni kioski, jossa myytiin kaikkea tarpeellista (Niinkuin myöhemmin pääsimme huomaamaan...) ja sieltä sai myös lainata kaikkea tarpeellista. Leirintäalueella oli niin telttapaikkoja kuin myös mökkejä. Me nukuttiin eka yö tottakai teltoissa, mutta toisena yönä oli luvattu sen verran kosteita kelejä, että siirryimme suosiolla mökkiin. Leirintäalueelta löytyi myös sauna, kiva pieni kävelyreitti, yhteiset keittiötilat, suihkut, ulkovessat sekä koirille oma ulkoiluaitaus.

Ekana iltana käytiin kävelemässä ihana pieni "vaellus", joka kulki pienen lammen ympäri. Se oli juuri sopiva, vähän reilu kilometrin mittainen, lapsille suunnattu reitti. Kaunista metsää ja lammen rantaa. Käväistiin myös testaamassa ei-niin-hyvä  koira-aitaus, josta koirat olisi päässeet pienellä vaivalla luikahtamaan karkuun. Kerttukin tajusi tämä asian myöhemmin käydessämme aitauksessa ja se oli menoa sitten. Neitiä pyydystettiin sitten ympäri metsää. Käytiin myös tsekkaamassa ranta ja pystytettiin teltat. Illan päätteeksi lainailtiin ja osteltiin kioskista kaikkea unohtunutta tavaraa kuten aterimia, letun paistamiseen tarkoitetun lastan, paperia, vispilän, marmeladia (koska hilloa ei löytynyt) tms. Rankan päivän päätteeksi nukuttiin teltoissa kuin tukit, vaikka olot kävivätkin aamuyöllä turhan kosteiksi!

Leirintäalue-elämä oli kyllä aivan mahtavaa, vaikka erinäisiä kämmejä sattuikin. Unohdettiin mm. avaimet mökkiin sisälle ja samalla tultiin vanginneeksi Nellikin sinne. Saunassa jätettiin saunan avain sisälle ja hytistiin meidän sauna-aika ulkona kylmässä ja lopulta myöhästyttiin kuitenkin. Seliteltiin meidän myöhästymistä englanniksi sokeltaen seuraaville ulkomaalaisille. Käytiin respassa lainaamassa erinäisiä välineitä varmaan tuhat kertaa meidän siellä olon aikana. Mitähän vielä? Oli kuitenkin kivaa, kun pienetkin jutut piti hoitaa itse. Mm. vettä piti hakea ja astiat tiskata käsin. Hampaita ei voinut pestä sisällä, vaan se piti hoitaa ulkona. Ruokaa ei voinut hirveästi laitella ja elettiinkin kuppinuudeleilla ja letuilla! Nam, ei valittamista!:)