Penneli asiaa...

Pikkuveli? Minullekko?

Alunperinhän mun piti paljastaa tämä vasta pennelin tultua taloon, mutta johonkin on pakko päästä purkamaan jännitystä, iloa ja odotusta. Kaverit ovat jo kärsineet innokkuudestani tarpeeksi eli nyt pääsette sitten kuulemaan mun jännitys höpinöitä. Moni varmaan muistaa tämän postauksen, jonka kirjoitin tuossa kesäkuun puolella. Sen jälkeen mietin kommenttienne avulla ja netin avulla perusteita myötään ja vastaan.

Sitten puuttui niin sanotusti kohtalo peliin...;) Eli meidän ihanalla asiantuntevalle trimmaajalle syntyi 6 ihanaa westie vauvaa. Kävin sitten ihan ilman mitään tausta-ajatuksia niitä hoitamassa ja auttelemassa niiden kanssa sekä tietty auttelemassa myös muun lauman kanssa. Tutustuin pentujen emään, joka on by the way aivan mainio luontoinen westi sekä samalla tulin jutelleeksi paljon kasvattajan kanssa. Parin katsomiskerran jälkeen alkoi kipinä syttymään ja nyt on vihdoin päätös tehty. Meille muuttaa siis neljän viikon päästä pieni uros westie, joka tulee yhteisomistukseen kasvattajan kanssa. Pikku jätkä muuttaa tänne 9vk vanhana.

Tietysti mua jännittää ihan kaikki. Lähtökohdat ovat tällä pienellä parhaat mahdolliset. Emä ja isä ovat terveitä westieitä ilman iho-ongelmia ja allergioita sekä tietysti tarkistettu terveiksi silmien ja polvien osalta. Luonteet ovat molemmilla  ihanat, ja pennelien mamma johon olen tutustunut on vienyt sydämeni ihan täysin.

Yhteisomistajuus meinaa siis sitä, että jätkä tulee käymään näyttelyissä ja siltä tarkataan silmät ja polvet jossakin vaiheessa vissiin reilu vuoden iässä. Ajattelin myös kuvauttaa lonkat ja kyynärät, ehkä myös selän kunhan asia tulee ajankohtaiseksi. Jos terveystarkkien osalta näytetään vihreää valoa, saattaa jätkälle tulla joskus hamassa tulevaisuudessa myös jälkeläisiä. Tietty tuo riippuu monesta asiasta, joten mennään asia kerrallaan ja odotetaan millainen jätkästä kehittyy.

Sen lisäksi, että jännitän sitä teinkö oikean päätöksen, jännitän myös pennun kasvatusta. Itselläni ei ole koskaan ollut pentua ja kaikki sisäsiisteydet ovat ihan uusia juttuja. Nyt ollaan jo mietitty miten tehdään talosta pentuturvallinen ja ollaan pian ostamassa biltemasta pentuporttia ja aitausta ja mattoa ja sähköjohdon suojia jne. Toivon siis, että pikkuisesta tulee yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen mun kasvatustaidoilla... Glorian suhtautuminen jännittää myös mielettömästi! Glorialle on kuitenkin omia juttuja tulossa, joten se saa myös sellaista ihan omaa aikaa, joten kaippa se sitten siitä lutviutuu. Nyt sitten vaan odottamaan innolla!

Pientä hankintalistaa on myös tehty. Paljon uusia juttuja ei tarvita, mutta pitäähän pennellä olla mm.omat valjaat, kupit, peti jne. Pentukurssille olisi tarkoitus myös mennä heti, kun rokotukset saadaan kuntoon tai jos ei sopivaa kurssia löydy niin mennään rokotusten varmistuttua yhteistreeneihin harjoittelemaan. Hui, kun jännittää. Kertoilen lisää kunhan pääsen taas katsomaan vauvoja. Nyt olen käynyt siellä viikottain, ja on niin ihanaa nähdä pentujen kehitys ihan läheltä. Ekaa kertaa auttelin, kun vauvat olivat vasta muutaman tunnin ikäisiä ja nyt ne ovat jo villejä viisi viikkoisia. Nimi on vielä keksimättä ja olisin kiitollinen ehdotuksista. Ollaan mietitty jotakin mikä rimmaa Gloriaan ja ei olisi mikään normi, joka tulee joka nurkalla vastaan!;) Kuvat ovat tämän päivän mettälenkiltä!